RB

Päiväkirjamerkintä

On varsoja joiden ei pitänyt jäädä taloon ja varsoja joiden ei pitänyt koskaan edes syntyä. Bambi kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Siinä kun Serena ja Enna olivat parinakin kesänä yrittäneet saada loitsuin ja riivauksin Puhvia kantavaksi, niin lopulta oli pakko ripustaa hanskat naulaan ja antaa tammalle lupa jäädä kokonaisvaltaiselle eläkkeelle. Tai nauttimaan siitä mitä elämästään jäljellä oli, ikäneidolla kun alkoi olla pientä remppaa vähän siellä sun täällä, kasvavissa määrin. Viimeinen talvi oli edellisiä hankalampi ja siinä tuli tehdyksi päätös, että tamma saisi nauttia kesästä niin kauan kuin se nautittavan arvoiselta tuntuisi. Ei enää syksyn sateita, loskaa ja pakkasta Puhville.

Täräkkä ponitäti vaan päätti vielä yllättää. Eipä tuota vatsalinjan pyöristymistä kukaan eläkeläisestä pullaponista noteerannut ennen kuin salamatkustaja seisoi alkukevään ensimmäisillä vihreillä emänsä vierellä.
"Jaa. Se sitten kuitenkin oli tiine," totesi Enna ykskantaan vieressä seisovalle Serenalle, samalla kun tammaksi todettu varsa koetteli väen vängällä huterien jalkojensa kiihtyvyyttä mätkähdellen tämän tästä kumoon.
"Niimpä näkkyy."

Bambi-varsasta välittyi jo pienenä sellainen Puhvi kakkosen henki; rohkea, puolensa pitävä ja varmasti omilla jaloillaan seisova, muttei ilkeä. Siinä on tuleva matriarkka täyttämään emänsä pienet, mutta suuren aukon jättäneet saappaat, se oli alusta asti varmaa. Ihan yhtä varmalta vaikutti, että muille poneille pikkuneiti kyllä kertoo kuka kaapin paikan ja värinkin määrää, mutta senkin Bambi tekee ensisijaisesti sisäsyntyisellä karismallaan ja vasta tarpeen vaatiessa käyttäen vahvempia otteita. Kerrassaan mahtava ponin alku, siitä olivat kaikki yhtämieltä.