“Don't be satisfied with stories,
how things have gone with others.
Unfold your own myth.”
KV-II
Rotu, skp | Puro sangue lusitano, ori | |
Väri, korkeus | Ruunikko pearl (Aa Ee CrPrl), 159cm | |
Syntymäaika | 17.05.2022 GB 7 vuotta | |
Rekisterinro | VH22-087-0042 | |
Kasvattaja | Stall Green Mage | |
Omistaja | Kuunokka (VRL-09334) | |
Koulutus | Kouluratsu |
Voit lähteä Espanjasta, mutta Espanja ei lähde sinusta. Tai ainakaan jos sinne aikoinaan muutti juuri hevoskulttuurin takia. Minä, puoliverimuijja, olin pitänyt ihan molempia silmiä auki siltä varalta jos jostakin ilmestyisi se itselleni täydellinen iberiaano. Ja sitten kun se ilmestyi, iskin välittömästi kiinni.
Panqueque-banaaniponi-Paavo oli heti ensisilmäyksellä juuri se oikea hevonen; se on hurmaava, kaunis, herkkä, ihmisrakas, sekä edellämainituista huolimatta temperamentikas ORI. Vaikka sillä on äijjäelkeitä ja tiettyä showmiesasennetta, on Paavo ennenkaikkea ihmisen hevonen ja pienestä toopeilusta huolimatta erittäin vahvasti ihmisiin suuntautunut. Ulkoisen habituksensa alla se on jatkuvasti kuulolla ja läsnä, ja taipuu kevyellä ohjauksella kaikkiin arkirutiineihin liki kenen tahansa käsissä, niin kovasti kuin sitä haluaisikin pitää omana erityisvauvanaan. Mutta niin kiltti kuin onkin, niin kyllä siinä itselläkin nousee ryhti useamman sentin kun kuljettaa tätä ylpeästi steppaavaa, upean väristä ikiomaa lusitanoa missä tahansa, ihan vaikka koti pihassa, ja usein olen siitä kyllä saanut kuullakin.
Vaikka emänsä on menestynyt upein prosentein aina GP -tasolla asti, on Paavo kouluradalla hyvä muttei huikea. Askellajit sillä ovat upeat ja rodulle tyypilliset, ja esiintyminen vaivatonta, ryhdikästä ja mahtipontista. Paavon selässä on helppo olla sen erittäin miellyttämisenhaluisen, työteliään ja ihmiseen suuntautuneen luonteen takia, vaan missään tapauksessa täydellinen ori ei ole. Enemmän notkeutta ja nopeutta, vähemmän yliampuvuutta, veisivät sen varmasti pidemmällekin urallaan. Henkilökohtaisen lemmikin rooliin Paavo kuitenkin sopii erinomaisesti ja sen ongelmaton luonne sekä kaunis rakenne tekevät siitä varmasti tulevaisuudessa myös varteenotettavan siitosoriin.
isä Amancio Palmeiro PSL bec 159cm KTK-III |
ii. Amando de Ouro PSL vkk 160cm, EVM |
iii. Duarte |
iie. Adelina |
||
ie. Valéria Palmeiro PSL bec 166cm, EVM |
iei. Horácio |
|
iee. Brunilda |
||
emä Chá frio e Bolachas PSL rnprl 156cm KTK-II PKK-V KRJ-I YLA3 |
ei. Pão de Açucar PSL rnprl 160cm, EVM |
eii. Pão de Queijo |
eie. Leite Ninho |
||
ee. Chá frio e Açai PSL rnprl |
eei. Lua Quieta |
|
eee. Chá frio e Bolo chique |
||
Isälinja: Amancio Palmeiro (1) Emälinja: Chá frio e Bolachas (1) |
---|
rotu | varsan nimi | syntynyt | isä / emä | meriitit |
---|---|---|---|---|
Ei jälkeläisiä |
kilpailumenestys | palkintokaappi | |
---|---|---|
Menestys kouluratsastuksessa.
|
||
Menestys näyttelyissä | ||
18.03.2023 | VSN, tuomaroi Tiikeri | Halter Reserve Champion |
13.11.2023 | NJ, tuomaroi Jannica | irtoSERT |
pvm | maa & kilpailu | ratsastaja | luokka | sija | |
---|---|---|---|---|---|
09.12.2023 | Merri Dressage Future Stars Tour | S. Malvalehto | helppo A | 2/21 | 71.669% |
14.05.2024 | Hannaby Hanami Week | S. Malvalehto | vaativa B | 26/66 | 65,949 % |
30.06.2024 | KRJ Cup | S. Malvalehto | vaativa B | 32/136 |
Päiväkirjamerkintä: Kuunokka, Suomi
319 sanaa, © Serena Malvalehto
10 kuukautta ilman omaa sydänhevostaan tuntui ikuisuudelle. Olihan Gerardo laitellut säännöllisiä videotervehdyksiä niin maasta kuin selästäkin ja kaikin puolin Paavolla tuntui olevan kaikki mallillaan Ranskan lämmössä, mutta kyllä minua harmitti kun ei aika saati tarmo piisannut ulkomaanmatkailuun, ei edes sen vertaa, että olisin oria käynyt tervehtimässä. Olin nähnyt Paavon kaiken kaikkiaan neljästi sen elämän aikana - siis vain neljästi yli neljään vuoteen - ja kyllähän se harmitti. Olihan aivan eri asia muodostaa suhde omaan hevoseensa varsasta asti. Olisi Paavolle varmasti Suomestakin kouluttaja löytynyt, luultavasti ihan omasta kylästäkin, mutta luotin Geen ammattitaitoon erityisesti iberialaisten kanssa sen verran paljon, että muita vaihtoehtoja oli vaikea edes miettiä. Vain parasta pikku-Paavolle!
Nyt Paavo oli kuitenkin tulossa pysyvästi kotiin ja minä istuskelin tallipihalla kelloa silmäillen. Oli ollut vaikea miettiä ostaisinko Paavolle lentolipun vai etsisisinkö luotettavan kuskin tuomaan ori maita pitkin Suomeen. Sattui kuitenkin sen verran somasti, että myös Ranskassa asustellut Bella tulisi viettämään eläkepäiviä Kuunokkaan ja meiltä puolestaan lähtisi kolme varsaa paluukyydillä Ranskaan, kolmevuotias Mortia sekä kaksivuotiaat Amor ja Aarre. Siispä Gee päätti ottaa pienen irtioton arjesta ja pyörittää koko hevostetris itse.
Monet kutsuivat minua viilipytyksi, mutta nyt heiluttelin jalkojani, revin kynsiäni ja pyörittelin hiuksiani kiihtyvällä tahdilla. Vihasin odottamista. Kun punainen maasturi kärry perässään viimein kääntyi näkyviin huokaisin helpotuksesta (Gee on surkein kuski jonka tiedän).
Sivumennen sanottu "hola!" oli kaikki mitä Gerardo sai osakseen painuessani saman tien avaamaan trailerin ovia vaikka takaraivossa tiesin, että saisin kuulla asiasta piankin, Geelle kun lämpimät tervehdykset halauksineen ja poskisuudelmineen olivat kaikki kaikessa. Käytännössä nappasin oriini - joka oli onneksi ensimmäisenä perällä - ja painuin tallin edustalla olevalle puomille purkamaan sitä matkavarusteistaan. Tässä vaiheessa olimme jo saaneet yleisöä ja pakko myöntää, että hieman sydän pakahtui ylpeydestä taluttaessani koreasti astelevaa Paavoa näiden ohi. Pitkästä matkasta huolimatta myös Paavo itse näytti ylpeältä ja arvokkaalta katsellessaan hiljaisena uutta valtakuntaansa. Vasta päästäessäni Paavon yhteen pienistä hiekkatarhoista se antoi äänensä kuulua ja esitteli meille epäilemättä mielestään kaikki parhaat liikkeensä, eikä siinä voinut kuin katsoa mykkänä ihastellen oriin tanssia.
Kuvagalleria
© Fee-Fotografie