Jeilinvaaran sukutila on rakennettu alunperin 1800-luvun puolessavälissä Sahra-ahon kylään, keskelle Pohjois-Karjalaista korpimaisemaa. Se olikin siihen aikaan suhteellisen suuri talo jonka pihapiiri epäilemättä oli täynnä elämää, asuihan Jeilinvaarassa isäntäväen lisäksi muutama piika ja renkikin. Silloin hevonen oli välttämätön apuri maatilan päivittäisessä arjessa ja perimätiedon mukaan niitä oli talossa aina kolme. Olivatpa Jeilinvaaran isännät ainakin kolmessa sukupolvessa tunnetusti innokkaita hevosmiehiä, joten voinee sanoa hevoshulluuden tulleen nuorelle Serena Routanevalle jo verissä. Jeilinvaaran viimeinen hevosmies, Serenan isoisä Aukusti Routaneva, jäi jatkosodassa rintamalle kahden suomenhevosensa rinnalla. Kotiin jäänyt tamma Serafiina sekä seuraajansa Livakka jatkoivat tehtävissään aina 60-luvulle saakka ja jäivät siltä erää tilan viimeisiksi hevosiksi. Jeilinvaarassa kuitenkin harjoitettiin maataloutta aina pitkälti 2010-luvulle saakka, vaikka karja maailmantuulissa pieneksi jääneeltä tilalta lähtikin jo 90-luvun lopulla. Kun Serenan isä sittemmin alkoi puhua kotipaikan myymisestä, astui sisarusparven keskimmäinen rohkeasti kohti tuntematonta ja päätti siirtyä turvallisesta talliorjien arjesta ja hohdokkaasta Keski-Eurooppalaisten kisakenttien maailmasta kohti yrittäjyyden haasteita.
Vanha navetta, täynnä Serenan lapsuuden muistoja, muotoutui raivopäisen remontoinnin päätteeksi seitsemänpaikkaiseksi pikkutalliksi. Olisi sinne saattanut saada enemmänkin karsinoita mahdutettua, mutta tuntui tärkeältä säilyttää tilavuus ja kotoisa tunnelma. Tilaa ei toki sellaisenaan ole paljoa, mutta kyllä sillä alkuun pääsee ja suuremmalle tallirakennukselle on jo olemassa suunnitelmat. Se noussee pystyyn heti kun aika sellaiselle on kypsä. Toistaiseksi toiminta keskittyy kuitenkin kotipihan välittömään läheisyyteen. Tarhatilaa varattiin reilusti lähimmiltä pelloilta; kolme pienempää tarhaa ja kaksi isoa sijaitsevat heti pihatien varrella ja tallirakennuksen takana. Lisäksi yksi suurempi aidattu alue on jaettavissa talvisin kahdeksi tarhaksi ja kesäisin sen on tarkoitus palvella laitumena. Lisää laiduntilaa löytyy lähiympäristön pelloilta joista osa on myös jätetty viljelykäyttöön pitäen tilan heinä- ja viljatalouden ainakin osittain omavaraisena.
Jeilinvaaran tilan ympäristö koostuu aiemmin mainittujen peltojen lisäksi metsämaisemista, jotka jatkuvat viljelyksien ja asutuksen pilkkomista pienemmistä lämpäreistä aina karuihin, mittaviin korpimetsiin. Useimmat naapureista ovat hevosystävällisiä ja sallineet kulun maidensa läpi. Lisäksi läheisen Sahra-ahon kylän läänit kätkevät sisäänsä useita erimittaisia luontopolkuja joista osa poikkeaa hyvin läheltä tallin omia mantuja. Jeililäisillä on siis erinomaiset mahdollisuudet kipaista happihyppelylle tavanomaisen kentänkuluttamisen sijasta lähimaastoon tai pidemmällekin retkelle.
Pikkutalli on rakennettu vanhaan navettaan. Se ei toki oli se alkuperäinen Jeilinvaaran navetta, joka paloi 1900-luvun alussa, vaan rakennettu tuolloin tämän tilalle. Entisiin eläintiloihin saatiin mahtumaan 7 täyskokoista karsinaa yhden leveän keskikäytävän molemmin puolin. Lisäksi sinne rakennettiin myös sangen tilava pesupaikka, eikä sittenkään vielä ahdista. Tilan väljyys ja valoisuus onkin ollut avainasemassa suunniteltaessa pikkutallin sisältöä ja siinä on vallan hyvin onnistuttukin. Rakennuksen yhdessä päädyssä sijaitseva rehuvarasto on saanut pitää paikkansa pienien rehuerien ja lisäravinteiden säilytyspaikkana, minkä lisäksi sinne on varastoitu kuivikkeet näppärästi käsien ulottuville. Suuremmat rehuerät ja heinä puolestaan ovat ylisillä, josta jälkimmäiset on kätevä pudottaa alakertaan katossa olevan luukun kautta. Vanha maitohuone puolestaan muuntui remontin yhteydessä yhdistetyksi tallitoimistoksi ja varustehuoneeksi.
Samalla kun pikkutalli valmistui, rakennettiin Jeiliin myös hiekkapohjainen ratsastuskenttä jonne investoitiin jopa estekalustoakin. Kenttä on periaatteessa ympärivuotisessa käytössä sikäli kuin vaan säät sallivat ja tallilta löytyy kalustoa sen pohjan kunnossapitoon talvellakin. Valaistusta siellä ei toki ole joten lyhyiden päivien aikaan on syytä ajoittaa hevosten liikutus valoisan ajan mukaan. Jotta homma ei menisi ihan pelkäksi harrasteluksi on jeililäisille kuitenkin varattu kerran tai kahdesti viikossa maneesivuoro läheiseltä (peräkorven mittapuulla, todellinen matka on noin 10km) ratsastuskeskukselta josta on tarvittaessa saatavilla myös valmennusapua. Koska haaveita täytyy olla, on Jeilin väellä isomman tallirakennuksen seuralaiseksi suunnitteilla myös oma maneesi. Tämän lisäksi Jeilinvaaran maita on tarkoitus tulla hyödyntämään myös kunnollisen kenttäradan muodossa, mutta näiden suunnitelmien toteutukselle on aika vasta hevosmäärän kasvaessa.
layout © VRL-09334 tausta © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
kuvitus © Jyrki Salmi (CC BY-NC-SA 2.0),
lasikuu.net/vapaasti,
ransu.kuvat.fi,
Vapaasti by AK