Kuunokka

Myynti-ilmoituksessa lueteltiin pienen mustan tamman hyviksi ominaisuuksiksi; nätti. Muita ei ponivarsalle siltä istumalta löytynytkään, mutta vahva luotto Playgroundin kasvattien laatuun sai mut tarttumaan puhelimeen. Viimekertaisen esityksen jälkeen (Muru-varsan katsastus ei ihan mennyt oppikirjan mukaan) Ellen epäilemättä oli tulostani kuultuaan, pikku paniikissa pitänyt tälle varsalle intensiivikoulun mitä tuli käyttäytymiseen. Mua olikin vastassa pieni musta tammavarsa, joka oli juuri sitä mitä luvattiin, eli soma. Se vilkaisi minua lyhyesti, luimisti ja jatkoi sitten taivaanrannan tuijottelua ja heinikon hamuilua kuin olisin ilmaa. Hieman happamesti ponineiti esitteli minulle sieviä liikkeitään jonka jälkeen se laskettiin takaisin varsakavereiden joukkoon, jotka eivät nekään saaneet osakseen sen suurempia toveruudenosoituksia.

Härdellin Jyrki 69:n varsa oli kuitenkin mun bucket listillä, ja tässä sellainen oli. Mistä sen tiesi jos tämä oli ainoa tilaisuus! Pikku hapannaama oli siis pakko pakata traikkuun.