Kuunokka

Killadeas on Briteissä melkoisen tunnettu shetlanninponikasvattaja ja Killadeas Batman Begins sieltä suositummasta päästä tallin oriita. Batman Beginsin juuret ulottuvatkin useamman polven päähän tilan varhaisimpiin kasvatteihin jotka jo kymmeniä vuosia sitten olivat tuttu näky poninäyttelyissä, usein ihan siellä mitalisijoilla. Jos jotain, ovat Killadeas -shetlanninponit ennenkaikkea jalostettu näyttäviksi ja hyvinliikkuviksi, eikä niitä juurikaan käyttöluokissa ole näkynyt. Niin Batman Begins kuin sen emä Killadeas Burberry ovat kumpainenkin kahmineet näyttelypalkintoja halki Britannian, mutta sen enempää ajolle kuin ratsastukseenkaan näitä poneja ei ole edes opetettu.

Millington Masquerade vaikutti myös Killadeasissa, mutta sinne se ostettiin vasta vanhempana oriina tuomaan uutta verta tallin omaan kasvatustyöhön. Siinäpä Masquerade onkin poikkeus suurimpaan osaan tilan muista asukkaista, että se on kilpaillut myös valjakkoajossa harrastelijatasolla, vaikka ei mitenkään suuremmin menestyen. Vahvuus on tälläkin oriilla ollut näyttelypuolella - sehän on selvää, ei Killadeasiin muita huolittaisikaan - mutta ainakin tästä suvun haarasta löytyy sitä käyttönäyttöäkin sellaista kaipaavalle.

Siinä missä Killadeas nautiskelee maineesta huipputason kasvattajana, niin Whistlingwick Manor on, komealta kalskahtavasta nimestään huolimatta, tuoreempi ja huomattavasti vaatimattomampi vaikuttaja shetlanninponiyhteisössä. Tilan kotisivuilla mainitaankin ponien olevan lähinnä harrastus, ja pientä ponikerhotoimintaa lukuunottamatta ne elelevät melkolailla pellossa ilman sen suurempia tavoitteita. Paikan ponien yleiseen tasoon nähden voikko tamma Whistlingwick's Swansongin voikin sanoa olevan hiomaton timantti; erittäin ryhdikäs, hyvärakenteinen ja puhdasliikkeinen. Se onkin niitä harvoja jotka ovat päässeet pyörähtämään muutamiakertoja näyttelykehissäkin, erinomiasin tuloksin.

Swansongin emästä Odette v. Magdeburgista ei tilan omistajalla ole paljoa mainittavaa. Se oli kuulemma mukava ja lasten parissa pidetty poni, mutta varsin vaatimaton, vaikka jättikin selvästi omaa tasoaan parempia jälkeläisiä. Gil-Galad puolestaan oli Whistlingwickiin yhdeksi kesäksi lainattu ori jolta löytyi meriittejä enemmänkin, niin näyttelyistä kuin lasten ratsastusluokistakin. Mikäli olisi ollut kasvatukselle omistautuneemmassa omistuksessa, olisi Gil-Galad varmasti noussut suuremmaksikin nimeksi Britannian shetlanninponiharrastajien keskuudessa. Nyt sen muistavat lähinnä tietyt, oriin henkilökohtaisesti tuntemaan päässeet piirit.