“Companionship is a foreign concept to some people. They fear it as much as the majority of people fear loneliness.” – Criss Jami

Llygedyn Braidd Benywaidd

3 Star Prospect ; KTK-III welsh D, tamma rekisteri VH18-026-0058 s. 30.04.2018   8-vuotias m (aa Ee), 145cm kasv. elen, VRL-01863 om. Rushock Bog (Serena, VRL-09334) harraste jalostuskäytössä
Gwynedd Rionwr WD rn 151cm KTK-III ii. Cahn Rhyfel WD rn 154cm iii. YAN Anakin
iie. Cahn Meiriona
ie. Llygedyn Cethlydd WD prn 152cm iei. Criallt Twm Wren
iee. Lai'e Caitriona
Pencalow Bria WD rn 146cm KTK-III VWY-II ei. Gwynedd Aldryd WD vkk 148cm eii. Radyr Ambitious
eie. Pontwydd Myfina
ee. Gwynedd Brisen WD trn 145cm eei. Llanrhys Aeron
eee. Gwrmgattock Heledd

  Herkkä, kiltti, hidasälyinen
Winnien suurin ongelma on herkkyys. Se ottaa edesottamuksista todella vahvasti itseensä ja palautuu huonosti. Tammaa täytyykin käsitellä ymmärtäen ja hellästi, ja antaa sille aikaa. Sen kanssa on kuitenkin tehty paljon virheitä, joista ylitsepääseminen lienee mahdotonta.

  Yleispainotus ::   helppo B  80 cm
Winnie on ratsuna yritteliäs, mutta herkkä ja hermostunut. Se vaatii kevyttä kättä ja herkkyyttä hevosen pienimmillekin eleille. Kapasiteetiltaan tamma on kohtuullinen eikä sille turhan paljon painetta kannatakaan antaa, koska hermostuttavat asiat vain jäävät sen mieleen kummittelemaan.

Ihan todellista hevosmiestaitoa vaativa Winnie ei ole missään vaiheessa oikein sopinut Harrietin käteen ja se näkyy. Ujosta, varovaisesta varsasta kasvoi arka ja epäluuloinen hevonen jota on vaikea saada ulos kuorestaan keinolla taikka toisella. Samaan pakettiin mahtuu aimoannos ponimaista kekseliäisyyttä ja welshien jääräpäisyyttä. Tämä poni odottaa karsinassa korvat luimussa ja kulkee satulan alla kireänä kuin viulunkieli - jo se, että saa tamman höristämään korviaan, on voitto. Se jaottelee ihmiset ihan kamaliin ja vähän kamaliin, ja menee lukkoon pienemmästäkin virheestä. Noh, sitten tilalle tuli Alfie. Alfie on ujo, varovainen, kekseliäs ja tarvittaessa jääräpäinen. Poika tuli Rushock Bogiin kesätöihin (..ja epäilemättä riiaamaan Prudencea) ja jäikin sitten pysyvämmäksi hahmoksi sillä sopimuksella, että saa Winniestä itselleen projektin sekä niin ikään kisaponin sikäli kuin tammasta sellaiseen on.

Winniestä onkin kuoriutunut suhteellisen kivaliikkeinen ja nopeakinttuinen ratsu. Esteet ovat ehdottomasti tamman fysiikalle ominta alaa ja sopivasti itsevarmuutta kerättyään se vaikuttaa jopa tykkäävän hyppäämisestä. Erikoisemmat viritykset kuitenkin saavat ponineidin sen verran jännittyneeseen mielentilaan, että kuuta tämän kanssa on turha tavoitella. Se myös on sangen konstikas ratsu; toisaalta vaatii kevyttä otetta arkuutensa vuoksi, mutta toisaalta jämäkämpää ohjausta kovapäisyytensä takia. Alfie tuntuu löytäneen kultaisen keskitien sekä sopivasti oveluutta tamman ohjailemiseen eikä kaksikon meno ole hassumpaa katseltavaa. Arkuudestaan Winnie tuskin kuitenkaan pääsee koskaan eroon, joten kisapaikoilla on syytä turvautua rauhalliseen rutiiniin, maastoon astua varauksella ja olla asettamatta liian suuria paineita onnistumisille. Tai sitten jättää poni vain suosiolla osaavempien käsiin.

Ei jälkeläisiä

Kilpailut

Kilpailee kouluratsastuksessa.
 KRJ   tasolla 2 / 1 (993.87 p.)

Muu menestys

NJ - näyttelyjaos
16.11.2019 kutsu ; irtoSERT
 VSN - virtuaaliset show näyttelyt
- 		Arvokilpailut
-

Historia

kirjoittanut Chastity Bradshaw (VRL-09334)

Kuljetusauto lipuin pihaan kello viiden aikaan iltapäivällä, noin neljä tuntia myöhempään kuin oli ollut alun perin puhe. Näin tallin toimistosta kuinka Harriet nousi katumaasturinsa ovesta ja huikkasi jollekulle pihalla olevalle jotakin, viittoen auton suuntaan ja lompsien itse sisälle talliin. Kohta toimiston ovi kävi. Hymyilin lyhyesti, mutta palasin pian silmäilemään pihan tapahtumia. Aidan ja Herbert availivat ramppia ja pian taluttelivat kopista ulos kahta mustaa ponivarsaa.

"Kauniita poneja," lausahdin ja käännyin katsomaan veljeni vaimoa. Harriet näytti ylpeältä itsestään. Saattoi olla, että minä harvemmin kehuin mitään hänen valintojaan ja Harriet oli niitä ihmisiä jotka elivät kehuista.
"Upeita," Harriet korjasi samalla kun asetteli ponien papereita mappiin, "odota vain kunhan näet ne liikkeessä. Nyt ne eivät ole kovin edukseen, rauhoituksen takia, mutta kunhan ne virkistyvät ja pääsevät jaloittelemaan.. no sittempä näet."
"Rauhoituksen?"
"Niin, oli pieniä ongelmia lastauksen kanssa. Ei mitään kummallista."

En viitsinyt esittää yllättynyttä. Oli ihan yleisessä tiedossa, että siinä missä Harriet kyllä ymmärsi hyvän rakenteen ja liikkeeiden päälle, eivät luonneseikat monestikaan näyttäneet tätä kiinnostavan. Oli toki aina mahdollista, että kyseessä oli vain nuorten hevosten hermostuneisuutta uudessa tilanteessa, mutta ääni takaraivossani teki melko vahvoja arvailuja toiseen suuntaan. Cob-varsat nimeltä Ioncyn ja Winnie todistivat myöhemmin nämä alitajunnan arvailut todeksi.

tämä on virtuaalihevonen   ::   kuvat © pixabay, VRL-05186