Jeili

Ikikielon Leijonamieli on ehdottomasti suomenhevosten parhaimmistoa. Ori on komea ja suorituskykyinen, sekä se on tarpeeksi erisukuinen kelvatakseen lähes tammalle kuin tammalle. Leijona itse on kilpaillut ihan suomenratsujen huippujen joukossa sekä este- että koulupuolella, joissa molemmissa se on pärjännyt hyvin. Leijonalla on liidokkaat ja irtonaiset liikkeet, se on suhteellisen kevytrakenteinen ja sitä on myös mukava ratsastaa.

R.A. Leijonako on mielenkiintoinen hevonen. Sen sukutaulussa on sekä ratsulinjan edustajia että juoksijoita, ja alkuun ei ollut ihan selvää mitä R.A. Leijonako tulisi itse elämässään tekemään. Ravia sillä kyllä on, mutta koulutuksessa tuntui ettei oria olisi työnteko motivoinut ollenkaan. Aikaa siinä meni, mutta oikean ihmisen ottaessa ohjat käsiinsä johan alkoi herrasta löytymään vaihteita vähän joka suuntaan. Lopulta R.A. Leijonako myytiin harrastehevoseksi, jossa se on kisannut hieman, vetänyt niin kärryjä kuin rekeäkin, opetellut lännenratsastuksen alkeita ja vaikka mitä muuta.

Ikikielon Unimieli on hiljainen hevonen, joka viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Jo varsana Unimieli oli vetäytyväinen ja vähän liiankin rauhallinen; niin, että sitä tutkittiin moneen otteeseen, koska eihän varsan kuulu olla jotenkin niin.. Flegmaattinen. Vikaa ei löytynyt silloin eikä ole löytynyt tähänkään päivään mennessä, joten pakko se on todeta että Unimieli on vain hyvinkin nimensä veroinen. Yksityisomistajuudessa elävä Unimieli on kouluratsuna sievä ja sulavaliikkeinen, mutta isoja saavutuksia sillä ei ole.

Supina on iloisa ja eloisa jokapaikan höylä. Se on kunnon monitoimihevonen ja ihan yhtä toimiva joka hommassa. Supinalla on melko tuntematon suku emän puolelta joka on kuitenkin pääasiassa ratsulinjainen. Supina on tehnyt muutaman varsan, joille se on periyttänyt touhukasta luonnettaan ja paljon jouhia, sillä tamma itse on melkoinen tukkajumala.

Ikikielon Jottamoinen on työmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on aina valmis mihin tahansa ja milloin tahansa, ja se todella nauttii saadessaan fyysistä haastetta. Jottamoisella on jonkin verran työhevosia sukutaulussaan ja ori itse edustaa kyseistä linjaa rakenteeltaan ja taipumuksiltaan. Omistajineen Jottamoinen on kilpaillut työajossa voitokkaasti jo vuosien ajan, ja Jottamoinen tuntuu olevan juuri sellainen hevonen joka vain paranee vanhetessaan.

Täpinästä ei ole juurikaan tietoja. Se tiedetään, että Täpinä on jo lopetettu hyvin haastavan puhkurin vuoksi, ja että eläessään se kiersi useita eri koteja. Ilmeisesti jossakin kohtaa sen hoitoa laiminlyötiin, joka saattoi olla syy puhkurin kehittymiseen. Täpinä itse oli kiltti, mutta vähän surumielinen hevonen, joka olisi varmasti monin tavoin ansainnut parempaa. Ainakin kolme varsaa on onnistuttu jäljittämään Täpinän jälkeläisiksi, mutta on mahdollista että niitä olisi enemmänkin.