10/2019 Estevalmennus (© VRL-10878)

Ruunikko puoliveriori vilkuili yli kulmiensa ja yritti huomaamattomasti valua sivusuunnassa, koska se ei millään malttanut seistä paikallaan. Ratsun selässä istui ratsastaja, jonka ohjan käyttöön olin kiinnittänyt samantien huomioni heti ratsukon alkuverryyttelyistä lähtien. Alkutietojeni mukaan tämä Jellonaksi kutsuttu oripoika oli varsin menevä persoona, mistä uskoin ratsastajan paineistuksen ohjan kautta johtuvan. “Otetaan aluksi muutama verkkaloikka näillä pystyillä”, ohjeistin ratsukkoa tulemaan kahden metrin korkuisen pystyn sarjaa. Ratsukko hyppäsi vaihtelevan laatuisesti verkkahyppyjä. Välillä Jellona hyppäsi oikein hyvin, mutta toisinaan sen loikat olivat vähän sinnepäin ja niistä oli ryhti kadonnut olemattomiin. “Muista, että vaikka tää hevonen nyt selvästi onkin todella herkästi imussa eteenpäin, älä ota sitä niin pakettiin ennen estettä. Jos sä paineistat liikaa ohjalla, Jellona selvästi hyppää huonommin eikä ota selkää mukaan!”

Olin nostanut pystysarjan 140 senttimetriin, jota ratsukko sai tulla vielä pariin kertaan. Vaadin nähdä laadukkaita ja ryhdikkäitä hyppyjä, joita tulikin, kunhan ratsastaja vain uskalsi luottaa hevoseen piirun verran enemmän ja antaa tilaa. Toki Jellona oli hevonen, jota ei voinut aivan yksin jättää ennen hyppyä, mutta liikaakaan ei saanut suuhun jäädä roikkumaan. “Noniin, hommastahan tuli sullekin vähän helpompaa, kun et niin paljon joudu tekemään siellä selässä”, naurahdin ja kehuin ratsukkoa muutamasta hienosta hyppysarjasta. Jellona oli selvästi innoissaan näistä vapaammista loikista ja yrittikin muutamaan otteeseen ottaa pienet rallittelut, jotka ratsastaja kuitenkin ehti estää ja vielä ihan sulassa sovussa hevosensa kanssa. Jellona ei siis mikään jääräpäisyyden multihuipentuma ollut, mutta sillä oli selvästi tapana koetella rajojaan niin kuin vekkulin pojan kuuluukin.

Pystysarjaan, joka oli maneesin keskihalkaisijalla, lisäsin diagonaalilla olevat okserin ja pystyn. “Tulehan ensin tuo pystysarja samalla tavalla hieman rennolla lähestymisellä, mutta esteen jälkeen ota takaisin. Ota aluksi mahdollisimman vähän, ja mikäli se ei asetu, ota hieman lisää”, ohjeistin selässä istujaa, jotta saisimme vähemmäksi sitä kummallista esteen jälkeistä rallittelua. “Tämän jälkeen rauhallinen tahti, käännyt oikealle ja tuut tämän pystyn, laukanvaihto esteen päällä ja jatkat sitten vasemmassa kierroksessa. Lopuksi okseri ja sitten tehdäänkin pysähdys ennen tuota kulmaa, ettet tosiaan mene läpi seinän.” Pitkän monologini jälkeen ratsukko pääsi suorittamaan tehtäväkokonaisuutta. Yllätyksekseni jo heti ensimmäinen kerta oli lähes täydellinen. Jellona tietysti hieman protestoi hänen mielestään liian hiljaista vauhtia esteen jälkeen, mutta ratsastaja ei lähtenyt riitelyyn mukaan ja sai loppujen lopuksi hevosensa nätisti hidastamaan. Parin kerran jälkeen tuo viimeinen pysähdyskin alkoi tulla jo oikeaan kohtaan melko napakasti. Olin erittäin tyytyväinen ratsukon menoon, ja päätinkin lopettaa valmennukseni, kun kaikilla oli vielä hyvä fiilis.

05/2019 Estevalmennus (© reibili)

Kuunokka oli minulle aivan uusi tuttavuus tallina, vaikka sen omistajaa Serenaa olin jo ehtinyt valmentaakin jonkin verran. Löysin tieni kentälle jossa minua jo odoteltiin. Serena ratsullaan Jellona ja Gerardo Senjan kanssa. Molemmat hienoja puoliverisiä joista ensimmäinen miellytti valmentajan silmää kovin.

Päivän teemana oli esteratsastus ja tämän päivän harjoitukseksi olin kehitellyt tehtävän, jossa ratsukot harjoittelisivat oikean ponnistuspaikan löytämistä. Alkuverryttelyiksi kuitenkin tehtiin siirtymisiä ensin askellajien välillä käynnistä raviin ja sitten askellajien sisällä. Hevoset alkoivat molemmat olla pian mukavasti avuilla ja ne käyttivät takaosaansa aktiivisesti. Jellonalla taisi olla kyllä hieman kevättä rinnassa kun se kyttäsi Senjaa kentän toisesta päästä, mutta Serena laittoi orin hienosti töihin ja kyttäämisetkin unohtuivat pikkuhiljaa. Senja puolestaan aluksi haahuili ympäriinsä sen näköisenä ettei oikein tiennyt missä on ja mitä tekemässä, mutta sekin liikkui kivasti Gerardon alla.

Pituushalkaisijalla minulla oli yksi yksittäinen este, 140cm korkea pystyeste. Sen edessä oli maapuomi osoittamassa oikean ponnistuspaikan. Jellona ja Serena olivat ensimmäiset jotka pääsivät harjoittelemaan. "Aktivoi laukkaa sisäpohkeella siinä käännöksessä" huutelin ohjeita kun ratsukko kääntyi pituushalkaisijalle. Itse hypyssä ei ollut mitään vikaa vaikka ori hieman sen jälkeen esittikin komeimpia kevätjuhlaliikkeitään pukittamalla. Senja ja Gerardo puolestaan olivat jo heti alkuun hieman pulassa, sillä laukassa oli riittämätön eteenpänpyrkimys. Ennen hyppyä kehotin ratsukkoa menemään takaisin uralle ja huutelin Gerardolle ohjeita mitä tehdä jotta laukka olisi aktiivisempaa. Hypätessä tamma kolisutteli puomia hieman, mutta ei tiputtanut. Valmennukseen varattu aika alkoi olla valitettavasti lopussa, joten pienen palautekeskustelun jälkeen jätin ratsukot tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti ja lähdin valmistautumaan seuraavaan valmennukseen.