RB

Sukututkimus

Peakes -welshit ovat sangen runsaslukuisia ja jo sen vuoksi tunnettuja nimiä ainakin Iso-Britannian maaperällä, ja onpa poneja kymmeniä viety muihinkin Euroopan maihin. Peakesin voi tosin sanoa hallitsevan määrällä; pääasiassa nämä ponit ovat synnyintilallaan näyttelyeläimiä ja sillä kentällä menestyneitäkin, mutta muissa kilpailuissa poneja ei juuri näe.

Bansheenkin suku on käyttönäkökulmasta sangen mielenkiinnoton. Tamma on isänsä Bananasplitzin viimeisiä varsoja oriin menehtyessä samana kesänä kun Banshee oli laitettu aluille. Se oli asunut viimeisen viiden vuoden ajan Peakesissa ja toiminut ainoastaan siitosponina, mutta nuorempana ja vielä veteraaninakin ori oli ollut aktiivinen näyttelyponi jonka upea ulkomuoto tunnettiin kautta maan.

Samaa linjaa noudattaen myös Bananasplitzin vanhemmat ovat olleet tuttunäky näyttelykehissä. Duncan Creek oli toki myös suurehko ratsastuskeskus joka welshkasvatuksensa ohella pyöritti tunteja ja valmennuksia junnuratsastajille. Tässä toiminnassa oli myös Duncan Creek Waffle mukana ja kävipä se silloin tällöin kouluratsastuskisoissakin, vaikka suurempaa menestystä sillä ei siellä ollut. Knole's Nutcracker niin ikään eleli näyttely- ja siitosponin elämää kehdosta hautaan, eläen koko elämänsä kasvattajansa luona. Tässä muuten tapahtui myös pientä värijalostusta Bananasplitzin kasvattajan osalta, Nutcracker kun oli ruunivoikko ja Waffle puolestaan voikko. Bananasplitzin muistosivuilla ihan reilusti sanotaankin, että yhdistelmää työsteässä toiveissa oli tuplavoikko varsa.

Emänpuolen suku Bansheella on emän Peakes Diamonddustin isälinjassa pelkkää Peakesia neljässä polvessa. Diamonddust oli Peakes -poneille tyypilliseen tapaan kaunis näyttelyponi, eikä sen elämäntyöhön juuri muuta kuulunut kuin kehässä esiintymistä ja varsoja, joita tammalle kertyikin peräti kymmenen kappaletta. Tamma oli luultavasti myös todellisuudessa kirjava sillä se omasi suuret merkit ja herasilmät.

Myös Peakes Dumbledore oli erikoisen värinen, vaikkakin nimetty ruunivoikoksi päistäriköksi. Kuvissa näkyy suurimerkkinen, herasilmäinen ori joka ihan täysimittaisen päistärikön sijaan oli lähinnä päistärkarvainen. Näyttelyissä Dumbledore kuitenkin menestyi ja painui monien mieliin erottuvan värinsä ja upean rakenteensa ansiosta. Mikään parasluontoinen poni tämä ei kuulemma ollut, ja tämäkin oli omiaan painamaan muiston ruunivoikosta ainakin näyttelykansan ajatuksiin.

Almost Diamonds tuli Peakesiin varsana ja ensimmäisen oman varsansa se sai jo 5-vuotiaana. Sitä ennen tamma oli jo ehtinyt kiertää Brittein saarten näyttelykehiä laajasti ja ilahduttaa tallin henkilökuntaa luonteikkailla tempauksillaan (tästä on ponin sivuilla oikein maininta; "a lot of spice").

Valjakkovalmennus

Olin kisareissuillani pyörähtänyt muutaman kerran Rushockissa, jonne nyt suunnistin pitämään valjakkovalmennusta kahdelle welsh tammalle. Ajajina niillä toimivat Harriet jolla ajokkinaan oli Banshee, kuvan kaunis olento jota vähän väkisinkin jäi tuijottamaan pidemmäksi aikaa. Toinen valmennettava valjakko oli Herbert ajokkinaan Goldie, joka oli hieman tavallisemman näköinen tamma eikä sykähdyttänyt ihan samalla tavalla kuin aiemmin mainittu. Alkuverryttelyjen aikana hypin vuoron perään groomiksi molemmille, korjailtiin hieman ohjasotetta sekä piiskan asentoa ajaessa. Siirtymisiä tehtiin paljon askellajien välillä, käynnisä raviin ja hieman myöskin ravista laukkaan ja takaisin sitten, kun ponit olivat ensin kunnolla lämmenneet.

Tänään harjoiteltaisiin hieman koulukiemuroita. Kiemurauralla harjoiteltiin kääntämistä ja hevosen suoristamista käännöksen jälkeen. Molemmat tammat suorittivat hyvin, molemmat käyttivät koko kroppaansa hyvin ja polkivat akviitisesti alleen, eivätkä kiemurrelleet ja kaarrelleet omiaan miten sattuu.

Valmennuksen puolivälissä Goldie meinasi aiheuttaa pientä sählinkiä säikähtällä lähellä olevasta puusta tippunutta kuivaa oksaa, ja pienellä laukkapyrähdysellä sai melkein Bansheenkin paniikin partalle, joskin epäilin hieman mahtoiko Banshee edes tietää mitä piti säikähtää. Mutta koska kaverilla on hätä niin kyllä hänelläkin on! Ajajat saivat kuitenkin hienosti tilanteen haltuunsa, Goldie oli sieraimet suurina ja silmät selällään koko loppuvalmennuksen ajan ja sen suorittaminen oli todella jännittynyttä. Banshee palautui paremmin ja sen työskentelyä oli ilo katsella. valmennukseen loppuun käytiin palautekeskustelua ja annoin valjakoille hieman kotiläksyksi harjoitella oikeaa ohjasotetta. Tämän jälkeen jätin valjakot oman onnensa nojaan loppuverryttelyjä tekemään.