Ankkalampi

Hunajanotkon Olipa Kerran Prinsessa

KTK-III

Yksi yleismaallisista viisauksista kuuluu niin, että älä anna eläimelle semmoista nimeä millainen et halua sen olevan. Prinsessa näyttää aivan sataprosenttisella osumatarkkuudella toteen tämän sanonnan. Kasvattajatallinsa sen kesän ainokaisena varsana on ponitamma saanut osakseen kuninkaallista kohtelua ja sitä se on osannut myös sittemminkin vaatia. Jos Prinsessa ei saa älyllä ja ripsien räpsyttelyllä tahtoaan läpi, ottaa tamma niin sanotut kovat keinot käyttöön ja joko tilaisuuden tullen toteuttaa itseään omin luvin tai sitten tekeytyy kerrassaan kuuroksi ja sokeaksi. Se ei siis helppo poni ole, mutta ei toisaalta myöskään ilkeä, lähinnä vain omanarvontuntoinen ja tammamainen, kuninkaallinen pieni nirppanokka.

Prinsessa on niitä poneja joilta löytyy älyä ja tahto käyttää sitä. Omapäinen neiti nauttii eniten mukavasta elämästä, johon kuuluu hyvä ruoka, kuivat ja lämpimät olosuhteet sekä säännöllinen hemmottelu. Ihan vähään ei Prinsessa siis tyydy ja jos palvelun taso ei vastaa tamman osoituksia, on mielenosoitus todellakin taattu. Lähinnä ponin vahvatahtoisuus ja päättäväisyys näkyvät kuitenkin kohtalaisena omatoimisuutena silloin kun asiat eivät mene häntä miellyttävällä tavalla. Prinsessa osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ja huijata ihmisiä, joskus hieman pelottavallakin tasolla.

Puhuttiimpa sitten ratsastuksesta tai valjakkoajosta, on työnteko Prinsessalle vihonviimeisen tylsää ja typerää hommaa. Sitä on todella vaikea motivoida, itse asiassa tammasta lienee liki mahdoton saada täyttä potentiaalia irti. Sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta miellyttää ihmisiä ja käyttöponin tehtävistään se suoriutuu lähinnä jos sille ei anna muita vaihtoehtoja. Tamma kyllä kokoaa itsensä kauniisti silloin kun sitä sattuu huvittamaan ja tasapainoinen liikkuminen korjaa sen hieman heikompia liikkeitä, mutta yleensä kaikki tekeminen Prinsessan kanssa on vain tuskaa ja se menestyykin parhaiten oloneuvoksena.

"Prinsessa"

• Shetlanninponi, tamma
• Säkäkorkeus 103cm
• Rautiaanpäistärikkö   (Aa ee Rn)
• Syntynyt 20.01.2020   8-vuotias


• VH20-017-0240
• Kasvattanut Hunajanotko
• Välittänyt Juulia
• Omistaa VRL-09334

Kilpailut

Esteratsastus luokassa 80cm.

Tasolla 1 / 1   (565.88p.)

VSY Cup
30.04.2023   70 cm ; 3/13

Virtuaaliset Show Näyttelyt
10.12.2021   Show Winner IV
18.09.2022   Reserve Champion

VSY Rotunäyttelyt
31.07.2020   II-palkinto

Meriitit

Rate My Pony
★ ★

Virtuaalinen ponikantakirja
KTK-III   16 + 16 + 17 + 16 = 65p.

Päiväkirja 07/2020     © VRL-09334

Käpälämäen ponitallin välitysmyynnistä oli aikaisemmin keväällä tarttunut jo mukaan hirmuisen somaisaisa ori The Wolf Of Dwarfstreet, "Hukka", joten kun sitten samoilta apajilta sattui silmiini lupaavan oloinen tamma, en voinut vaan pitää näppejäni kurissa. Vaikka myynti-ilmoituksessa kehaistiin vähemmän mairittelevin sanankääntein ponitamman luonteenpiirteitä, mainittiin siinä kuitenkin tamman olevan kaunis ja korrektirakenteinen. Kuvat toki puhuivat puolestaan enkä mä malttanut odottaa aamuun kun pommitin niitä jo Ennan whatsappiin kello 23:55. Vastaukseksi sain naamapalmuttavan emojin ja viestin "Mee nukkuu!!".

Seuraavana aamuna kahvin lomassa saimme kuitenkin puhuttua vähän vakavemmin ja Enna pääsi kertomaan, että oli nähnyt noita Hunajanotkon poneja niin valjakkokilpailuissa kuin näyttelyissäkin, eikä ne olleet yhtään hassumpia. Ja myös Enna oli yhtämieltä siitä, että varsa oli hyvännäköinen. Me päätettiin yhdessä tuumin, että käydään katsomassa prinsessaponia niin pian kuin mahdollista, mikä sitten järjestyikin jo parin päivän päähän.

Pakko myöntää, että tamma oli maineensa veroinen. Saatoin kuvitella tuskanhien muodostuvan myyjäpolon otsalle kun pikkutamma talutti topakasti ponienhoitajan tallista pihalle ja juoksutti tätä sitten kahdeksikkoa kentällä. Esityksen kruunasi seisotus; tamma poseerasi kaukaisuuteen tuijottaen kuin mikäkin näyttelystara ja hoitaja yritti maanitella sitä epätoivoisesti liikkeelle. Mun omaa poninhoitajaani Ennaa tilanne huvitti tasan siihen asti kunnes mä aloin puhumaan papereiden allekirjoittamisesta ja ponin kuljetusjärjestelyistä, sitä kun ei ilmeisesti myöskään oltu opetettu traileriin.

Päiväkirja 07/2020     © VRL-09334

Kun kerran kesässä muistaa, että varsojakin voisi joskus pyöräyttää ihan vaikka vaan harjoituksen vuoksi näyttelyissä, niin onhan se silloin niin tehtävä. Heinäkuiseen rotunäyttelyyn valkoitui vauvvaponiluokkaan tammat Prinsessa ja Tuuva. Helpommallakin olis varmaan päässy, mutta nyt mentiin tällä linjalla - ja ihan varmaan juuri nämä neitokaiset sen harjoittelunkin kannalta olivat sopivimmat kandidaatit hommaan, käytös kun ei ollut sitten priimaa nähnytkään.

Enna esitti Tuuvan, tai oikeastaan ehkä Tuuva esitteli lempi-ihmisensä Ennan tyylillä "katsokaa miten se juoksee, hop hop" ja "usein se pitää tuollaista ääntä, en ihan ymmärrä.. juostaan nyt vaan, täti". Tuuvahan osaa myös käyttäytyä, mutta oli ehkä virhe laittaa se Ennan käsiin, nämä kaksi kun ovat ihan arjessakin kuin kissa ja hiiri. Enna ei pidä Tuuvasta, Tuuva rakastaa Ennaa, jälkimmäinen luultavasti lähinnä siksi, koska Enna-täti pitää sitä hassua ääntä (lue: kiroilee ja juoksee karanneen ponin perässä). Joka tapauksessa tulokseksi tuli II-palkinto ja jopa 3. sija, joten ei se niin penkin alle mennyt kuin olisi sivusta katsoen voinut olettaa.

Prinsessa puolestaan luotettiin Alexan päättäväisiin käsiin, koska, noh, Prinsessa. Ei sitä sen kummemmin tarvitse kai perustella. Prinsessan mielestä koko touhu oli jo lähtökohtaisesti ihan takapuolesta. Ensinnäkin se, että hänen mailleen oli hyökännyt kerrassaan järkyttävä määrä vieraita poneja. Toiseksi se, että alueelle oli änkäytynyt vielä ponejakin enemmän vieraita ihmisiä. Kolmanneksi, tähän aikaan tarjoiltiin tavallisesti päiväheinät ja aktiviteetit tulivat vasta myöhemmin. Ei nyt mennyt oikein, ei sitten sinne päinkään. Mielenilmauksenaan Prinsessa jarrutteli käytännössä koko esityksen ajan, ja kun se kulki eteenpäin, olivat pienet korvat tiukasti luimussa. II-palkinto oli siihen nähden ihan kohtuullinen lohtu, vaikka tamma sijoittuikin viimeiseksi.