★ ★ KTK-III KERJ-II

Once in a Blue Moon

Kuollut 1/2022 ; Mäntti lopetettiin vanhuuden vuoksi. Persoonallinen tamma jätti suuren aukon jälkeensä, mutta sitä aukkoa täyttämään jäivät tammavarsat Inna ja Muusa.

Hannover, tamma Ruunikko (AA Ee), 163cm s. 14.09.2018 FI 26 vuotta VH17-011-0102 kasv. Anne Nilsson om. S. Malvalehto (VRL-09334) kenttäpainotus jalostuskäytössä

Kun näin Mäntistä myynti-ilmoituksen, kiinnostuin välittömästi siitä, että vaikka se ei ollut järin kaunis hevonen ja edullinen hinta epäilytti, oli se osaava ja näyttöjä kenttäratsastuksesta löytyi jo. Pakkohan tilaisuuteen oli tarttua kun ostotarkastuksessakin tamma osoittautui terveeksi! Mäntin viaksi osoittautuikin varsin nopeasti sen luonne. Blueksi kutsuttu tamma sai Kuunokassa nopeasti uuden lempinimen ja epävirallisen aseman tallin pellenä, Mäntti kun tuntui saavan elämässään lähinnä kaaosta aikaan. Kaoottisuudestaan huolimatta se oli juuri niin hyvä kenttäratsu kuin näytöt antoivat ymmärtää, joten paikkansa tamma tallissa ansaitsi, vaikka onkin aiheuttanut henkilökunnalle jonkin verran ylimääräistä päänvaivaa.

virtuaalihevonen / a sim-game horse kuvat © VV

Luonne

Vaikka Mäntti ei ole fiksu eikä edes filmaattinen, on se erittäin kiltti ja hyväntahtoinen hevonen. Tamman ei missään tapauksessa voisi edes kuvitella kiukuttelevan tai uhittelevan sen enempää ihmisille kuin muillekaan luontokappaleille, eikä se oikein osaa pelätäkään mitään. Itse asiassa Mäntti on niitä hevosia jotka luultavasti kuolisivat ensimmäisen puolen tunnin aikana joutuessaan villiin luotoon. Ei sillä, että se olisi riskinä; tamma ei ole todistettavasti koskaan ottanut hatkoja tai pudottanut tieten tahtoen ratsastajaa selästään, ja kerran muun lauman karatessa laitumelta jäi Mäntti sinne itsekseen.

Kun ottaa muutamat, epätodennäköisetkin vaaratekijät huomioon, on tamma erittäin helppo käsitellä. Sen ulottuville ei kannata jättää mitään mihin-- tai no, itseasiassa mitään. Oikeastaan tammaa ei kannata jättää yksin laisinkaan. Muuten se on ihan mukava ja ajoittain jopa ihan viihdyttäväkin, jos vain ihmisen puolesta kärsivällisyys riittää.

Vaikka omaakin olemattoman keskittymiskyvyn ja korkeintaan yhden rusinankaltaisen aivosolun, on Mäntillä yllättävän paljon kapasiteettia. Ei se huippu ole missään lajissa, mutta kenttäratsuksi monipuolinen ja suhteellisen tasainen eri osa-alueissa. Kohtuullisen hyvät liikkeet ja mukiinmenevä hyppytyyli ovat saaneet parikseen paljon nopeutta ja kestävyyttä, joiden ansiosta tammalla pärjää ihan hyvin tasokkaammissakin luokissa.

Suku & jälkikasvu

Sukua 0 polvea tutustu
Obsidian Ever After HANN m 164cm, EVM	ii. Obsidianist HANN vrn 166cm
	ie. Schloss Remi HANN m 161cm
Bad Moon Rising HANN rn 167cm, EVM	ei. Babadook xx XX rn 166cm
	ee. Bärbel HANN rt 169cm

Jälkeläiset
hann	Nox Moon Moon	s. 10.12.2021, isä/emä Morning Star	ei meriittejä
hann	Nox Don Luan	s. 20.07.2021, isä/emä Duranimo	ei meriittejä
fwb	Nox Dragonwraith	s. 21.05.2021, isä/emä Dragon Says Rawr	ei meriittejä
hann	Burberry Purrfection	s. 14.10.2020, isä/emä Bedlam's Bane	ei meriittejä
hann	Nox Once In A Faeriemoon	s. 31.08.2019, isä/emä Don Rostojev	KTK-III

Kilpailumenestys

Kilpailustatistiikka
Vahvimman ominaisuudet Kestävyys, nopeus, hyppytekniikka. Kilpailee kenttäratsastuksessa kansainvälisellä tasolla. Tavoitteena kenttäratsastusjaoksen (KERJ) laatuarvostelu.	KO vaativa B ei kilpaile RE 130cm ei kilpaile KE CIC3 tasolla 7 / 6
NJ näyttelyt ei näyttelymenestystä	VSN näyttelyt ei näyttelymenestystä

Sijoitukset
30.11.2020		KERJ Cup, ratsastaja Miska Hoffrén	CIC3	2/17

Päiväkirja

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tämä sananparsi on Kuunokassakin useampaan kertaan todettu ja näistä kerroista noin 90% erään Mäntiksi nimetyn tamman kohdalla. Minkäpä sille toki mahtaa jos ei syntyessään ehtinyt siihen jonoon jossa älyä jaettiin, mutta Mäntti se on kyllä ihan poikkeuksellisen paljon kysellyt henkilökunnan hermoja erinäisten pelastustehtävien suhteen.

Eräänä aamupäivänä sain sitten korvia vihlovan puhelun Leksalta (ihmis-Leksalta, ei poniinilta) "ÄKKIÄ TALLIIN JA TUO KAIKKI MUKANAS". Pahaa aavistellen ryhmittäydyimme aamukahvipöydästä sekalaisessa kulkueessa kohti isoa tallia. Siellä meitä odotti seuraavanlainen näky: Leksa piteli päitsistä kiinni hämmentävän rauhallista ja ilmeisesti jo monenlaisiin tilanteisiin tottunutta Mänttiä, jonka etujalat olivat tallin käytävällä ja takaosa karsinan oven päällä. Ilmeisesti tamma oli tuntemattomasta syystä päättänyt kokeilla ulkoistaa itsensä auki olleen pääluukun kautta. Että semmosta sitten.

Ihanteellisinta olisi varmasti ollut tuupata tamma persuksista käytävän puolelle, mutta muuan Mäntti esti karsinaan pääsyn varsin tehokkaasti. Niin että siinä sitten askarreltiin paskarreltiin loppujen lopuksi liina tammasen rinnan ympäri ja nostettiin elikkoa pienkuormaajalla sen verran, että saatiin se eläkeläismallin vartalo takaisin sinne minne se kuuluu. Mäntti itse oli lähinnä hämillään koko toimituksesta ja hyvä niin, ihan joka hevosta kun ei kehtaisi ruveta Avantilla siirtelemään. Samalla saatiin todennäköinen skenaario myös sille, miksi Mänttinen on pari kertaa nuoruudessaan löytynyt käytävältä, vaikka karsinan ovi on ollut kiinni. Ihan ei tainnut vain tammamamma laskeskella vatsalinjansa levinneen sitten aktiivivuosiensa ja tulos oli tämä.