RB

Kouluvalmennus

Olin jo päässyt valmentamaan Llygedyn Mintys Yr Ardinia Rushock Housen kentällä ja mielenkiintoni heräsi nanosekunnissa, kun Chastity vinkkasi, että tarvetta voisi olla myös hieman viritellä toista kasvattiani. Olin nähnyt varsin muhkuksi kasvaneen Llygedyn Miragl Ioncynin tallissa ja tarhassa, mutta en ollut vierailullani tehnyt vielä lähempää tuttavuutta orin kanssa. Juttelin Chastityn kanssa Ionin kisavuosista ja rapsuttelin mulkoilevaa oria tallitytön satuloidessa sitä reippain ottein, Ionin kanssa ei kuulemma kannata vitkastella. Puhelinsoitto kotoa hieman meinasi sotkea kuvioita ja huikkasin Chastitylle, että menee Ionin kanssa jo verryttelemään kentälle. Puheluni venyi harmillisen pitkäksi ja ratsukko oli jo siirtynyt ravityöskentelyn pariin, kun vihdoinkin pääsin kentälle saakka.

Ion liikkui hyvin reippaassa temmossa ja hetkittäin näytti, että ori melkein kuskasi Chastityä, jonka kasvoilta paistoi hieman epätoivoinen olo. Pyysin ratsukon isolle keskiympyrälle ja lähdimme työstämään Ionia paremmin avuille kokoamisilla ravin sisällä ja pyytämälle takaosaa rehellisesti samalle uralle etujalkojen kanssa. Ori tuntui hieman turhautuvan joutuessaan töihin ja tarjosi pientä showtakin pysähtyessään äkisti ja hypätessään pienesti pystyyn kesken ympyrä leikkaa-liikeen. Chastity ärähti orille ja patisti sen hyvin napakasti eteenpäin, jonka jälkeen Ion tuntui tyytyvän kohtaloonsa ja tuli paremmin kuulolle, vaikka narskuttelikin hampaitaan hetkittäin.

Laukassa Ion näytti mustalta satuorilta, se on hyvin näyttävä, mutta Chastity sai tehdä kyllä täyden työn satulassa, että Ion pysyi lapasessa. Työstimme laukannostoja, kunnes Ion nosti kunnolla ylämäkeen ponnistaen rungon alta eikä viskellyt noston jälkeen isoa nuppiaan. Vapautin hikisen ratsukon lopulta kävelemään ja mietin mielessä, että onneksi ori tuli myytyä jo kaksivuotiaana enkä lähtenyt itse aikoinaan ratsuttamaan sitäkin. Huhuh mikä tapaus!

Päiväkirja

Kuljetusauto lipuin pihaan kello viiden aikaan iltapäivällä, noin neljä tuntia myöhempään kuin oli ollut alun perin puhe. Näin tallin toimistosta kuinka Harriet nousi katumaasturinsa ovesta ja huikkasi jollekulle pihalla olevalle jotakin, viittoen auton suuntaan ja lompsien itse sisälle talliin. Kohta toimiston ovi kävi. Hymyilin lyhyesti, mutta palasin pian silmäilemään pihan tapahtumia. Aidan ja Herbert availivat ramppia ja pian taluttelivat kopista ulos kahta mustaa ponivarsaa.

"Kauniita poneja," lausahdin ja käännyin katsomaan veljeni vaimoa. Harriet näytti ylpeältä itsestään. Saattoi olla, että minä harvemmin kehuin mitään hänen valintojaan ja Harriet oli niitä ihmisiä jotka elivät kehuista.
"Upeita," Harriet korjasi samalla kun asetteli ponien papereita mappiin, "odota vain kunhan näet ne liikkeessä. Nyt ne eivät ole kovin edukseen, rauhoituksen takia, mutta kunhan ne virkistyvät ja pääsevät jaloittelemaan.. no sittempä näet."
"Rauhoituksen?"
"Niin, oli pieniä ongelmia lastauksen kanssa. Ei mitään kummallista."

En viitsinyt esittää yllättynyttä. Oli ihan yleisessä tiedossa, että siinä missä Harriet kyllä ymmärsi hyvän rakenteen ja liikkeeiden päälle, eivät luonneseikat monestikaan näyttäneet tätä kiinnostavan. Oli toki aina mahdollista, että kyseessä oli vain nuorten hevosten hermostuneisuutta uudessa tilanteessa, mutta ääni takaraivossani teki melko vahvoja arvailuja toiseen suuntaan. Cob-varsat nimeltä Ioncyn ja Winnie todistivat myöhemmin nämä alitajunnan arvailut todeksi.