RB

Päiväkirja

Noir Poneys de Sportissa asuva siitosori Pencalow Silmarillion oli useassa eri yhteydessä vienyt Rushockin väeltä jalat alta. Se esiintyi näyttelykehissä ryhdikkään näyttävästi, isolla, lennokkaalla askeleella, ja osoitti ratsastettavuutensa sekä huikean kapasiteettinsa esteillä. Niin Chastity kuin Charltonkin olivat moneen kertaan eksyneet radan laidalle ihailemaan oria myös lähietäisyydeltä ja todenneet sen niin omistajan puheiden mukaan kuin omakätisestikin hyväntahtoiseksi ja miellyttäväksi persoonaksi. Oli selvää, että Silmarillionista täytyi saada talliin varsa ja siispä kaksikko piti silmänsä auki sopivien tammojen varalta.

Lopulta kuvaan astui kaunis koulutamma Maldwyn Lysanor ja oli heti selvää, että tässä se nyt on. Reilua vuotta myöhemmin syntyikin täydellinen pieni, musta oripoika joka sai nimekseen, tietenkin isänsä teemaa mukaillen, Eärendil. Se olikin vahva ja upealuustoinen varsa, laadukkaasti liikkuva ja ihmisten kanssa kauniisti toimeen tuleva, eikä ollut epäilystäkään siitä että oriista tulisi ainakaan jalostushevonen Rushock Bogiin. Siitä tuli myös kiistatta Chastityn suosikkiponi, ja voisipa arvioida myös Chastityn olevan Eärendilin suosikki-ihminen, sen verran lujaksi on kaksikon välinen yhteisymmärrys osoittautunut niin arjessa kuin esteradoillakin.

Päiväkirja

"Chastity wait for meeeeeee!!!"

Äkillinen huuto sai Chastityn säpsähtämään, samoin kuin mustan ponin hänen allaan. Vasta nyt kun Eärendilin kavioiden tasainen tömähtely nummipolulla oli lakannut, tajusi nainen kuulevansa toiset, huomattavasti taajempaan tikittäen lähestyvät askeleet. Kääntyessään Eärendilin satulattomassa selässä hän näki kiireisellä ravilla lähestyvän kimon ponin - joka parhaillaan karkasi laukalle - ja tämän selässä keikkuvan nuoren, punatukkaisen tytön. Kapea juova ilmestyi Chastityn kulmien väliin; hän olisi mieluiten ratsastanut tänään yksin eikä vilkkaan lapsen seura varsinkaan kuulunut ajatukseen rentouttavasta nummiretkestä.

Tentattuaan (niin kärsivällisesti kuin ikinä pystyi) Ellieltä mitä tämä luuli tekevänsä, missä tytön veli oli (kaksoset harvoin erkanivat toisistaan) ja miksi ihmeessä hän oli ottanut maastoon juuri hermostuneen ja herkkäpäisen Dunin, jatkoi kaksikko matkaansa niin ikään yhteisymmärryksessä. Matka saisi jäädä suunniteltua lyhyemmäksi, koska tuulisille ylängöille Chastity ei halunnut tyttöä poneineen viedä, Dun oli siihen touhuun aivan liian herkästi syttyvä. Olisi parasta oikaista niittyjen poikki alas metsään.

Noin muuten päivä oli ihanteellinen ulkoiluun. Pilvinen taivas ei uhkaillut sadepisaroilla, kevyt tuuli oli lempeä ja lämmin ja puro antoi solinallaan pirteän säestyksen ponien kavioiden hennolle kuminalle. Eärendil kulki rentona ja pitkänä, ja tuntui läsnäolollaan rauhoittavan myös pienempää oria. Tosin Chastity tiesi, että yksikin äkillinen ääni tai tapahtuma voisi saada Dunin sinkoamaan taivaanrantaan. Eikä hän Ellien ratsastustaitoja epäillyt, mutta eipä myöskään kaivannut ylimääräistä ohjelmanumeroa muuten rauhalliseen retkeen.

Lopulta matka laakson pieniä metsäpolkuja hyödyntäen sujui mallikkaasti. Dun oli valppaana, mutta hallinnassa ja vaikuttikin, että rauhallisen Eärendilin rentous sai nuoremmankin oriin suhtautumaan ympäristön ääniin maltillisemmin. Ja mikä parasta, myös Ellie oli muutamaa huomiota lukuunottamatta sangen hiljaa ja tuntui tätinsä tavoin nautiskelevan luonnon tarjoamasta rauhasta ponitallin kiireisen arjen jälkeen.