Nira Inkheart
Shetlanninponi, tamma
|
Laukkapainotteinen shetlanninponi on hieman sellainen käsite, että jopa kahdella ponitädillä menee hieman otsanahka ruttuun. Vaan niinhän siinä kävi, että sellainenkin ihme Kuunokan niemelle rantautui, jopa kaksin kappalein. Kyllä näitä eläimiä useampikin tallilainen hieman äimisteli, ne kun eivät nyt varsinaisesti istuneet sellaisen kisakierän laukkakiiturin muottiin, eivät ainakaan ennen kuin kumpikin tahoillaan löysättiin tarhoihinsa ja varsinkin tamman taholta nähtiin muutama kokeileva kiitolaukkasuoritus kaikkiin eri ilmansuuntiin. |
|
virtuaalihevonen / a sim-game horse kuvat © scirlin |
Luonne
Huom. Armi asuu Jyväskylässä ratsastuskoululla.
Armin ensivaikutelma on lievästi sanottuna sellainen, että useimmat arpovat kaksi kertaa ennen kuin ottavat poniin lähempää kontaktia. Tamman naama on usein enemmän tai vähemmän nurin päin ja saattaapa sieltä pieniä kiukuttelun elkeitäkin ilmetä, yleensä kuitenkin ihan perusteettomia sellaisia. Pohjimmiltaan Armi on ihan mukava poni, ei nyt mikään ihmisen paras ystävä, mutta sellainen perusjunttura jolla on jonkin verran omaa tahtoa tai vähintäänkin sellainen elekieli, että mielipiteitä löytyy. Armin hienoinen vastahakoisuus on enimmäkseen kulissia; se yrittää hieman kokeilla rajoja, mutta siihen se sitten jääkin mikäli vastapuoli pitää oman päänsä.
Kaikin puolin Armi onkin melko mutkaton hoitaa. Kun marssijärjestys on selvä, toimii tamma oikein moitteettomasti, vaikka selvästi viihtyisi parhaiten ilman ylimääräisiä kotkotuksia. Tamma osoittaa myös mielensä silloin kun asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla ja erityisesti eläinlääkäriin liittyvät velvollisuudet eivät oikein tämän herkän ponin pirtaan istu. Jos Armille antaa liikaa valinnanvapautta, se kyllä osaa käyttää tilanteen hyödykseen ja pompottaakin sitten menemään mennen, tullen ja palatessa, joten tiettyä määrätietoisuutta se ihmiseltä vaatii.
Armi oli melko helppoa kouluttaa laukkaajasta perinteiseksi ratsuksi. Se oppii nopeasti ja oikeaan mielentilaan päästessään suorittaakin melko hyvällä mielialalla. Tamma ei toki ole missään tapauksessa mikään automaatti; jos sen antaa löysäillä, se löysäilee, ja jos ohjeet eivät ole kovin täsmällisiä, menee tamma helpomman kautta. Herkkyyttä ja eloisuutta löytyy, varsinkin sitten kun saa ponin moottorin oikeasti pyörähtämään käyntiin, mutta mitään käsistä lähtevää sorttia Armi ei ole.
Vaikka onkin fiksu poni, oli valjakkohomma Armille hieman vaikeampi konsepti ymmärtää, ainakin siinä mielessä, että perässä roikkuvat kärryt eivät alkuun olleet sen mielestä ollenkaan kiva juttu. Kovan työn tuloksena tamma kyllä siihen touhuun oppi, mutta on parhaimmillaankin lähinnä keskinkertainen valjakkoponi, joka vaatii ohjastajalta todella paljon aktiivisuutta toimiakseen oikein.
Suku & jälkikasvu
| Sukua 2 polvea | ||
|---|---|---|
|
Hardcore Deathcrush SHE m 103cm, KTK-III |
ii. Death Song SHE m 102cm, KTK-III SHLA-II LJP-I |
iii. Commando |
| iie. Modern Girl | ||
|
ie. Black Roija SHE m 97cm |
iei. Not So Sure | |
| iee. Gimme This, Gimme That | ||
|
Nira Ravenheart SHE prt 98cm, KTK-III LJP-II |
ei. Johnny B Good SHE mushroom 104cm, SHLA-III LJP-III |
eii. Golden Invader |
| eie. Cute Kady | ||
|
ee. Hearthealer SHE prt 97cm, KTK-III |
eei. Don Heavy | |
| eee. Miss Tootsie |
Jälkeläiset | |||
|---|---|---|---|
| Ei jälkeläisiä |
Kilpailumenestys
| Kilpailustatistiikka | |
|---|---|
|
Vahvimman ominaisuudet Kokoamiskyky, voima, ketteryys. Kilpailee valjakkoajossa Suomessa seuratasolla. Tavoitteena rotuyhdistyksen (VSY) laatuarvostelu. |
KO helppo B ei kilpaile RE 50cm ei kilpaile VA noviisi tasolla 4 / 3 |
14.01.2015 kutsu, pt. K.J. ; paras maitovarsa 31.01.2020 kutsu, pt. alaera ; irtoSERT 18.02.2021 kutsu, pt. Lissu T. ; irtoSERT |
07.03.2016 kutsu, t. dookie ; RCH |
Päiväkirja
Päiväkirjamerkintä
© Serena
"Siis pakeniko sulta järki?" Enna tölväisi kesken kuoriessamme kahta uutukaista ponieläintä pois matkatamineistaan. Sen sanoissa oli varmaan vinha perä.
"Noh.. joo. Mutta eihän sitä tiiä, ne voi yllättää. Ja ainakaan ei sukulaisia pukkaa vastaan joka valjakkoponista."
Enna pyöräytti silmiään samalla kun hänen käsittelyssään seisova tamma kuopi kiivaasti jaloillaan. Oli siinäkin palkollinen. Vakavasti ottaen Enna oli kyllä ihan vähäsen oikeassakin. Vaikka mun ponikasvatus ei suoranaisesti tue mitään tiettyä painotussuuntaa, tuuppaa suurinosa niistä ihan käytännön syistä valjakkoa. Siis me kun ei Ennan kanssa oikein mitenkään päin taivuta shetlanninponin selkään eikä noita kilpailukykyisiä lapsukaisia kasva ihan joka oksalla. Siispä kahden laukkapainotteisen ponin ostaminen ei ihan sopinut siihen muottiin jota meillä yleensä käytettiin. (Ja ihan noin sivumennen sanoen; kuka helvetti näillä kilpailee laukkaa? Joo, tiedän, lapset, mutta siis.. sos?)
Laukkaratsu nyt on ehkä ilmaisu joka kalskahtaa kuumilta hevosilta ja sitäkin kuumemmilta pankkitileiltä. Kun mä siinä harjailin matkan pölyjä pois pienen, laineharjaisen oriin tummalta karvalta, en oikein kyennyt yhdistämään kumpaakaan teemaa kyseiseen eläimeen. "Melvin" seisoskeli käsiteltävänä rauhallisesti eikä matkakaan sen kanssa ollut aiheuttanut ongelmia, päin vastoin, poni vaikutti olevan ihan shettikseksikin yllättävän tyyni. Se on toki piirre jota mä henkilökohtaisesti ponissa arvostankin, ei nääs yhtään kiinnosta ajatus tallillisesta mitään pirunsarvilla varustettuja sielunsyöjiä.
No Enna oli tietenkin saanut sitten vaivoikseen kaksikosta sen, jonka ensivaikutelma ei ollut ihan niin täydellisen raukea. Paholaisen punainen tamma, joka kulki nimellä Armi (Enna keksi, että se rimmaa hyvin harmin kanssa), takoi lattiaa ja nyki riimunaruaan. Kuulemma se oli hieman herkempi tapaus, joskaan asiaa ei oltu sen suuremmin selitelty, joten mitä ilmeisimmin aika näyttäisi tämän piirteen laajuuden ja vakavuuden. Ilkeältä ei Armikaan kuitenkaan vaikuttanut, vaan jopa jonkin verran rauhoittui saadessaan nahalleen kovan kumisuan hierovan kosketuksen.
"No mitäs sä näillä sitten ajattelit tehdä?" Enna tivasi laitellessamme poneja yöpuulle vapaisiin karsinoihin. Siinä missä Melvin asettui omaan loosiinsa mussuttamaan heinää kuin olisi aina siellä asunut, kävi Armi hieman hermostuneelta haiskahtavaan tapaan hyörimään ympäri huushollia kuin etsien edes jotain tuttua. Mun kävi sitä vähän sääli.
"Jos ne osaa käyttäytyä, niin tunneille. Ja mä vähän arvelin, että sä voisit koulutella ne valjakkoonkin?"
Sieltä se taas tuli; silmien pyöräytys. Olin kuitenkin ihan varma, että kyllä se asenne sieltä vielä muokkautuisi, olipahan Ennalla ihan yhtä heikko sydän poneille kuin mullakin.