virtuaalitalli
virtuaalihevonen
Hevosalan julkaisut kohisivat: kouluratsastuksen rautarouva oli poistunut keskuudestamme vain 58-vuotiaana! Kansainvälisen, muun muassa olympiahopeaa ja -pronssia uransa aikana Suomelle tuoneen Kielo Kaunion poismenosta uutisoi ensimmäiseksi Iltalehti, mutta jo ennen tätä olivat juorut levittäneet siipensä ja kiitäneet halki maan hevospiirien aina ulkomaille asti.
Sofia Kaunio ei ollut kulkenut Kielon jalanjälkiä hevosalan huipulle. Itse asiassa naiset tuskin olivat tekemisissä keskenään; tuoreimmat kuulumiset vaihtuivat Sofian esikoisen Henriettan kautta eikä hän äitinsä äkillisestä kuolemasta kuullessaan kyennyt muistamaan milloin he olivat viimeksi nähneet. Oliko se viime kesänä juhannuksena Ruukinvalkamassa? Vai sitä edellisenä? Jouluna he olivat kyllä varmuudella soitelleet - siis toissa jouluna, yli vuosi sitten.
Sanovat, että epäonni koettelee kolmen sarjoissa. Alviina oli kuollut ensin, Sofian suomenhevostamma. Sekin oli ollut vain 16-vuotias. Kuukautta myöhemmin meni avioliitto, Jarkko kertoi toisesta naisesta tekstiviestillä. Sitten tämä.
Sofia ei ollut koskaan ajatellut palaavansa Ruukinvalkamaan, ei siksi etteikö hän pitänyt paikkakunnasta vaan siksi, koska siellä oli äiti ja menneisyys. Nyt toinen oli kuitenkin poissa eikä menneisyyskään tuntunut enää Turun epäonnistumisten jälkeen niin kovin ahdistavalta. Äkillisesti vapautunut kunnaneläinlääkärin virka oli se kuuluisa viimeinen naula matka-arkkuun, jonka osoitekentässä luki: Kuurnankuruntie 21, Ruukinvalkama.
"Me muutetaan lasten kanssa sinne," Sofia huomasi lausuvansa kesken perunkirjoituksen, yllätykseksi itselleenkin, "me muutetaan siihen taloon."