“Don't be satisfied with stories,
how things have gone with others.
Unfold your own myth.”

Omnia Paraiba K

Perustiedot
Trakehner, tamma
Mustanruunikko (Aa Ee), 165cm
21.07.2024 FI     3 vuotta
VH25-021-0059
Omistajuus
Omistaa Kuunokka (VRL-09334)
Kasvattanut Kastanjeholm

Pita ja Pannari ovat parhaita kavereita, ja oikeastaan Pitan kutsumanimikin tuli Pannarista - kimolla oli sellainen ensin ja Pitan sitten vain tuli jostain. Vähän niinkuin tammat itsekin. Ei niitä (tai mitään muutakaan hetkeen) ollut tarkoitus ostaa, ne vain ilmestyivät. Pita ei pidä paljoa meteliä itsestään. Se on itsevarma ja hiljainen hevonen, etäinen sivustaseuraaja ja pikemminkin sisäänpäinkääntynyt kuin sosiaalinen. Ihmiset eivät tammaa juurikaan kiinnosta ja vaikka se suhtautuukin käsittelyyn hyväksyvästi, on hyvin selvää, että Pita pitäisi kaikenlaisen lääppimisen mieluiten minimissä. Oma tila on sille tärkeä ja jääkuningattaren kuoren alle tuntuukin olevan lähinnä Pannarilla pääsy. Ilkeä Pita ei kuitenkaan (tiettävästi) ole, mutta osoittaa kaunistelematta ilmein ja elein kiintiön olevan täysi, eikä välttämättä sovi aremmalle hoitajalle.

Pita on rohkea ja määrätietoinen ratsu, joka tietää mitä tekee. Se ei jää kyselemään ratsastajaltaan jatkuvaa tukea, vaan suorittaa itsevarmasti, itsenäisesti ja tehokkaasti. Tamma toimiikin parhaiten ratsastajan kanssa, joka antaa sille vapauden tehdä työtään mutta on samalla selkeä ja jämäkkä avuissaan. Liian herkkä tai epävarma ratsastus saa Pitan helposti ottamaan tilanteen täysin omiin käsiinsä – ja silloin se tekee asiat omalla tavallaan, välittämättä ratsastajan mielipiteestä.

Esterdalla Pitan vahvuudet – nopeus, voima ja laadukas hyppytekniikka – tekevät siitä erinomaisen kilpahevosen. Tamma etenee esteille tehokkaasti, ei epäröi vaikeitakaan tehtäviä ja selvittää myös tiukat käännökset sekä lyhyet etäisyydet sujuvasti. Rauhallinen ja keskittynyt tekeminen on Pitan juttu; imua esteille löytyy, mutta kuumaksi ei tammaa voi haukkua. Jääkuningatar tulee, näkee ja voittaa, ilman ylimääräistä öyhötystä.

Sukutaulu

Isälinja: Peregrin (1) Emälinja: Opera (1)
Peregrin
TRAK m 168cm
Aragorn II
TRAK m 170cm, EVM
Caiser
Arconia
Pomrosen
TRAK trt 165cm, EVM
Rosenprinz
Pomferta
Opera
TRAK trn 166cm
Gordovo
TRAK m 163cm, EVM
Arkturus
Gracia
Ontaria
TRAK trn 167cm, EVM
Sangrio
Obelia
Ei jälkeläisiä

Kilpailumenestys

Ratsastaja

Ratsastajan Niminen

Porrastetut

ERJ
0 / 7
0

Palkintokaappi

pvm maa & kilpailu luokka sija
00.00.0000     Kilpailu lk 0/00

Päiväkirjat

12/24 Päiväkirjamerkintä
303 sanaa     © Serena Malvalehto (VRL-09334)

Kastanjeholmin varsakesä tarjosi taas haasteita. Hyvin olin onnistunut väistelemään Jaron ovelat mainospuheet, somen kasvattihekumoinnit sekä netin alustavat myynti-ilmoitukset. Olihan Sylvi tietenkin varsoista puhunut, mutta en minä sen tarinoihin ollut sen syvemmin ottautunut - annoin nimien vilistä korvissa niihin tarttumatta. Niin oli hyvä. Meillä oli ruuhkaa nuorista jo omasta takaa.

"No kai te nyt kuitenkin buffaan tulette," kuului naisen huvittunut ääni Samsungin kaiuttimesta kun olin kertonut hänelle, että varsakiintiö oli täynnä ja tallin ovet pysyivät visusti kiinni, enkä aikoisi uhmata päätöstäni saapumalla kesän varsakatsaukseen. Piste. "Meillä on tänä vuonna sushipöytä ja--"
"Jootullaan," vingahdin. Hemmetti vieköön.

Sinä aamuna vedin kasvoilleni ilmeen joka (mielestäni) viesti metrien päähän etten ollut kiinnostunut. Ja isot aurinkolasit. Ja otin mukaani Nellin, joka - toisin kuin Elsi - osasi yleensä pitää jumalan mielessä ja (osto)housut jalassa. Suurimman osan aikaa vietimme itämaisia herkkuja maistellen samalla kun Jaron selostus kantautui kaiuttimista maneesin jokaiseen kolkkaan. Kotiin lähdimme tyhjin käsin.

Joitakin kuukausia myöhemmin Sylvi pyöritteli vielä muutamaa varsaa käsissänsä. Minä pyörittelin brunssipöydässä silmiäni.
"Mulla ei TO-DEL-LA-KAAN ole aikaa varsalle. Eikä tilaa. Eikä ratsastajaa." Rehellisyyden nimissä minua oli kyllä pari tammavarsaa kiinnostanut. Upea tumma trakehner Omnia Paraiba varasti katseeni aina kun kävin Kastanjeholmissa; raamikas, jäntevä, kaunisliikkeinen, ja hyvin se hyppäsikin mitä olin joskus sattunut seuraamaan varsojen irtojumppaa. Sen pystyisi ihan heittämällä puhumaan järkiostokseksi. Mutta sitten oli pieni (todella, edellisen rinnalla tamma näytti ihan Pikku Myyltä tötteröjouhineen) ja pirskahteleva Palombella. Sen lisäksi, että kaksikko oli vallan kiintyneitä toisiinsa mitä Sylvin ja Jaron puheita oli uskominen, oli suloisessa Palombellassa jotain. Omnia Paraiba oli vetäytyvämpi. Jos ei ollut pienen perävaununsa rinnalla, se mieluiten viihtyi sivussa eikä hakeutunut ihmisten juttusille. Ja silti se oli upea. Palombella sen sijaan saapui aina ensimmäisenä aidan varteen saamaan osakseen mahdollisimman suuren osuuden huomiosta, ja minä runsain mitoin sitä myös tarjoilin. Ja sanoin sitä Pannariksi.

Sitä kun oltiin jo sinunkaupat tehty, niin tietäähän tuon kuinka siinä lopulta kävi.

Kuvagalleria
© VRL-00884