RB

Sukuselvitys

Etelä-Englannissa Plymouthin lähistöllä sijaitseva connemarasiittola Boherblue on maan kuulu, ei, maailmankuulu! Tilan varsoista on kasvanut menestyjiä niin ratsastuksen lajeihin kuin näyttelyihin, ja kysyntää riittää ulkomaita myöten. Miksi? Boherbluen juuret ovat syvällä Iso-Britannian hevoskulttuurin perinteissä, mutta nykypäivänä talli markkinoi itseään trendikkäällä ja hauskalla otteella. Facebook, Instagram, TikTok.. some on tiukasti valjastettu palvelemaan Boherblue -ponien kasvavaa suosiota ja aivan erityisellä intensiteetillä tykkäyksiä ja jakoja satelee jokakeväisen varsomiskauden julkaisuille.

Myös Boherblue Finn syntyi somen valvovan katseen alle. Oriin emä, kimo näyttelytähti Boherblue Queen Wanda on todellinen somekuningatar, joka varastaa huomion missä tahansa liikkuukin. Instagram on täynnä kuvia sen menestyksestä näyttelykehissä halki maan ja seuraajat rakastavat tamman valokuvauksellista ja itsevarmaa olemusta. TikTokin puolella Queen Wanda tunnetaan lempinimellä The Drama Queen – erityisesti sen kuningatarmaiset reaktiot kaikkeen vähänkään yllättävään ovat synnyttäneet lukuisia hauskoja videoita. Wanda on saanut elämänsä aikana 8 varsaa, kaikki kimoja. Seuraajien suosikkipuuhaa onkin arvuutella, josko tällä kertaa saataisiin tammasta voikko jälkeläinen, toistaiseksi sitä saadaan vielä odottaa. Jälkeläiset ovat kuitenkin saavuttaneet osansa näyttelykehissä sekä esteradoilla ja useimmat niistä onkin myyty kasvattajille maan ulkopuolelle.

Wanda tulee pitkästä, Boherbluessa kasvaneesta tammalinjasta ja varmasti juuri siksi se onkin paitsi somen suosiossa niin myös vanhakantaisempien kasvattajien tiukassa seurannassa. Tamman emän Boherblue My Ladyn ura esteradoilla sekä hunterluokissa oli pitkä ja voittoisa, ja nykyisin teräsmuori ihastuttaa somea virkeällä ja huumorintajuisella olemuksellaan sekä lähes viikottaisilla metkuillaan. Ansaituille eläkepäiville siirtynyt voikko tunnetaan erityisesti Boherbluen epäilemättä suosituimman siitosoriin, Boherblue Eldoradon, emänä, joten tämä linja jatkaa connemara piireissä varmasti vielä pitkään.

Wanda onkin edellä mainitun Eldoradon täyssisar oriista Clonacurry Nero. Nero oli Boherbluessa leasingissa vain parin vuoden ajan, mutta jäi kansan sydämiin erityisesti ystävällisellä ja lempeällä luonteellaan. Taustallaan oriilla on pitkä lista meriittejä näyttelyistä, showkilpailuista ja hunterluokista. Boherbluen sometileillä Neroa seurataan edelleenkin, ja se vaikuttavimpiin hetkiin kuuluu kuva oriista seisomassa kärsivällisesti pikkulasten rapsuteltavana Boherbluen kesätapahtumassa.

Finn on oriista nimeltä Timiduane Finnick, joka ostettiin Boherbluehun nuorena, lupaavana kouluponin alkuna. Nykyisin se on Boherblue Eldoradon ohella tilan ykkösoriita. TikTokissa Finnickin “glow-up” -videot varsasta huipputason kilpahevoseksi ovat keränneet miljoonia katselukertoja ja fanit ovatkin löytäneet tiensä myös kisapaikoille oria ihastelemaan ja ottamaan yhteiskuvia raamikkaan hurmurin kanssa. Kuvat ovatkin olleet varsinainen sensaatio sillä Finnick tunnetaan myös persoonallisista ilmeistään – erityisesti sen kyllästynyt olemus treenien jälkeen on synnyttäneet lukuisia meemejä.

Finnickin takaa löytyvät Breaffys Finney ja Swinford Novelle vaikuttavat Irlannissa, jossa erityisesti Finney on saavuttanut suurta suosiota periyttäjänä. Vaikka oriin oma kouluratsun ura ei päätä huimannut, on se jättänyt erittäin laadukasta liikettä ja kapasiteettia vaativiinkin luokkiin, joissa useat Finneyn jälkeläisistä ovat loistaneet junioriratsastajiensa kanssa. Kimo itse on haalinut toki palkintoja itsekin, mutta lähinnä näyttelykehissä.

Timiduane Finnickin emä Swinford Novelle on yksi irlantilaisen Timiduane Connemarasin jalostusohjelman kulmakivistä taustallaan useampi sukupolvi itse kasvatettua tammalinjaa. Itsekin hunterluokissa runsaasti palkintosijoja saavuttanut Novelle on jättänyt jopa kuusi suosittua orijälkeläistä eivätkä sen tyttäretkään ole osingotta jääneet kun kapasiteettia ja hyvää rakennetta on jaettu. Tammaa suositaan yhä emälinjoissa erityisesti Irlannin puolella.

Päiväkirja

Kilpailupäivän olisi voinut tiivistää kahteen sanaan: märkää ja mutaista. Kun tiimi suuntasi kohti kisapaikkaa, taivas oli jo synkkä ja sateen uhka leijui ilmassa, joka oli niin kostea, että kas kun ei kaloja kävellyt vastaan. Ja kuten arvata saattaa, juuri kun Finnin kuljetussuojat saatiin riisuttua ja satula aseteltua selkään, pilvet repesivät. Kenen olikaan pitänyt varmistaa, että telttakatos oli mukana? No, sillä ei ollut nyt väliä kun mokomaa ei löytynyt mistään ja apatia valtasi seuruetta samaa tahtia vaatteiden kastumisen kanssa.

Finn, joka yleensä esiintyi edukseen kisapaikoilla, ei vaikuttanut täysin vakuuttuneelta ajatuksesta seistä rankkasateessa kuin märkä rätti. Se jaksoi kyllä pysyä suurin piirtein nahoissaan, mutta jokainen vesipisara, joka osui sen herkkään hipiään sai aikaan hienovaraisen irvistyksen. Juuri iloisempia eivät olleet poneja valmistelevien groomienkaan ilmeet. Matkalla verryttelyalueelle Finn vielä antoi oman mielipiteensä vesikelistä heittelemällä päätään ja steppaamalla ärtyneenä kuralätäköissä, roiskuttaen sitä jo valmiiksi lannistuneiden hoitajiensa päälle.

Verkassa kimo yritti kyllä parhaansa, mutta oli päivänselvää, ettei se ollut elementissään, ei vaikka lämmittelyalue oli poikkeuksellisesti rajattu tulvivan ulkokentän sijaan sisälle halliin. Lopulta kouluaitojen sisällä Finn kokosi itsensä urheasti ja liikkeisiin löytyi aavistus lisää pontta, mutta sen tavallinen näyttävyys jäi auttamatta puuttumaan – sen sijaan ori tepasteli ilottomasti ohjelman läpi suorittaen tehtävät enemmän tai vähemmän vasemmalla takajalalla. Pisteet olivat kurjat, mutta eipä taso päätä huimannut muillakaan. Neljäs sija vei muutenkin happaman tiimin tunnelmaa ennestään alaspäin. Seuraavana päivänä asialle saattoi kuitenkin jo nauraa; Finn oli kokemuksesta selkeästi saanut Skotlannin sateista tarpeekseen eikä se aamulla kertakaikkiaan hievahtanutkaan tallin ovesta ulkona vallitsevaan tihkuun. Sen pystyivät edellispäivänä kastuneet hoitajatkin kyllä oriille suomaan.