Ankkalampi

Ihan kamalaa, mutta ens'alkuun kutsuimme tammaa nimellä "Minikaks", ja jotenkin se sitten jäi. Myöhemmin kutsumanimi vääntyi Minniin, joten vaikka karsinassa ja monesti puheessakin vilahtelee yhä Minikaks, on Minni ihan tutuimmille se termi jolla minitamma tunnetaan. Minnihän on muuten syötävän söpö ja - yllätys, yllätys - hän tietää sen itsekin. Hänellä on ponimaisen iso ego, mutta vain näennäisesti, sillä Minni on aivan täydellinen prinsessa. Luksuselämä on ponineitiä varten ja kaikki vähääkään inhottava tai ällöttävä karsinan ulkopuolella on sangen plääh. Minni tekee hyvin selväksi sekä mielipiteensä että läsnäolonsa ja odottaa saavansa tietynlaista kohtelua ja kunnioitusta, siis ihan vähintäänkin sen verran kuin tallin hienoille kouluratsuille suodaan.

Vaikka Minni on jollain tapaa diivamainen ja jopa hieman omatoiminenkin (hän osaa ja pystyy hanskaamaan tietyt elintason kohennukset ihan itsekin nääs), on tamma myös kiltti. Ainakin niin kauan kuin hän on se huomion keskipiste ja asiat sujuvat vähintäänkin kohtuullisella tavalla. Kannattaa muistaa, että Minni on erittäin herkkä kaikille ulkoisille ärsykkeille, hyvässä ja pahassa, ja hän reagoi asioihin suhteellisen voimakkaasti, jälleen hyvässä sekä pahassa. Minni siis voi olla yksi intipinkeä auringonsäde saadessaan jotain mieluisaa kohdalleen, kun taas kamaluuksien kohdatessa hänestä kuoriutuu varsinainen känkkäränkkä. Tamma on siis kaikkien käsiteltävissä, mutta tietyin varauksin.