RB

Päiväkirjamerkintä

Laatuarvostelut, poislukien welshien oma, ovat Rushockissa vähän sellaisessa toisarvoisessa roolissa, sitä kun lähinnä tähdätään siihen, että ponit olisivat nättejä ja korrekteja rotunsa edustajia, hyväluonteisiakin, ja se urheilumenestys tulee sitten siellä ehkä kolmannella sijalla korkeintaan. Olikin poikkeuksellista, että Alankomaissa järjestettävään kouluvarsojen arviointiin lähdettiin peräti kolmen ponin voimin. Vähemmän yllättävää oli puolestaan se, että kaikki kolme olivat cobeja, niissä kun oli määrällisesti selkeästi eniten tarvittavaa liikekapasiteettia omaavia yksilöitä muihin sektioihin nähden, ainakin mitä Rushockin sekalaiseen ponilaumaan tuli.

Ei sieltä tosiaan erityistä mainetta tai mammonaa odotettu; sinne mennään omina itsenä ja katsotaan mitä tulee, jos mitään. Onkin sitten tallin historiassa ensimmäinen kerta kun kotiin palattiin ihan oikean kunniamaininnan kanssa, Iarlai oli nimittäin 4-vuotiaiden tilaisuuden paras poni. P-A-R-A-S P-O-N-I!

Olisi monessakin paikkaa ollut petrattavaakin ja pakko se on todeta, että tuo paras poni pysti on sellainen - miten sen sanoisi - ei sieltä vaikuttavimmasta päästä arvonimiä, poneja kun arviointiin osallistui yleensä vähemmänpuoleisesti. Palkintokin oli vahva kakkonen, ei sen kummempaa, ja se vastasi oriin ominaisuuksia oikein hyvin. Iarlai ei ole rakenteeltaan ihan toivotulla tavalla kypsynyt ja laukasta se sai ansaitusti heikommat pisteet. Ratsastettavuus oli kuitenkin täydet 5 pinnaa eikä se yllättänyt ketään, tämä ori kun on sellainen fiksu ja kuuliainen mussukka joka antoi aina 100% ja suukot päälle. Niin, että kyllä Iarlai oli paras poni -tittelinsä ansainnut, ehdottomasti!