Jeili

• Etusivu
• Tallista
• Asukkaat
• Kasvatus

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Kouluvalmennus, © VRL-10878

Musta suomenhevosori oli keskittynyt sille ohjeistettuun tehtävään. Olin heti valmennuksen alkajaisiksi pistänyt tuon ratsukon suurelle pääty-ympyrälle, jossa sen tuli tehdä askelpituuden vaihteluja ravin sisällä. “Muista, että sen saman eteenpäinpyrkimyksen ja tahdin on pysyttävä yllä, vaikka sä otat sitä liikettä takaisin. Se vain ikään kuin muuttaa muotoa, mutta ei häviä mihinkään!” muistutin Serenaa huomatessani Elmon muuttuvan keskiravista koottuun siirtyessä jokseenkin flegmaattisemmaksi. Pääty-ympyrällä ratsukko sai tehdä tosiaan siirtymiä kootusta ravista keskiraviin ja toisin päin. Kun näitä oli hinkattu muutamaan otteeseen, lisäsin tehtävään lisätyn ravin diagonaalilla. “Eli pääty-ympyrältä jatkat suoraan, pitkän sivun alusta diagonaalille, lisätty ravi, takaisin harjoitusraviin ennen pitkää sivua ja siellä päädyssä taas uusiksi pääty-ympyrä”, jaoin ohjeita ratsukon ollessa jo täysin valmiina vauhdikkaampaan etenemiseen.

“Uskalla vaan antaa tilaa sille. Älä pidä niin hanakasti vastaan siellä!” huudahdin ratsukon suorittaessa lisättyä ravia. Elmolta kun varmasti löytyy liikettä jos jonkinmoista, halusin että se myös tulee näkyviin. Serena oli vähän liian kiinni ohjassa ja piti kädellä vastaan, jolloin Elmo ei päässyt venyttämään askeltaan äärimmilleen vaan se jäi helposti liian vajaaksi. Tärkeintä oli, että tahti pysyy samana oli sitten kyseessä koottu-, keski- tai lisätty ravi. Voi olla, että pelkästään tuo tahtiaspekti mielessään Serena jäi vahingossa tukeutumaan liikaa ohjaan. Kun Serena sisäisti ohjeeni, Elmo näytti seuraavalla kerralla jo aivan erilaiselta. Jopa minä koulupainotteisten puoliveristen nimeen vannovana hevosihmisenä hieman pääsin aika-ajoin ihailemaan mustan suomenhevosorin etenemistä.

“Ajattele, että se koottu ravi on jo valmiiksi niin hyvin takaosan päällä, tarmokasta ja reipasta, että kun on aika siirtyä keskiraviin tai lisättyyn niin sun ei tarvitse muuta kuin antaa sille vain luvan venyttää askelta. Sitten takasinpäin koottuun raviin, käytä pohjetta ja istuntaa.” Olin erittäin tyytyväinen ratsukon ravityöskentelyyn, mutta päätin vielä ottaa yhden laukkatehtävän välikäyntien jälkeen. Laukassa tuli tehdä avotaivutusta pitkällä sivulla, josta kääntyä vapaavalintaisesti maneesin keskihalkaisijaa kohti, jossa tuli tehdä pysähdys. Pysähdyksestä oli tarkoitus siirtyä suoraan laukkaan. Tämä oli aika helppoa kauraa ratsukolle. Elmolla ei ollut tarvetta lähteä riehumaan vaan se totteli kuuliaisesti Serenan jokaista apua. Jos Serena ei ollut tarkkana, Elmokin hieman hämmentyi, vaikka yritti kyllä monessa tilanteessa paikata ratsastajan mokia. Viimeisillä kerroilla homma sujui jo todella hienosti, eikä minulle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kiittää ja kehua ratsukkoa erittäin hyvästä työskentelystä sekä päästää se sitten tekemään itsenäisiä loppuverryyttelyjä maneesin hiljaisuuteen.

Päiväkirjamerkintä, © Serena

Kaikillahan meillä on joskus niitä päiviä kun kiukuttaa aivan hillittömästi, joskus ihan ilman syytäkin. Kaikkein eniten tämmöset päivät harmittaa sillon, kun oikeasti olis syytä olla esiintymiskelpoinen ja siihen päälle vielä saada nuo hevoseläimetkin toimimaan jollakin muotoa oikeinpäin. Mulla oli muutaman huonosti nukutun yön ja migreenin jälkeen just vähän tämmöinen tilanne, ettei tarvinnut kummoistakaan vastoinkäymistä kun kiukkukiuas sihisi. Ja sit meillä oli nää mun ja muutaman lähitallin järkkäämät näyttelytreenit.

Meidänkin torpasta oli treenattavana sellainen useampi kappale hevoseläintä, ja koska meillä on kaikilla ikään kuin omia vakkareita, ja koska ne mun vakkarit tuppas yleensä olemaan sieltä vähemmän fiksusta ja filmaattisesta päästä, totesin jo heti alkuvedoissa, että oon todellakin tuhoon tuomittu. Siinä vaiheessa kun tuijotin ohimoita hieroen kolmatta treenattavaani, Toukkaa, ja mietin miten suoriudun hommasta ilman isompia itkupotkuraivareita, tajusin Pihlan olevan taluttamassa kentälle Elmoa.

Joskus on vaan niin kätevää olla se paikan pomo.
“Hei, vaihetaan!”

Pihla ei siinä paljoa ehtinyt sanomaan kun jo taluttelin tämän kädestä riistettyä mustaa oritta ulos tallista. Elmossahan hienointa on se, että vaikka se esiintyy, välillä jopa varsin miehekkäästikin, on oriin huomio aina ihmisessä. Suljin korvat jostain takaa tallin uumenista kantautuvalta kiroamiselta ja sumutorvimaiselta huudolta, ja taluttelin uljasmustan kentälle.

Elmon kanssa sitä monesti miettii, että mikä siinä on ettei tällaiset hyvin käyttäytyvät ja kivat hevoset ikinä herätä mussa mitään erityisiä tunteita. Elmokaan ei mikään tohveli ole, vaan näyttää ja kuulostaa kyllä ihan oriilta eikä häpeile tehdä itsestään numeroa, mutta kaipa se on tuo ehdoton kuuliaisuus joka pistää tällaisen vähän latvasta lahon hevostädin mielenkiinnon laskemaan. Jopa näinkin arkisessa pikkutapahtumassa Elmo pörhisteli rinta rottingilla ja ikään kuin näytti muille miten tämä homma kuuluu tehdä. Seisottaessa se tönötti kuin patsas, mutta muisti kyllä pariin otteeseen huomioida mua hevosensuukoilla. Eihän tää Elmo ihan kauheasti treeniä olis tarvinnu, mutta oriilla on laatuarvosteluja tuloillaan, eikä vara venettä kaada, täytyyhän parhaitakin aina joskus muistutella näistä yleisestä järjestyssäännöistä ja kokeilla vieläkö ne rattaat päässä pyörii.

Kouluvalmennus, © reibili

Perhosia hieman vatsassani hiippailin pitkin Jeilin tiluksia yrittäessäni löytää tieni kentälle, jossa oli tarkoitus pitää kouluvalmennus kahdelle ratsukolle. En ollut useinkaan valmentanut kahta ratsukkoa yhtä aikaa, joten hieman jännitti kuinka käy. Löydettyäni kentälle näin, että Serena odotteli siellä Tertuksi kutsutun suomenhevostamman kanssa, ja vähän matkan päässä hänestä oli komea musta ori Lakean Elohuurre jonka selässä istui Pihlaksi esittäytynyt nainen.

"Mene sä Serena Tertun kanssa tonne toiseen päätyyn ja Pihla, mene sä Elohuurteen kanssa tonne toiseen päätyyn." huutelin ohjeita kentän keskeltä. "Antakaa hevosille pitkät ohjat, mutta Pihla erityisesti tarkkana sen orin kanssa ettei se keksi tulla tekemään tuttavuutta Tertun kanssa!"

Alkuverryttelyiden aikana keskityttiin ratsastajien istuntaan. "Selkä suoraksi ja katse menosuuntaan, kun olette ympyrällä" huutelin, ja pikku hiljaa molempien ratsastajien istunta näytti siltä että voitaisiin alkaa työskennellä kunnolla. Molemmat hevoset liikkuivat hyvin ja rennosti ja etenkin Elohuurre oli ilo katsella. Molemmilla ratsukoilla teetätin tänään avo -ja sulkutaivutuksia, joissa erityisesti Tertulla ja Serenalla olisi vielä jatkossa paljon treenattavaa, suoritus oli silti oikein hyvä. "Napakampi sisäpohkeen apu Serena ja Pihla voisit vähän hellittää sisäohjaa, nyt ori taivuttaa liiaksi kaulan alaosaa"

Taivutusten jälkeen teetätin ratsukoilla vielä laukanvaihtoharjoituksia, jotka molemmat ratsukot tekivätkin oikein hienosti. Valmennukseen varattu aika alkoi olla lopussa, joten pyysin ratsukot kaartoon kentän keskelle loppupalautteen ajaksi. Tämän jälkeen jätin ratsukot suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti ja lähdin itse valmistautumaan seuraavaan valmennukseen.