Ankkalampi

Sitä kun suunniteltiin ankkalammelle ensimmäistä untuvikkoa (Mooshua, jos ette tienneet) niin löytyi sieltä Cumbrian nummilta muutakin kivaa, ja lopputuloksena laitettiin aluille toinenkin ponivarsa. Kun se syntyi, kilahti paikan omistajalta piankin viestiä, että mitähän tämä tällainen meinaa ja millaisen ponin siemeniä sinne oltiin rahdattu? Emä kun oli niin valloittavan iloinen, ystävällinen ja vilkas, mutta tämä varsa se oli aina naama nurinpäin!

On ihan alkuun sanottava, että Mintti ei ole ilkeä poni! Se ei pure eikä se potki, mutta oikeinkin vakuuttavasti tamma osaa sellaisia elkeitä esitellä. Oma tila ja rauha on kaiken A ja O; kiire, hälinä ja hössötys saavat Mintin vallan hermostumaan ja silloin se sulkeutuu omaan kuoreensa eikä tule sieltä ulos ennen kuin miljöö taas istuu tamman hyvinvointi- ja turvallisuuskäsitykseen. Vakavamielisissä töihommissa Mintti on osaava - hyvä liikee, kyky koota kauniisti, herkkyys ynnä muuta sellaista - mutta ei se kauhean nautinnolliselta touhulta näytä, eikä oikein touhulta ollenkaan jos tamma kokee kuskin ohjeet liian epäselviksi tai painostaviksi, se nimittäin loppuu se hauskuus sitten siihen.