Kuunokka

sukuselvitys © Cynoria, kiitos

i. Icannot oli hevonen, jonka nimestä käytiin leikkimielistä vääntöä. Kasvattajansa ei olisi halunnut nimetä hevosta tuollaisella nimellä, mutta ratsastaja, jolle hevonen oli jo ennen syntymäänsä myyty puoliksi, halusi nimetä sen Icannotiksi vanhempiensa mukaan. Lopulta asiasta lyötiin vetoa ja koska omistaja hävisi vedonlyönnin, siitä tuli Icannot. Tätä hevosta nimi ei kuitenkaan pahentanut eikä Icannot todellakaan sanonut esteradalla "i can not". Itse asiassa ruunikko hyppäsi yli mistä tahansa epäröimättä. Sen parhaita puolia olivat juuri rohkeus sekä helposti säädeltävä laukka. Ori tosin kuumui melko helposti ja ratsastajansa mukaan se olisi voinut olla myös hieman varovaisempi, Icannotilla oli itseluottamusta jopa vähän liikaa. Ori lopetettiin ihan vanhuuden vaivojen myötä kotilaitumelleen, onneksi siitä kuitenkin jäi pari jälkeläistä kasvattajalleenkin.

ii. Icanjump nimettiin "nomen est omen" -periaatteella ja tässä tapauksessa se kannatti. Tummanruunikko ori oli ulkoisesti melko tavanomainen, jopa vähän vaatimattoman näköinen noin oriksi, mutta se osoitti jo nuorena varsinaisia hyppääjän lahjoja. Sitä käytettiinkin nuorten hevosten laatuarvosteluissa ja sai tuomareilta runsaasti kehuja hyppytyylistään ja laukastaan. Icanjumpilla on hyvä estesilmä ja hahmotuskyky. Sen hyppytyyli on laadukas, mutta ei ratsastajalle kaikista helpoin, sillä se potkaisee voimakkaasti taakse hypyssä ja sen hypyt ovat todella voimakkaita. Luonteeltaan se on kyllä yhteistyökykyinen, eikä niin tarkka ratsastajan tyylistä. Kilpailujen lisäksi Icanjumpia käytettiin toki siitokseen ja se olikin haluttu ori estepiireissä. Vaikka ori oli hyppääjänä huipputasoa, niin periyttäjänä se ei sitten kuitenkaan osoittautunut kummoiseksi. Kyllä sen jälkeläisissä muutamia todella päteviä suoritushevosia on, mutta enemmän kuitenkin sellaisia perushyviä harrastehevosia.

ie. Super Not on siitä mielenkiintoinen hevonen, että se tulee varsin tuntemattomasta suvusta, jonka omistajansa osti ehkä vähän riskillä, asenteella "katsotaan mitä siitä tulee - vai tuleeko mitään." No kyllä siitä tuli. Kaikkien yllätykseksi tammasta paljastui mieletön estetykki, joka oli vertaansa vailla. Superiksi kutsuttu tamma oli nimensä veroinen radoilla. Hassua tammassa oli se, että se oli tallissa ja ylipäätään maasta käsitellessä hyvin rauhallinen ja tasainen, jopa flegmaattisen oloinen (tosin pitää muistaa, että 'flegmaattisen oloinen' tulee tässä tapauksessa reaktiivisten kilparatsujen kanssa ikänsä pyörineen suusta), mutta radalla se tosiaan heräsi eloon. Super Not ei ollut ihan kaikkien ratsastettava kuumuutensa ja tietynlaisen tammamaisuutensa vuoksi - tätä tammaa ei sietänyt liikaa paineistaa -, mutta kun oikea ratsastaja löytyi, oli menestys taattua. "Eihän näin nopealla, älykkäällä ja voitontahtoisella hevosella voi hävitä", kuten ratsastajansa osuvasti totesi. Menestyksekkään esteuransa jälkeen Super Not teki vielä uransa siitostammana ja kuten olettaa saattaa, Super osoittautui myös superperiyttäjäksi.

e. Free Rhythmin kasvattajalla oli tammalle suuria odotuksia sukunsa ja hyppymekaniikkansa perusteella. Loistava suku ei kuitenkaan takaa kaikkea ja suvustaan huolimatta tamma itse osoittautui keskinkertaiseksi esteratsuksi. Ratsastajansa mukaan se oli vähän sellainen mukavuudenhaluinen happy-go-lucky-hevonen, jolla ei oikeastaan ollut kilpailunhalua. Tammalla siis oli todella hyvä hyppytekniikka, rytmikäs laukka ja selvästi hyppykykyä, mutta se ei ensinkään ollut kovin nopea ja lisäksi sitä oli vaikea saada motivoitua parhaimpaansa tai venymään esteelle. Lopulta Free Rhythm myytiin harrasteratsuksi nykyään se on oikein tyytyväinen, kun saa liikkua rennon letkeästi maastossa ja kentällä ilman kovia vaatimuksia. Nykyinen omistajansa on koulupainotteinen täti, mutta heidän valmentajansa kuulemma myös hyppää hevosella silloin tällöin.

ei. Freedom oli varsinainen Uljas Musta, joka herätti komealla ulkonäöllään ja toki myös hyppylahjoillaan positiivista huomiota esteradoilla. Pitkäjalkaisella orilla oli upea, iso ja tahdikas laukka. Sillä oli esteillä erinomainen jalkatyöskentely ja se hyppäsi pyöreästi, liioittelematta, mutta kuitenkin jalkansa tarkasti yli tuoden. Ratsastettavuudeltaan Freedom oli hyvä, se oli kaikin puolin aika järkevä ja tasapainoinen hevonen. Toisaalta se ei ollut kaikista notkein hevonen kääntymään, joten sen kanssa piti yleensä valita ne pidemmät tiet. Etenevä laukka kuitenkin monesti kompensoi notkeuden puutetta. Freedomin kilpaura oli menestyksekäs, vaikkakin verrattain lyhyt. Omistajansa mukaan oli kuitenkin fiksua lopettaa huipulla. Kilpauran jälkeen Freedom siirtyi siitokseen ja lisäksi se toimi omistajansa tyttären opetusmestarina.

ee. Rhytmical oli lupaava estehevosen alku, jonka uran valitettavasti katkaisi tarhatapaturma. Tamman vaurioitunutta selkää ei ollut mahdollista saada sellaiseen kuntoon, että se olisi kestänyt enää aktiivista urheilukäyttöä, mutta eläinlääkäri ei nähnyt estettä kevyelle harrastekäytölle tai siitokselle. Rhytmicalin omistaja ei sattunut olemaan harrastelijatyyppiä, joten hän päätti liisata tamman siitokseen. Mustalla tammalla onkin viisi varsaa, jotka ovat selvästi perineet emänsä hyvän rakenteen ja suorat, tahdikkaat liikkeet. Viidestä varsasta peräti kolme on hyväksytty kantakirjaan. Rhytmical itsekin kantakirjattiin loukkaantumisensa jälkeen ensimmäisellä palkinnolla. Luonteeltaan Rhytmical oli kuumahko ja vähän temperamenttinen tamma, mutta varsoilleen toisaalta hyvin hellä ja huolehtiva emä.