Kuunokka

★ ★ ★ KTK-III KERJ-III

Dragon Says Rawr

	Rotu, skp	Irish sport horse (21.5%), ori
	Väri, korkeus	Mustankimo (aa Ee Gg), 168cm
	Syntymäaika	01.08.2019 IE
	Rekisterinro	VH19-209-0013
	Kasvattaja	Zimmermann co.
	Omistaja	Kuunokka (VRL-09334)
	Koulutus	Kenttäpainotus

Jos mä en ensin tienny mitä ajatella tästä hevosesta, niin nykyisin oon ihan 100% rakastunut. Näissä tossueläimissä vaan on jotain mikä iskee muhun ihan yhtä kovaa kuin ne täyssaatanat, jopa kovempaa - ja Drogon ei ees oo täys tossu. Se vaan on supersöpö ja supertyhmä - ts. helposti höynäytettävissä - ja ihan hirmu miellyttämisenhaluinen. Oriilta kyllä löytyy jonkinlaista temperamentintapaista, mutta se kyllä hyvin piiloutuu kaiken muun sähellyksen ja tohelluksen alle. Drogon ei tunnu yleensä saavan oikein itsekään omasta ajatuksen juoksustaan kiinni ja se kyllä oriin käytösessä näkyy. Ori haluaa mennä, tehdä ja touhuta, mutta sillä on hirvittävän huono harkintakyky eikä se loppujen lopuksi ole yleensä ihan niin urheakaan kuin kuvittelee olevansa. Jos Drogonille kuvittelisi puhekuplan, lukisi siinä varmasti yleensäkin "hupsis".

Hupsis-hetkiin kannattaa myös varautua oriita käsitellessä. Vaikka Drogon on kuuliainen ja ihmiseen tukeutuva, tekee se usein ennen kuin ajattelee ja reagoi ennen kuin ehtii ajatustoiminta ennättää sitä ensimmäistä järjenpilkahdusta pidemmälle. Se on miellyttävä hoitaa ja pyynnöt menevät perille pyyntöinä ilman ylimääräistä käskyttämistä, mutta ori on ihan toivoton työntämään uteliasta turpaansa asioihin joihin se ei välttämättä kuuli ja jalat joskus tahtovat viedä ennen kuin järki (oma tai ihmisen) ehtii mukaan. Varsinkin julkisilla paikoilla Drogonin huomio onkin turvallisinta pitää siinä mitä se tekee mieluiten, ihmisen miellyttämisessä, ja olla tarkkana huomaamaan mikäli oriin ajatukset alkavat karata jonnekin satukirjatasolle, koska sille päälle sattuessaan Drogon kyllä löytää niin suuria seikkailuita kuin hirviöitä ja hattivattejakin paikasta kuin paikasta.

Sukutaulu

isä Phantom ISH (43,0%) rn 169cm, EVM	ii. Coolmona Malcolm Stone ISH (41,0%) mkm 165cm	iii. -
		iie. -
	ie. Phantomartist ISH (45,0%) trn 171cm	iei. -
		iee. -
emä Dragonrain xx XX rnkm 165cm, EVM	ei. Dragonteur xx XX rn 163cm	eii. -
		eie. -
	ee. Purple Rain xx XX rn 164cm	eei. -
		eee. -
Tutustu hevosen sukuselvitykseen

rotu	varsan nimi	syntynyt	isä / emä	meriitit
fwb	Kulmalan Dragonfruit	s. 02.12.2022	Sarles	EV-I
ish	Rosethorn Aurawra	s. 21.08.2022	Alayne	-
fwb	Nox Dragonwraith	s. 21.05.2021	Once in a Blue Moon	-
ish	Nox Jaina	s. 23.03.2021	Darth Gaga '63	KTK-II

Kilpailumenestys

koulu	esteet	kenttä	valjakko
vaativa B ei kilpaile	130 cm 20 / 40 kpl	CIC3 7 / 6   ( 3013.74p. )	- ei kilpaile
Virtuaalinen näyttelyjaos		Virtuaaliset shownäyttelyt
04.10.2022 pt. Jannica ; irtoSERT		ei näyttelymenestystä

pvm	maa	jaos & ratsastaja	luokka	sija
04.03.2020		ERJ Serena Malvalehto	80 cm	5/45
06.03.2020		ERJ Serena Malvalehto	80 cm	4/45
09.03.2020		ERJ Serena Malvalehto	80 cm	4/45
15.03.2020		ERJ Serena Malvalehto	80 cm	5/45
19.03.2020		ERJ Serena Malvalehto	80 cm	1/45
30.03.2020		ERJ Serena Malvalehto	80 cm	3/45
11.09.2020		ERJ Elsi Harju	130 cm	2/25
13.09.2020		ERJ Elsi Harju	130 cm	3/25
16.09.2020		ERJ Elsi Harju	130 cm	1/25
03.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	4/28
03.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	1/28
01.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	4/28
05.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	4/28
06.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	3/28
06.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	4/28
07.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	4/28
08.12.2020		ERJ Serena Malvalehto	120 cm	1/28
25.08.2021		ERJ Serena Malvalehto	130 cm	3/31
15.10.2021		ERJ Serena Malvalehto	130 cm	5/33
19.10.2021		ERJ Serena Malvalehto	130 cm	4/33
30.11.2020		KERJ Cup Miska Hoffrén	CIC2	2/7
04.05.2022		Hannaby Hanami Week Miska Hoffrén	CIC2	13/35	39,6vp
22.08.2021		Kalla Cup Miska Hoffrén	CIC3	9/32	36,3vp
01.05.2022		Kuuvuoren Malja (Pikkumalja) Miska Hoffrén	CIC3	1/16	35,885vp
31.04.2022		KERJ Cup Miska Hoffrén	CIC3	4/37
28.02.2023		KERJ Cup Miska Hoffrén	CIC3	2/31

Päiväkirjat

Mitä ilmeisimmin Miska oli saanut aikansa saarella kulumaan. Lukematon määrä Instagram-seuraajia oli päässyt osalliseksi Pennilän saarta, enkä mä kyllä pistänyt yhtään pahakseni. Yritin jutella niitä näitä matkalla rantakentälle, mutta Miskasta irtosi lähinnä hymähdyksiä ja parin sanan lauseita. Niinpä tyydyin kävelemään ratsukon vierellä hiljaisuuden vallitessa. Tai no, hiljaisuus oli ehkä väärä sanavalinta, sillä sekä 6-10-vuotiaiden minileiriläiset että alkeisleiriläiset olivat vallanneet maastot viimeisenä leiriviikonloppunaan. Hihkuntaa ja kiljuntaa kaikui sieltä täältä.
"Onni että sulla on rauhallinen heppa alla", virnistelin kun me viimein saavuimme rantakentälle. Aukeneva hiekkaranta, sitä ympäröivät esteet ja turkoosina hehkuva meri saivat aina hymyn karehtimaan huulilla. Rannassa jopa tuuli pienesti, joten porottava aurinko ei purrut ihan niin pahasti kuin ylhäällä kentillä.
"Sillä on kenttäura varsin hyvällä alulla, joten tärkeintä on saada kokemuksia ja rakennettua itseluottamusta", jutustelin samalla kun Miska keräili ohjia ja haki harjoitusravissa siksak-pohkeenväistöjen ja volttien kautta irtonaisuutta Drogon liikkeeseen. "Pidetään maastossakin tänään estekorkeus varsin maltillisena. Täällä rannassa meillä on lähinnä isoja esteitä, mutta hyödynnetään rantaviivaa ja paria pienempää estettä."

"Aloitetaan tämän päivän treeni rantaviivalla. Ota ensin pari lyhyttä laukannostoa ja laukkaile tai ravaile jalustimilla seisten rantaa pitkin. Matkaa on yhteensä parisen kilometriä, joten suosittelen kääntämään tuon ison kivikon kohdalla ympäri, tästä sinne on noin 500 metriä. Vie Drogonia vähitellen lähemmäs vettä. Jotkut hevoset saattavat pelätä aaltoja, etenkin jos ne jäävät niiden taakse. Pidä siis nokka asetettuna kohti merta ja metri metriltä lähemmäs."
Tyynenä esiintynyt kimo tanssahtelikin pää pystyssä pari ensimmäistä kertaa, mutta Miska muisti aamutunnin opit ja tarjoili oriille ajateltavaa pienten väistöpätkien muodossa. Lopulta Drogon loiskutteli menemään tyytyväisenä. Ehkä sekin hiffasi veden viilentävän vaikutuksen.
"Hyvä, sitten vaan kivikolta taas uukkari ja nyt hanat auki!" Näki miten Miskan silmissä syttyi ihan uusi valo. Mies ratsasti päättäväisin ottein Drogonin kivikoille, paransi asentoaan jalustimilla seisten ja pidätti siistin käännöksen aikana ratsuaan sekä kädellä että istunnalla. Kun naamataulu osoitti takaisinpäin, Miska päästi ohjia nyrkin sisällä ja antoi Drogonille luvan juosta. Ja sehän juoksi! Kimo laukkasi isosti, joka ikisestä askeleesta nauttien ja vähät rantaan liplattavista aalloista välittäen.

"Rantalaukoissa on ihan pointtikin", hymyilin ratsukon pitäessä lyhyttä juomataukoa. "Veden vastus tarjoaa oivallisen lisän kestävyys- ja peruskuntoharjoitteluun. Se on kuitenkin juttu erikseen, tänään sillä haettiin vain lihakset auki. Nyt keskitytään itse hyppäämiseen."
Hiekkarannan keskellä nököttävällä kummulla kasvoi pari mäntyä ja niiden varjoihin oli rakennettu kiinteitä esteitä. Kolmesta osasta rakennetun sianselkä-tukin lisäksi sinne oli tuotu tarkkuuseste. Esteiden korkeus ei yltänyt metriinkään, mutta se ei ollut oleellista tänään.
"Ajatuksena oli treenata vähän pidemmältä tieltä tulevaa estettä, joita kenttäradalla on vastassa vähän paikasta riippuen joskus paljonkin. Toisinaan este tulee - vaikka kaukaa sille tullaankin - niin vähän yllättäen ja huonosti valmisteltu lähestyminen johtaa pahimmillaan kaatumiseen."
"Lähdetään vähitellen laajentamaan tietä. Tule ensin sulle ja Drogonille luontevan tuntuiselta etäisyydeltä, ratsasta isolta ympyrältä suoristuksen kautta kohti estettä."
Miska teki työtä käskettyä ja valmisteli hevosen hyvin ympyrän aikana pienellä kokoamisella. Drogon kokeili, josko mäntyjä voisi vähän hätkähtää, mutta Miska puristi pohkeet päättäväisesti kimon kylkiin ja ratsasti kohti tukkirykelmää. Puolessa välissä lähestymistä kimo vähän venytti askelta ja hidasti, mutta Miska sai sen hyppäämään. Hiukan turhan kaukaa, mutta este ylittyi turvallisesti.
"Sianselkä on siitä kiitollinen este, että se on hevoselle tosi houkutteleva hypätä", selostin, "ookoo lähestyminen. Nyt tule vähän kauempaa ja keskity pitämään ratatempo yllä. Äläpä annakaan Drogonin venyä ja vanua vaan jatka samaa työtä kuin ympyrällä: sisäpohje kohti ulko-ohjaa. Älä rajoita sisäkädellä liikaa! Anna sille tilaa, mutta samalla kerro pohkeen ja ohjan yhteispelillä, mikä on haluttu tempo."
Toinen kerta sujui jo paljon mallikkaammin. Kerta kerralta Miska sai tuotua Drogonin kauempaa ja pidemmältä lenkiltä esteelle. Vain pari kertaa Drogon kielsi, kerran niin että se heitti päänsä ylös sivuloikan kera ja ravasi tuhahdellen kohti estettä, jonka eteen sitten pysähtyi. "Tule tämä sianselkä vielä kerran."
Viimeisellä kerralla Drogon laukkasi hyvässä ratatempossa parinsadanmetrin päästä, hallitusti ja tahtia rikkomatta. Hyppy oli sujuva ja kaikinpuolin onnistunut.
"Super!" Kehuin. "Tähän onkin hyvä lopetella, onnistunut hyppy jättää hevosellekin aina sellaisen olon, että hei kyllähän mä tän osaan."
Taputin kimon hien kastelemaa kaulaa.
"Nyt saatte palkita itsenne kahlaamalla rannassa loppuravit. Mä voin vaikka ottaa sen satulan niin ei tartte varoa. Ja jos haluat, voin ottaa videon."
Virnistin viimeisille sanoille, sillä kuka nyt ei haluaisi todistusaineistoa rannalla ilman satulaa ratsastelusta. Aurinkokin alkoi juuri sopivasti painua mailleen, niin että taivaanranta värjäytyi ihan vaaleanpunaiseksi.

Kuuvuoren Pikkumaljan voittaja vuosimallia 2022 tepasteli tutulla hiekalla tammikentän varjoissa. Palkintovalmennukseen saapuneet ratsukot olivat saaneet lauantaiaamun kävellä tiluksilla ja tutustua rauhassa maisemanvaihdokseen. Luvassa oli päivän ensimmäinen valmennus, rataesteille painottuva rutistus kesähelteessä. Miska istui kalliinnäköisessä estesatulassa kuumuuden lysentämänä. Kaempana laidunten takana kimmeltävä meri häikäisi ja hiekka hohti polttavana. Aika ryhtyä hommiin!

"Ota vaan, Miska, vielä vähän ravia ja oikein isosti eteen-alas", kannustin kävellen hetken ratsukon vierellä. "Pitäydytään tänään perusjutuissa, ei opetella sinänsä mitään uutta, eihän tässä kuumuudessa voisikaan." Naurahdin perään lippistä paremmin päähän asetellen. Mun kevyt narutoppi, farkkushortsit ja jodhpurit olivat sittenkin ihan kivat, Miska hikoili ratsunsa selässä jo nyt. Muistutin vielä juomatauoista, sekä hevoselle että kuskille. Luojan kiitos kartanon tammet edes hieman varjostivat kenttää.

"Lähde sieltä päädystä kääntämään isolle ympyrälle, pidä ulko-ohja hyvällä tuntumalla ja sisäohja aavistuksen vapaampana", ohjeistin, "tule noiden neljän puomin yli lyhyen sivun sisäpuolella, nosta laukka ja tule vielä äskeisen ympyrän sisään laukkavoltti ja samat puomit, ulkosyrjältä. Jatka pitkälle sivulle uran sisäpuolella laukassa, tule kolmoissarja ristikko-aalto-ristikko ja jatka uudelle pääty-ympyrälle taas mahdollisimman isossa ravissa. Tällä toisella ympyrällä ajatuksena väistättää takaosaa uran ulkopuolelle siten, että etuosa pysyy uralla ja koko paketti hallinnassa. Sitten taas pitkä sivu irti uralta ja isoa laukkaa, takapuoli irti penkistä ja hevoselle reippaasti tilaa eteen."

Drogon ravaili vähän laiskasti häntäänsä huiskautellen, se ei oikein ottanut tuulta alleen puomitehtävistä - liekö pitkä laivamatka vai kuumus syynä.
"Suorista, Miska, oma ryhti ja katse eteen", aloitin ruotimisen ystävälliseen sävyyn, "ja kanna kädet. Suorista ranteet. Näin sä saat vihjattua Drogonille, että se saa kantaa itsensä paremmassa ryhdissä. Se saisi liikkua paremmin eteen. Muistuta raipalla sisäpohkeen takaa aina kulmissa, niin saat puoli-ilmaiseksi sille vähän ilmaa kavioden alle. Parempi ravi siinä!"
Drogon venytti kaulaansa pärskähdykseen muttei tehnyt elettäkään nostellaakseen kavioitaan kunnolla puomien ylitse. Nostokin vähän venyi ja voltti paisui soikioksi.
"Okei, tule heti uudestaan tän ympyrän tehtävät, skarppaa ja keskity. Pohje pysyy lähellä kylkeä ja käsi antaa reilummin tilaa edestä. Juuri noin, parempi! Laukassa voit ajatella että työnnät kottikärryjä, sun kroppa joustaa ja antaa Drogonille tilaa edetä."
Ori hyppäsi kolmoissarjan kevyen näköisesti.
"Siinä väistäessä pidä huolta, ettei koko hevonen mene ihan mutkalle. Riittää ihan pieni ajatus asetuksesta siellä nyrkin sisässä, sisäpohje on se joka tekee väistättävän työn. Voit vaikka ihan siirtää pohjetta vähän vyön taakse."
Reippaaksi menoa ei voinut kuvailla, mutta voltti, laukannosto ja ympyrä toisensa perään saivat kimoa vetreämmäksi ja lennokkaammaksi.

Parin tauon jälkeen työskentelyä jatkettiin ulkosyrjästä korotetulla viiden puomin päätyviuhkalla ja kolmoissarjan ristikot nostettiin pystyiksi. Estekorkeus ei päätä huimannut, olihan ratsukolla vielä huomattavasti rankempi maasto-osuus edessään.
"Ei kuluteta ihan kaikkia mehuja vielä tähän, ajatus on ennemminkin herätellä ja vetreyttää", kerroin. "Nyt kun se liikkuu jo ilmavammin, keskity suoruuteen. Pidä se ohjan ja pohkeen välissä ikään kuin sun kädet ja jalat muodostaisivat raiteet, joiden välissä hevosen pitäisi kulkea. Myös ympyrällä! Eli ulko-ohja paremmin tuntumalle, hellitä vähän sisäohjasta ja katso että kääntävä apu tulee sieltä ulkopohkeelta. Muistele mitä tehtiin siellä toisella pääty-ympyrällä: sisäpohje väistättää ja näin pitääkin itseasiassa takaosan suorana."
Ensimmäisellä kierroksella Drogon hyppäsi vähän laiskasti, mutta jo toiselle kierrokselle Miska sai paketin paremmin kasaan. Kun kaikki meni nappiin, viuhkan keskimmäinen puomi nostettiin pystyksi.

"Hyvää työtä helteestä huolimatta!" Kehuin ja taputin juomaan pysähtyneen hevosen kaulaa. Tarjosin sille vettä ämpäristä. "Eiköhän tämä riitä esteiden osalta. Tuli tehtyä vähän tiukempaa kaarretta, jolla suoristettiin ja pidettiin yllä reippaampaa tahtia ja vähän kuin ohimennen myös kolmoissarjaa. Siinä tärkeintä on pitää katse edessä ja hevonen suorassa ohjien ja pohkeiden välissä. Ja antaa vaan sujua. Mutta siinä teillä ei ollutkaan mitään hämminkiä. Hieno hevonen ja ihanan kiltti! Jatketaan illemmalla maastossa, nyt suosittelen päästämään Drogon hetkeksi nauttimaan meidän kesälaidunten antimista ja tietty sitä ennen viilentävän pesun kautta. Maneesikahvilasta saa virvokkeita sillä välin."

Irlanti on kenttähevosten luvattu maa ja Zimmermann co. tunnetaan kenttäratsastuspiireissä yhtä lailla kuin koulupiireissä tunnetaan Anky van Grunsven. Otto Zimmermannilla on juuret Saksassa, mutta irlantilaisen vaimonsa myötä miehen sydän kuuluu tätä nykyä vehreälle saarelle ja irlantilaisille urheiluhevosille. Nyt jo parin vuosikymmenen ajan jatkunut kasvatustyö on vakiinnuttanut asemansa irlantilaisessa hevoskulttuurissa eikä loppua näy, sillä Zimmermannien jälkikasvu jatkanee vanhempiensa jalanjäljissä hevoskasvatuksen parissa.

Uudet tuulet puhaltavat jo Zimmermanneille, sillä Dragon Says Rawrin takana on Otto Zimmermannin sijasta hänen poikansa Thomas Zimmermann. Entisen kilpatammansa Dragonrainin esikoisvarsa on saanut hieman rennomman lähestymisen ristimänimeensä kuin Zimmermannien vanhemmat kasvatit. Thomas Zimmermannilla oli suuret odotukset orivarsan suhteen, mutta Thomas joutui pian toteamaan, että se olisi varmaan viisaampaa myydä. Luonteensa puolesta Thomas ei nimittäin oikein välittänyt tästä orista, sillä hän on aina perustanut teräväpäisistä, omapäisistä ja nopeilla hoksottimilla varustetuista hevosista eikä Dragon Says Rawr täytä näistä kriteereistä yhtäkään. Hyviä puoliakin siinä toki on - se on hyvä käsiteltävä, ihmismyönteinen ja kuuliainen. Tämän vuoksi orin kouluttaminen on ollut keskivertoa helpompaa eikä sen nuoresta iästä tai sukupuolesta huolimatta ole ollut juurikaan haasteita sen varhaisessa elämässä.

Harmistunut nuori Thomas tituleerasi oria hajuttomaksi ja mauttomaksi, mutta paljon erilaisia hevosia kasvattanut ja ratsastanut Otto Zimmermann totesi tämän olevan monesti erinomainen piirre hevosessa, etenkin, kun lahjakkuutta siitä huolimatta näytti kenttäratsastukseen olevan. Dragon Says Rawrilla on hyvät, elastiset liikkeet, hyvä ratsulaukka ja rauhallinen, siisti hyppy. Maasto-osuudella orilta toivottaisiin hieman reippaampaa etenemistä, mutta suuren täysiveriprosenttinsa ansiosta se on pitkälläkin radalla suorituskykyinen ja kestävä. Orin kanssa on vielä paljon tehtävää, jotta sen saisi kansainvälisille kenttäradoille eikä aivan varmuutta ole siitä, riittääkö sen luonteenlujuus kaikkein vaativimmille radoille. Thomasin mielipiteestä huolimatta Dragon Says Rawr ei ole mikään floppi eikä Otto Zimmermann suostunut tätä aivan pilkkahintaan myymäänkään. Onhan sen isä kuitenkin moninkertainen Irlannin kenttämestari Phantom ja emälläkin on Thomasin kanssa kerätty varsin mittava kokoelma ruusukkeita kenttäkilpailuista ympäri Euroopan.