Kuunokka

★ ★ KTK-II

Ceres d'Lion

Holstein, ori
Tummanruunikko (EE Aa), 166cm
s. 14.04.2019 FRA 8 vuotta
VH19-044-0036

kasv. Cour de Lion
om. G. y Cuevas (VRL-09334)

koulupainotus jalostuskäytössä

Ennen Cerestä Gerardo ei ollut koskaan omistanut orihevosta, ei edes ruunaa. Siinä oli kai iso osa henkilökohtaista mieltymystä, mutta sittemmin myös melkoisen paljon periaatetta josta pidettiin kiinni koko espanjalaisella itsepäisyydellä; tammoissa on luonnetta tai jotain sinne päin, ja sillä sipuli. Muun muassa tästä syystä Geelle on aina etsiskelty tammoja, ukko kun ei ole suurin piirtein suostunut vilkaisemaankaan oriiden suuntaan elleivät ne sitten edusta jotain espanjalaisia verilinjoja.

Kun Serena ensimmäisen kerran esitteli Ceres-oria Geelle, oli vastaanotto juuri edellä mainitun kaltainen. GP-tasoiset vanhemmat ja laadukas rakenne luulisi saavan kenen tahansa kilparatsastajan pään kääntymään, vaikka olipa hintalappukin oriin tason mittainen. Tällaisen kanssa kun pääsisi kansainvälisille vesille, saisi talli taas hyvää mainosta ja oman säväyksensä Ceres toisi varmasti niin koulu- kuin kenttälinjoihinkin. Kaiketi Gerardokin päässään oli tämän lopulta ymmärtänyt, kun Ceres kerran paria kuukautta myöhemmin asteli tallin pihamaalle.

virtuaalihevonen / a sim-game horse
kuvat © scirlin

Luonne

Tyhmä, laiska ja itsepäinen. Sellaiset sanat muotoutuivat jo ensimmäisinä viikkoina mun mielessä kuvaamaan Cerestä. On siinä hyviäkin puolia, mutta ennenkaikkea mun täytyi ihmetellä mikä tässä hevosessa oli saanut Geen pyörtämään päänsä ja valitsemaan oriin. Toki kun sen näki tekemässä töitä saattoi arvata osan tarinaa, mutta yleensä Gerardo(kin) ihastui ennenkaikkea luonteisiin, ei kykyihin. Kun utelin Geeltä asiaa se sanoi, että heillä vaan klikkasi.

Ceres on omapäinen ori. Se ei ole sillätavalla haastava, että se ryysäisi, kiukuttelisi tai kukkoilisi, vaan se turvautuu ennemminkin mykkäkouluun ja mököttämiseen. Pahoja tallitapoja ei löydy ja perustoiminnoissa Ceres onkin varsin helppo kaveri hoitaa, kuskata, varustaa - mitä ikinä. Se kuitenkin osoittaa mielensä siinä kohtaa kun just olis muka jotakin mukavampaa tekemistä sitten lyödäänkin liinat kiinni ja jopa katsotaankin aivan eri suuntaan; jos en näe sinua, et ole olemassa.
Olkoonkin itsepäinen, on Ceres myöskin todellinen ihmisen hevonen. Se on jokseenkin epäluuloinen ympäröivää maailmaa kohtaan ja pelon iskiessä turvaa herkästi ihmiseen. Ne epäluulon kohteet esiintyvätkin sitten monissa muodoissa ja malleissa; joskus riittää pelkkä väärään paikkaan jätetty saapaspari, toisinaan uhka on näkymätön. Ne perinteiset kisapaikkahälinät, eläinlääkärit ja kuljetukset eivät oria voisi vähempää hetkauttaa, mikä lienee osaltaan myös tottumuskysymys sillä Cour d'Lionissa tuskin on levätty laakereilla.

Jos et vielä tiennyt, niin Ceres on GP tason kouluratsu - tai no potentiaalinen sellainen. Ceres ei tätä luonnollisestikaan itse tiedä eikä osaa käyttäytyä sen mukaisesti. Fyysiseltä kapasiteetiltaan ori on tottakai omaa luokkaansa; puhtaat ja näyttävät liikkeet, tasapainoa, voimaa ja notkeutta, sekä luontaista lavakarismaa (tiedän, tätä ei maasta käsin ensimmäisenä uskoisi). Ratsastajan tehtäväksi jääkin kaivaa nämä kaikki ominaisuudet esiin ja siinäpä kaivataankin ihan tosissaan sitä sielujen sympatiaa tämän juuri tyhmäksi, laiskaksi ja itsepäiseksi luonnehtimani oriin kanssa.

Ceres on ihmisen hevonen ja se vaatii ennen kaikkea luontevan ja lujan suhteen ratsastajansa kanssa. Toisekseen, ja tämä on Geen suusta, vaaditaan paljon mielekästä jumppaa jotta saadaan ori heräämään. Mä olen katsonut niitä niiden jumppia sivusta ja ne näyttävät enemmän sirkustempuilta kuin kouluratsastukselta, mutta ilmeisesti molemmilla on hauskaa ja sehän riittää. Kolmanneksi Ceres ei ole kovin herkkä, sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään, joten se vaatii selkeyttä ja jämäköitä apuja varsinkin alkuun.
En tiedä loppujen lopuksi miten, mutta todistettavasti nämä kaksi haastavat toisiaan ilmeisesti sopivissa suhteissa ja löytävät sen yhteisen sävelen kouluradalla. Oikeiden töiden ulkopuolella ori on oikein rento hömpöttelykaveri pieneen estejumppaan ja letkeään maastohölkkään, mutta suuria siltä ei kannata toivoa jos ei suhde hevoseen toimi täydellisesti.

Suku & jälkikasvu

Sukua 1 polvea
Cerenis
HOLST mrn 167cm, KTK-II VIP MVA Fn
ii. Cirius
HOLST trn 175cm, evm
iii. Cipherius
iie. Aranea
ie. Suchthoeve Laena
HOLST mrn 163cm, evm
iei. Gothenburg
iee. Suchthoeve Alana
Jiletta
BWP m 164cm, KTK-II Ch
ei. Saffron
BWP, evm
eii. Makeover
eie. Roseau
ee. Illuminative
BWP, evm
eei. Columbian
eee. Lanciana
Jälkeläiset
holstCedar v. Helmwalds. 20.11.2021, isä/emä Crystal v. Helmwaldei meriittejä
fwbNox Pour Me A Moondust s. 13.07.2021, isä/emä Pour Some Sugar on Me STCei meriittejä

Kilpailumenestys

Kilpailustatistiikka
Vahvimman ominaisuudet
Nopeus, ketteryys, hyppytekniikka.

Kilpailee kouluratsastuksessa kansainvälisellä tasolla Euroopassa. Tavoitteena kouluratsastusjaoksen (KRJ) laatuarvostelu.
KO GP sijoituksia 0/40
RE - ei kilpaile
KE - ei kilpaile
NJ näyttelyt

13.11.2019 kutsu, pt. Lissu T. ; BIS3 MVA-SERT
08.11.2021 kutsu, pt. alaera ; irtoSERT
VSN näyttelyt

10.01.2021 kutsu, t. alaera ; RCH
Sijoitukset
31.10.2021 KRJ Cup, ratsastaja Gerardo y Cuevas Intermediate II 12/159

Päiväkirja

10/21

Päiväkirjamerkintä
© Serena Malvalehto (VRL-09334)

Tekisi mieli sanoa jo tässä vaiheessa, että tämä syksy on ihan perseestä. Mä oon aika huono muutosten kanssa; pienet muutokset pieninä määrinä on ok, mutta sitte ku asiat A, B ja C tipahtaa rytinällä niskaan, niin meikäläinen kyllä helisee ja pahasti. Joo, oon ollu ehkä vähän mökömökö-puussakin ja ottanu enemmän vuoroja tiskin takaa kuin tallilta, ihan vaan siksi, koska otsassani kasvaa kunnioitettavan kokoinen kebabbi enkä halua sellaisia ongelmia esitellä kotipuolessa.

Niin, meiltä on nyt useampikin ihminen ilmeisesti lähdössä talvea pakoon. Miskan lähtö oli toki jo tiedossa aikapäiviä sitten, se kun on tavannut joka talvi viettää vähintään pari kuukautta Ranskassa. Myös Mallan poistumista takavasemmalle ollaan odoteltu jo viimeissen vuoden ajan. Mutta se, että Gerardo on nyt saanut päähänsä lähtevänsä koko talveksi Espanjaan! Se oli kyllä, pakko myöntää, pieni isku vyön alle.

Ei siinä mitään, hyvin vähänhän Gee tähän tallin pyöritykseen käytännössä muutenkaan osallistuu muuten kuin omien hevostensa kautta, mutta jätkä olikin nyt ajatellut, että hepat jää Suomeen. Ilmeisesti Gee ja Elias olivat juonineet tätä kuviota jo jonkin aikaa, koska olinhan mie hieman ihmetellyt kuinka meidän talliorjamme oli saanut viime aikoina viettää niin julmetusti aikaa Gerardon tasokkaimman kilparatsun Cereksen selässä. Homma näytti melkein niinkuin valmentautumiselle, mutta empä mä ajatellut sitten siitä sen enempää, ratsastihan Elias Maikkuakin. No big deal.

No, minähän sitten eräänä päivänä edellämainitun kaltaista tilannetta maneesissa seuraillessani paukautin Geelta kysyä, että mikä juttu? Ukko kun näytti verrattain vähän enää itse Cereksen selässä viihtyvän. Siinä vaiheessahan se sitten tuumasi, että hän ajatteli olla tällä kertaa koko talven tummentamassa nahkaansa Espanjan auringossa ja että Ceres, kuten Maikku ja Mäyräkin, jäisivät kotiin. Elias saisi kehittää itseään tasokkaammalla ratsulla ja Geellä olisi aikaa keskittyä muuhun. Mun mielestä suunnitelma oli vähintään typerä, ihan jo senkin takia, mukavahan tuollainen Cereksen näköinen ja tasoinen hevonen olisi ollut viedä näyttäytymään Suomen rajojen ulkopuolellekin. Olisi se voinut siellä jonkun tammankin astua ja ylipäätään tuoda hyvää mainosta tallille. Mutta eihän siinä sitten; Geen hevonen, Geen päätös. Ei auttanut muu kuin alkaa suunnitella pitkiä, pimeitä talvikuukausia ilman kahta ratsastajaa ja kilpailijaa, sekä yhtä ja puolta talliorjaa, Eliakselle kun pitäisi luultavasti jättää pykälä enemmän aikaa keikkua Cereksen selässä paskan lappamisen sijaan.

kuva © Cherie (CC BY-NC 2.0)

02/20

Päiväkirjamerkintä
© Serena Malvalehto (VRL-09334)

"No. Not a stallion."
"You don't know if you don't even try!" Mun ääni nousi. Ei hyvä.
"Fine. Then I won't!" Gerardo käänsi selkänsä ja marssi sillä sen vihaisella espanjalaisaskeleella ulos tallista.

Sananvaihto liittyi siihen, että Perla oli käymässä pian vähän vanhaksi aktiiviseen kilpailemiseen ja toisaalta siihen, että Gerardo oli kehittynyt ratsastajan yli tamman taitotasosta. Gerardo, kuten minäkin, oli kuitenkin niitä ihmisiä jotka kiintyivät hevosiinsa syvästi. Vaikka luopuminen ei tässä tapauksessa tarkoittanutkaan jäähyväisiä, ei se tehnyt asiasta yhtään helpompaa. Minä ymmärsin, mutta toivoin silti Geen etsivän hanakammin itselleen uutta hevosta - tai kyllähän hän etsi, mutta kuten aiemmasta saattoi päätellä, ei ollut kovin avoin tarjollanne - eikä vähinten sen takia, että herra itse otti asian puheeksi tämän tästä.

Gee oli kuitenkin niitä miehiä jotka vannoivat tammojen nimeen. Cour de Lion olisi ollut kätevällä etäisyydellä ajatellen Gerardon tulevaa Ranskan matkaa ja hevonen jonka olin heidän myynnistään bongannut sopi exäni tavoitteisiin täydellisesti. Se vain oli ori ja Gee oli itsepäinen.

Gerardon on myös vaikea myöntää olevansa väärässä. Yritystoiminnan ollessa kyseessä me harvoin pidämme toisiamme pimennossa mistään hevosiin, saatikka niiden hankintaan, liittyvistä asioista - mitä nyt minä olen jokusen saattanut hommata ikään kuin ilmoitusluontoisesti vain todeten, että tällainen nyt tulee. Ilman mitään ennakkovaroitusta meidän pihallemme kuitenkin eräänä päivänä kaarsi traileri. Tunnistin oriin samantien kun Gee talutti sen ulos trailerista (no sen loimessa myös luki Ceres d'Lion hienolla kultakirjailulla ompeleella) enkä oikeastaan tiedä olinko edes hämmästynyt. Tai no olin; siitä, että herkästi innostuva Gerardo oli osannut hillitä itsensä puhumasta asiasta etukäteen. Mutta kuten sanoin, hänen oli vaikea myöntää olevansa väärässä, joten otin Ceresin kotiutumisen talliimme eräänlaisena tunnustuksena tästä.