SHEV-II VV-II
Mantan myötä talli sai uuden murheenkryynin. Rumpen rauhoittavat omainaisuudet näyttävät hujahtaneen varsasta kertaheitolla ohi, ei tarttunut kuin valkea läikkä ja jäätävä pehko jouhia. Manta tuntuisi opiskelleen mammansa oppikirjasta kaiken A:sta Ö:hön ja kirjoittaneen sitten sen kirjan uudelleen. Tamma on täynnä itseluottamusta uteliaana kääntyilevistä korvan kärjistä itsepäisesti viuhtovaan häntään. Ainakaan ei Kuunokassa käy aika pitkäksi, Mantan mielestä kun on vähintäänkin kohtuullista laittaa kaikki sääntökirjat uusiksi ja juoksuttaa henkilökuntaa oman mielensä mukaan. Mantan kannattaakin varoa, Enna se nimittäin osaa olla sen verran pahapäinen täti, että juoksuttaa varsan pian maitojunalla takaisin Ouluun.
Whistlingwick's Rumpelstiltskin
SHE vkk 98cm KTK-III VVJ-III |
ii. Killadeas Batman Begins
SHE m 91cm, EVM |
ie. Whistlingwick's Swansong
SHE vkk 100cm, EVM |
|
Parmesan Romance
SHE vm 98cm KTK-III |
ei. Cheesy Breezy
SHE vm 100cm, EVM |
ee. Romancing Thee
SHE m 92cm, EVM |
Ei jälkeläisiä |
"Serena mitä hittoo!?" Lähettäjä: Ellen Koski.
"No mitä mitä hittoo? :D" Serena naputteli nopeasti vastauksen, puhelin tunnetusti jo valmiiksi kädessään.
"Parma varsoi!" No sitä olikin odotettu, monta pitkää päivää ja yötä ihan täällä Kuunokassa asti, Serena kun olin mennyt ja varannut varsan itselleen, haavekuvissa soma pieni oripoika täyttämään isänsä Rumpen suurehkot saappaat. Viestiketjuun kilahti kuva. Aaw miten soma-- eiku??
"Mitä *vähemmän kaunista kielenkäyttöä*???" Sitä harvoin edes Serena käyttää moista sanastoa nähdessään suloisen pienen hevoseläimenpoikasen.
"Sitäpä minäkii vähä ihmettelen," Ellen vastasi. Serena tuijotti kuvaa yhä edelleen, mutta valkeat läikät tummalla karvalla eivät ottaneet lähteäkseen. Varsa oli kirjava.
Varsa oli kirjava vielä luovutus ikäisenäkin, vähemmän yllättävästi toki. Ellenin mukaan ei tontilla ollut vuosikausiin tallustanut ainuttakaan kirjavaa ponia ja Serena puolestaan tallusti hattu kourassa kertomaan omista havainnoistaan; Rumpe-ponillahan oli läntti, epämääräinen valkea läiskä valtavan harjaspehkon alla. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ori oli myyty Briteistä voikkona ja sillä lailla koko asia oli sitten toistamiseen hautautunut jouhien, paskan ja painavampien juttujen alle. DNA-testi vahvisti, että varsa tosiaan oli Rumpen pentu, ja kirjava.
Serena ei siis saanut haluamaansa saanut oria, ei kermaponia, vaan maskarpounin, eli Mantan, yllätyksen.
Mantan myötä talli sai myös uuden murheenkryynin. Rumpen rauhoittavat omainaisuudet näyttävät hujahtaneen varsasta kertaheitolla ohi, ei tarttunut kuin valkea läikkä ja jäätävä pehko jouhia. Manta tuntuisi opiskelleen mammansa oppikirjasta kaiken A:sta Ö:hön ja kirjoittaneen sitten sen kirjan uudelleen. Tamma on täynnä itseluottamusta uteliaana kääntyilevistä korvan kärjistä itsepäisesti viuhtovaan häntään. Ainakaan ei Kuunokassa käy aika pitkäksi, Mantan mielestä kun on vähintäänkin kohtuullista laittaa kaikki sääntökirjat uusiksi ja juoksuttaa henkilökuntaa oman mielensä mukaan. Mantan kannattaakin varoa, Enna se nimittäin osaa olla sen verran pahapäinen täti, että juoksuttaa varsan pian maitojunalla takaisin Ouluun.