Kuunokka

sukuselvitys © Cynoria, kiitos

i. Iranwolf oli mielettömän komea ja kapasiteetikas hevonen, mutta ei luonteeltaan valitettavasti mikään kaikista huolettomin. Kun ori suoritti hyvin, se myös menestyi, mutta välillä suoritukset menivät penkin alle orin altalähtöjen takia. Iranwolfilla oli nimittäin tapana tehdä välillä yhtäkkisiä lähtöjä, joihin oli vaikea varautua. Omistaja epäili hevosellaan olevan fyysistä vikaa, mutta lukuisista tutkimuksista huolimatta siitä ei löytynyt mitään. Ratsastajansa mielestä Iranwolf oli vain herkkähermoinen hevonen, jolla ajoittain kattila pääsi ns. kiehahtamaan yli. Radoilla oli parhaina päivinään todella hyvä, sillä oli vahva hyppymekaniikka, iso hyvä laukka ja se oli varovainen esteillä. Pudotuksista Iranwolf otti aina vähän itseensä, joka lisäsi helposti painetta sen kattilassa. Sitä ei myöskään saanut prässätä liikaa, joten siinä mielessä kevytotteinen ja vähäeleinen ratsastajansa sopi sen kanssa hyvin yhteen. Haastavuudestaan huolimatta Iranwolfilla oli kohtuullisen paljon kysyntää siitokseen.

ii. Iranwaltz oli saksalaisen hevosjalostuksen huipputuote. Tai ainakin se oli sitä ulospäin. Oli tarkoin varjeltu salaisuus, että luonteeltaan ori ei ollut tosiaankaan parhaasta päästä. Toki varmaan radoillakin saattoi joissakin herättää kysymyksiä orin vahvat kuolaimet ja miesratsastajat, mutta toisaalta oli totuttu siihen, että kovat suorittajat olivat aina vähän kovia myös luonteeltaan. Sitä ei kuitenkaan suuri yleisö tiennyt, että Iranwaltz oli kotiympäristössäkin aika erikoinen tapaus. Entinen tallityöntekijä on jälkikäteen kertonut, että ori oli erittäin reviiritietoinen, eikä hyväksynyt tarhaansa ketään muita - ihmisistäkin juuri ja juuri vain ne harvat valitut. Ratsastaessakin se oli tosi tarkka ja toisinaan saattoi yrittää nakata ratsastajan selästään. Koska orin ongelmat osattiin pitää salassa ja ulospäin näkyi vain reaktiivinen, mutta lahjakas suorittaja ja vieläpä erittäin komea sellainen, riitti Iranwaltzilla tammoja. Vasta erikoisten haastavien jälkeläisten myötä orin salaisuus alkoi valjeta ulkopuolisillekin.

ie. Lizzadra tulee kapasiteetikkaasta estesuvusta, mutta sillä itsellään ei tiettävästi ole kilpailtu. Tästä hevosesta on hyvin vaikea löytää kovin merkittäviä tietoja kaivamallakaan. Sen suvusta kyllä löytyy tietoa ja sillä onkin varsin mainio estepainotteinen suku, mutta tammasta itsestään ei juuri ole informaatiota. Muutaman netistä löydetyn kuvan perusteella Lizzadra on kaunis, kiiltävän musta merkitön tamma. Kasvattajaan onnistuin saamaan yhteyden ja hän kertoi, että tamma myytiin vajaa vuosikkaana uuteen kotiin. Varsana Lizzadra oli kuitenkin kuulemma ollut mukavaluonteinen, nöyrä ja hieman varovainen, mutta nopeasti oppiva hevonen. Kasvattaja kuitenkin myi sen eteenpäin, eikä ole sen jälkeen hevosesta kuullut. Se toki tiedetään, että Lizzadralla on (ainakin) yksi jälkeläinen, rekisterissä ei ainakaan sen enempää.

e. Morsaillé on kovan luokan estetamma, joka tuli tunnetuksi nopeista ja hurjistakin ratasuorituksistaan. Tämä pienikokoinen raudikko todisti, ettei koolla ole merkitystä, jos on tarpeeksi tahtoa ja taitoa. Morsaillén erityistaitoina oli kääntyä lähes kirjaimellisesti pennin päällä ja kiihdyttää vaikka paikoiltaan. Ratsastajansa kanssa tämä tamma usein voittikin juuri uskomattoman rohkeilla ratkaisuilla teiden suhteen. Ketteryytensä ja nopeutensa lisäksi Morsaillélla on vahva itseluottamus ja esteälykkyys. Ratsastajansa mukaan tamma oli myös aika vahvatahtoinen ja osasi itsekin tehdä ratkaisuja radalla - usein jopa vielä rohkeampia mihin ratsastajansa olisi päätynyt: "Morsaillé oli ainoa hevonen, jonka kanssa sellaisia [valintoja tien suhteen] uskalsi tehdä ja minusta tuntuu, että tamma itse halusi valita tiukimmat reitit, ei se olisi tyytynyt siihen, että otetaan varman päälle", hän kertoo naurahtaen. Morsaillé jäi 16-vuotiaana kilparadoilta eläkkeelle ja sen jälkeen se on saanut varsoja. Pitkäikäinen tamma on vielä elossa, vaikka ikä alkaa pikku hiljaa painaa.

ei. Monsiure oli hieman erikoisen mallinen hevonen, joka ei kenties juuri sen vuoksi herättänyt koskaan suuren yleisön kiinnostusta siitä huolimatta, että se teki hyvän uran esteillä. Toki sen sukukin edusti vähän tuntemattomampia linjoja. Monsiure oli kuitenkin hyväluontoinen ja toimiva hevonen, jolla oli ratsastajansa mukaan äärimmäisen hyvä työmoraali ja asenne. Se suoritti aina nöyrästi parhaansa, osasi käyttäytyä fiksusti missä tahansa ja oli kotonakin todella helppo ja vaatimaton hevonen. "Monsiurella oli ilo ratsastaa, koska siitä todella tunsi, että se haluaa olla yhteistyössä kanssasi, olla sinun puolellasi", kertoo orin ratsastaja Monique Schaft. Moniquen ja Monsiuren yhteinen taival loppui kuitenkin siihen, kun orin omistaja päätti myydä hevosen ja se päätyi juniorille opetusmestariksi. Monsiure myös ruunattiin uudella omistajallaan. Siitä ehti kuitenkin jäädä muutama jälkeläinen ennen sitä.

ee. Orchideé oli kaunis kimo tamma, jossa erikoista oli se, että se oli puoliksi sokea. Erikoista asiasta tekee se, että silmästään huolimatta tamma teki varsin hienon uran esteradoilla, eikä se vaikuttanut hevosen menoon juuri muutoin kuin että Orchideélla oli tapana kääntää päätään aina hieman oikealle estettä lähestyttäessä ja se kääntyi oikealle hieman huonommin. Tamman vahvuuksia esteillä olivat hyvä laukka, rohkeus ja yritteliäisyys. Orchideé oli myös fiksu ja sopivan varovainen. Tallissa se oli kuulemma tarkka ruoka-ajoistaan ja aina minuutin tarkkuudella ovella odottamassa ruokaansa. Koskaan ruokkija ei ollut sen mielestä tarpeeksi nopea, vaan hidasta henkilökuntaa piti aina hieman hoputtaa hörhöttämällä ja kuopsuttamalla. Muuten se oli kuitenkin hyväluonteinen ja helppo käsitellä. Myös periyttäjänä Orchideé osoittautui erittäin hyväksi ja sen varsat ovatkin menestyneet radoilla ja useampi on hyväksytty myös kantakirjaan.