Jeili

Päiväkirjamerkintä © Serena

Jos mä jostain teen heräteostoksia, niin näköjään Villahaasta. Jos Haltin ostopäätös tehtiin hieman puolivillaisesti (pun intended), niin Silla tuli puolestaan täysin puskista. Vuornalainen suku ja Villahakalaista laatua niin meikäläistä, joka olin piipahtanut kisamatkalla esittelemään Haltia kasvattajatädille, vietiin kuin pässiä narussa. Sillahan siis ängättiin samalla reissulla koppiin ja Jeilinvaaralle. Mikä siinä sitten viehätti? No aiemmin mainittujen lisäksi kompastuin siihen perinteiseen luonteenpiirreansaan. Jos punaiset, pirunsarvilla koristellut tammat on mun suosikkeja, niin yksinkertaiset ja hitaat oriit tulee heti hyvänä kakkosena. Joo, Silla on toki tamma, mutta se olikin ainoa puuttumaan jäänyt numero tästä bingosta.

Villahaan kasvattipäivä © Serena

Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy ravistella viimeisetkin talven pölyt hartioilta ja raahata itsensä ihmisten ilmoille. Kun on melkein muumioitunut omaan luukkuunsa pitkiksi talvikuukausiksi, ei mikään herätä takaisin suomenhevosympyröihin niin hyvin kuin rennot kokoontumisajot muiden samanhenkisten ympäröimänä. Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa kenessä innostusta odotusta tulevaan, kenessä hienoista häpeää - omalla kohdallani ehdottomasti jälkimmäistä. Takaraivossa kolkutteli ajatus siitä etten viime aikoina ollut ihan kamalasti näyttänyt naamaani suomenhevosteni kanssa missään enkä näin ollen ollut varmaan kovinkaan hyvin täyttänyt kasvatinomistajan velvollisuuksiani mitä tuli villahakalaisiin Haltiin ja Sillaan.

Kesän ensimmäiset suomenhevosvauvat vilistivät jo niittymaalla. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi kolmatta villahakalaista varsaa - ikään kuin entisissä ei olisi kädet täynnä töitä. Nää on niitä hetkiä kun mulle kannattais vaan lyödä laput silmille ja kapula suuhun ennen kuin mitään peruuttamattoman houkuttelevia ajatuksia ennättää pulpahtaa pintaan.

Osallistuimme tunnin mittaiseen näyttelytreeniin. Olin valmistautunut tilanteeseen puunaamalla Sillan niin hyvin kuin taisin, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty kaikin puolin keskenkasvuiselta näyttävän nelivuotiaan kanssa, jolla tuntui olevan ikuinen bad hair day. Lopputuloksena oli melkein hevoselta näyttävä tamma ja siihen oli tyytyminen, koska aika oli yksinkertaisesti loppunut kesken. Juuri ennen onnistunutta kehästä poistumista hevoseni päätti lyödä liinat kiinni. Mietin, että mitä hittoa nyt, mutta samassa tunsin olevani taluttajan sijaan talutettavana - suoraan kohti lähellä viheriöiviä voikukkia! En ollut lainkaan varautunut moiseen esitykseen maailman kilteimmältä Sillalta, mutta muutaman haja-askeleen jälkeen sain palautettua tamman maan pinnalle ja enemmittä kommelluksitta pois kehästä.

Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan miellyttävä kokemus kaikkine kommelluksineenkin. Loppujen lopuksi tammani käyttäytyivät kohtuullisen mallikkaasti ja päivä oli kaiken kaikkiaan opettavainen ja kannustava.