Kuunokka

KV-II

Panqueque de Plátano G.

	Rotu, skp	Puro sangue lusitano, ori
	Väri, korkeus	Ruunikko pearl (Aa Ee CrPrl), 159cm
	Syntymäaika	17.05.2022 GB     7 vuotta
	Rekisterinro	VH22-087-0042
	Kasvattaja	Stall Green Mage
	Omistaja	Kuunokka (VRL-09334)
	Koulutus	Kouluratsu

Voit lähteä Espanjasta, mutta Espanja ei lähde sinusta. Tai ainakaan jos sinne aikoinaan muutti juuri hevoskulttuurin takia. Minä, puoliverimuijja, olin pitänyt ihan molempia silmiä auki siltä varalta jos jostakin ilmestyisi se itselleni täydellinen iberiaano. Ja sitten kun se ilmestyi, iskin välittömästi kiinni.

Panqueque-banaaniponi-Paavo oli heti ensisilmäyksellä juuri se oikea hevonen; se on hurmaava, kaunis, herkkä, ihmisrakas, sekä edellämainituista huolimatta temperamentikas ORI. Vaikka sillä on äijjäelkeitä ja tiettyä showmiesasennetta, on Paavo ennenkaikkea ihmisen hevonen ja pienestä toopeilusta huolimatta erittäin vahvasti ihmisiin suuntautunut. Ulkoisen habituksensa alla se on jatkuvasti kuulolla ja läsnä, ja taipuu kevyellä ohjauksella kaikkiin arkirutiineihin liki kenen tahansa käsissä, niin kovasti kuin sitä haluaisikin pitää omana erityisvauvanaan. Mutta niin kiltti kuin onkin, niin kyllä siinä itselläkin nousee ryhti useamman sentin kun kuljettaa tätä ylpeästi steppaavaa, upean väristä ikiomaa lusitanoa missä tahansa, ihan vaikka koti pihassa, ja usein olen siitä kyllä saanut kuullakin.

Vaikka emänsä on menestynyt upein prosentein aina GP -tasolla asti, on Paavo kouluradalla hyvä muttei huikea. Askellajit sillä ovat upeat ja rodulle tyypilliset, ja esiintyminen vaivatonta, ryhdikästä ja mahtipontista. Paavon selässä on helppo olla sen erittäin miellyttämisenhaluisen, työteliään ja ihmiseen suuntautuneen luonteen takia, vaan missään tapauksessa täydellinen ori ei ole. Enemmän notkeutta ja nopeutta, vähemmän yliampuvuutta, veisivät sen varmasti pidemmällekin urallaan. Henkilökohtaisen lemmikin rooliin Paavo kuitenkin sopii erinomaisesti ja sen ongelmaton luonne sekä kaunis rakenne tekevät siitä varmasti tulevaisuudessa myös varteenotettavan siitosoriin.

Sukutaulu

isä Amancio Palmeiro PSL bec 159cm KTK-III	ii. Amando de Ouro PSL vkk 160cm, EVM	iii. Duarte
		iie. Adelina
	ie. Valéria Palmeiro PSL bec 166cm, EVM	iei. Horácio
		iee. Brunilda
emä Chá frio e Bolachas PSL rnprl 156cm KTK-II PKK-V KRJ-I YLA3	ei. Pão de Açucar PSL rnprl 160cm, EVM	eii. Pão de Queijo
		eie. Leite Ninho
	ee. Chá frio e Açai PSL rnprl	eei. Lua Quieta
		eee. Chá frio e Bolo chique
Isälinja: Amancio Palmeiro (1) Emälinja: Chá frio e Bolachas (1)

rotu	varsan nimi	syntynyt	isä / emä	meriitit

Kilpailumenestys

kilpailumenestys		palkintokaappi
Menestys kouluratsastuksessa. Kapasiteetti vaativa A
Menestys näyttelyissä
18.03.2023	VSN, tuomaroi Tiikeri	Halter Reserve Champion
13.11.2023	NJ, tuomaroi Jannica	irtoSERT

pvm	maa & kilpailu	ratsastaja	luokka	sija
09.12.2023	Merri Dressage Future Stars Tour	S. Malvalehto	helppo A	2/21	71.669%
14.05.2024	Hannaby Hanami Week	S. Malvalehto	vaativa B	26/66	65,949 %
30.06.2024	KRJ Cup	S. Malvalehto	vaativa B	32/136

Päiväkirjat

10 kuukautta ilman omaa sydänhevostaan tuntui ikuisuudelle. Olihan Gerardo laitellut säännöllisiä videotervehdyksiä niin maasta kuin selästäkin ja kaikin puolin Paavolla tuntui olevan kaikki mallillaan Ranskan lämmössä, mutta kyllä minua harmitti kun ei aika saati tarmo piisannut ulkomaanmatkailuun, ei edes sen vertaa, että olisin oria käynyt tervehtimässä. Olin nähnyt Paavon kaiken kaikkiaan neljästi sen elämän aikana - siis vain neljästi yli neljään vuoteen - ja kyllähän se harmitti. Olihan aivan eri asia muodostaa suhde omaan hevoseensa varsasta asti. Olisi Paavolle varmasti Suomestakin kouluttaja löytynyt, luultavasti ihan omasta kylästäkin, mutta luotin Geen ammattitaitoon erityisesti iberialaisten kanssa sen verran paljon, että muita vaihtoehtoja oli vaikea edes miettiä. Vain parasta pikku-Paavolle!

Nyt Paavo oli kuitenkin tulossa pysyvästi kotiin ja minä istuskelin tallipihalla kelloa silmäillen. Oli ollut vaikea miettiä ostaisinko Paavolle lentolipun vai etsisisinkö luotettavan kuskin tuomaan ori maita pitkin Suomeen. Sattui kuitenkin sen verran somasti, että myös Ranskassa asustellut Bella tulisi viettämään eläkepäiviä Kuunokkaan ja meiltä puolestaan lähtisi kolme varsaa paluukyydillä Ranskaan, kolmevuotias Mortia sekä kaksivuotiaat Amor ja Aarre. Siispä Gee päätti ottaa pienen irtioton arjesta ja pyörittää koko hevostetris itse.

Monet kutsuivat minua viilipytyksi, mutta nyt heiluttelin jalkojani, revin kynsiäni ja pyörittelin hiuksiani kiihtyvällä tahdilla. Vihasin odottamista. Kun punainen maasturi kärry perässään viimein kääntyi näkyviin huokaisin helpotuksesta (Gee on surkein kuski jonka tiedän).

Sivumennen sanottu "hola!" oli kaikki mitä Gerardo sai osakseen painuessani saman tien avaamaan trailerin ovia vaikka takaraivossa tiesin, että saisin kuulla asiasta piankin, Geelle kun lämpimät tervehdykset halauksineen ja poskisuudelmineen olivat kaikki kaikessa. Käytännössä nappasin oriini - joka oli onneksi ensimmäisenä perällä - ja painuin tallin edustalla olevalle puomille purkamaan sitä matkavarusteistaan. Tässä vaiheessa olimme jo saaneet yleisöä ja pakko myöntää, että hieman sydän pakahtui ylpeydestä taluttaessani koreasti astelevaa Paavoa näiden ohi. Pitkästä matkasta huolimatta myös Paavo itse näytti ylpeältä ja arvokkaalta katsellessaan hiljaisena uutta valtakuntaansa. Vasta päästäessäni Paavon yhteen pienistä hiekkatarhoista se antoi äänensä kuulua ja esitteli meille epäilemättä mielestään kaikki parhaat liikkeensä, eikä siinä voinut kuin katsoa mykkänä ihastellen oriin tanssia.