Jeili
virtuaalitalli :: virtuaalihevonen
YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com
Kaunon Haamu-uninen
KTK-II SV-II SLA-I KRJ-III
 |
|
Kun numerot yksi, kaksi ja kolme ovat menneet jo aikapäiviä sitten, ei viides kaunovaaralainen tunnu enää missään muualla kuin uutena rakkaudenläikähdyksenä rinnassa. Olin jo viimekerralla ihastellut pientä liinaharjaista orivarsaa, mutta minkälaisen hoarderin kuvan sitä itsestään antaa jos nappaa mukaan kaksi varsaa samalla reissulla - sillä kertaa lähti Jeilinvaaraan siis vain Merlin. Pieni liinaharja kuitenkin pysytteli viikosta toiseen myyntilistoilla eikä jättänyt hupsulle hevostätille vaihtoehtoja, pakkohan se oli käydä kyytiin hakemassa, viis lupauksistani, ettei yhtäkään oriintekelettä meille enää tule. Jospahan eivät pakottaisi miuta enää vannomaan noin kertakaikkisen typeriä asioita! Sitä paitsi kun tämä toisen polven kaunovaaralainen saapasteli talliin, olivat kaikki muutkin hyvin pian oriin tutustuttuaan myytyä miestä.
Haamu ei rieku eikä haasta eikä sen kanssa ole pahimpina teiniangstin aikoinakaan tarvinnut mitään vippaskonsteja.
Haamu on kiltti ja rauhallinen pieni hevonen. Ei sellaisella ruunamaisella tavalla kuitenkaan, kyllä tästä ponista välittyy orimainen charmi ja neitosille se röyhistää rintaansa siinä missä muutkin miespuoliset, tilan kaksilahkeiset mukaanlukien, mutta Haamu ei rieku eikä haasta eikä sen kanssa ole pahimpina teiniangstin aikoinakaan tarvinnut mitään vippaskonsteja. Älykkäänä hevosena Haamu myös osaa tehdä selväksi jos jokin harmittaa. Olipa kyseessä kutina tai kipu, näyttää ori usein hyvinkin selvin merkein mikä ja missä hiertää.
Niin kotitallissa kuin kisapaikallakin Haamua voisi luonnehtia vain yksinkertaisesti helppohoitoiseksi. Toki se on hieman terävempänä jos ympärillä parvailee ihmisiä ja vieraita hevosia, mutta oriin luottamus ja kunnioitus ihmiseen on sen verran lujaa laatua, ettei siltä tarvitse odottaa ongelmia. Myös eläinlääkäriltä ja kengittäjältä Haamu on saanut vain kehuja siitä, miten maltillisesti se osaa olla käsiteltävänä. Ori on niitä harvoja hevosia, joiden kanssa voi mennä laitumelle rentoutumaan tai karsinaan ottamaan päiväunet ilman pelkoa tallotuksi tulemisesta.
Myös Haamun selkään voi painua huoletta ilman satulaakin tai istuttaa sinne lapsen – ori kyllä ymmärtää ja ottaa silloin aivan erityisen varovasti. Oikeisiin töihin Haamua saa, ei nyt varsinaisesti herätellä, mutta herkistää löytääkseen sen oikean suoritusvaihteen. Ori on siinä mielessä monipuolinen ratsu, että sen kanssa voi huoletta höntsäillä ilman kiirettä mihinkään, mutta toisaalta Haamu muuntuu myös yritteliääksi ja ryhdikkääksi työmyyräksi kun sitä siltä vaaditaan. Liikkeet ovat pieneksi hevoseksi sangen suuret. Erityisesti laukka ja käynti ovat helposti muunneltavissa ja miellyttäviä ratsastaa. Ori on kuuliainen ja rehellinen, mutta epäonnistumiset saavat sen toisinaan hieman hermostumaan, mikä näkyy lähinnä yleisenä mielentilan laskuna ja tahmeutena.
Jos omaakin puhtaan ja helposti säädeltävän laukan, ei Haamu kuitenkaan osaa antaa esteillä parastaan. Liinakko hyppää suht mielellään, pysyy aktiivisena eikä ole pikkutarkka lähestymisestä, mutta sen hyppytyyli on kertakaikkisen kehno, lähinnä jalkojen osalta. Jos alhaalla roikkuvat etujalat eivät puomeja tiputa, kolisevat ne alas viimeistään takasten kohdalla. Siispä satunnaisia kotihyppelyitä lukuunottamatta Haamun kanssa on viisain pysytellä kouluradoilla.
Suku & jälkeläiset
|
Kaunon Nokkostähti (rt 161cm) KTK-II KV-II SLA-I YLA2 |
ii. Riihikorven Ruskapoika (prt 146cm) KTK-II KRJ-I |
iii. Viehättävän Vuksari (m 159cm) VIR MVA Ch KTK-II KRJ-I SLA-I SV-I YLA2 |
|
iie. Riiviöiden Solina (trt 146cm) KTK-III SLA-II | ||
|
ie. Kiven Valma (prt 165cm) KTK-II Ch YLA1 SLA-I KRJ-I SV-I KV-II VAR-I |
iei. Joogin Petu (rt 158cm) KTK-II | |
|
iee. Tuulen Venla (rt 160cm) SV-I VAR-I KV-II KRJ-II ERJ-I | ||
|
Kaunon Haamukipu (rt 146cm) KTK-III |
ei. Koistilan Tuuri (rt 146cm) KTK-II Ch |
eii. ILO Tuure (trt 143cm) KTK-I Ch |
|
eie. Anffin Heliä (rt 160cm) KTK-III | ||
|
ee. Vaniman Haamumieli (prt 145cm) KTK-III KRJ-I SLA-I YLA2 SV-I VAR-I |
eei. Kadotettu Vinsentti (prt 144cm) KTK-II KRJ-I SLA-I SV-I jälk. lk C | |
|
eee. Viisikon Hepsankeikka (rnkm 147cm) Ch KTK-II KRJ-I SLA-I SV-II jälk. lk C |
Värigenetiikka Aa ee. Voima, älykkyys, ketteryys. |
Sukua virtuaalimaailmassa 5 polvea. Käytettävissä jalostukseen 06/2018 lähtien maksimissaan neljälle sh-tammalle. |
| t. | Haamuska rt 146cm (VRL) |
s. 15.04.2018 | emä Fiktion Usva |
Kilpailut & Valmennukset
|
Kilpailee kouluratsastuksessa. |
|||
| Kouluratsastus | sijoituksia 40/40 |
||
| Esteratsastus | ei kilpaile | ||
| Kenttäratsastus | ei kilpaile | ||
| Valjakkoajo | ei kilpaile | ||
KTK-II ; Virtuaalinen suomenhevoskantakirja (P) 04/2018
SV-II ; Suomenhevosvarsojen arviointi 04/2018
SLA-I ; Suomenhevosten laatuarvostelu 04/2019
KRJ-II ; Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 12/2020
| Näyttelyjaoksen näyttelyt | Virtuaaliset show-näyttelyt | VSR:n rotunäyttelyt |
|---|---|---|
|
21.06.2020 kutsu ; irtoSERT |
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 | 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 |
| VSR-CUP | KRJ-CUP |
|---|---|
| 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 |
30.04.2019 huhtikuu 2019 - he A - 16/204 |
| Kouluratsastusjaos | |||
|---|---|---|---|
|
02.04.2018 KRJ, he B ; 4/30 14.04.2018 KRJ, he B ; 5/30 17.04.2018 KRJ, he B ; 4/30 07.04.2018 KRJ, he B ; 1/24 15.04.2018 KRJ, he B ; 1/30 27.07.2018 KRJ, he B ; 1/40 28.07.2018 KRJ, he B ; 1/40 30.07.2018 KRJ, he B ; 2/40 01.08.2018 KRJ, he B ; 1/40 07.08.2018 KRJ, he B ; 6/40 |
08.08.2018 KRJ, he B ; 4/40 09.08.2018 KRJ, he B ; 5/40 27.10.2018 KRJ, he B ; 6/40 26.10.2018 KRJ, he B ; 4/50 27.10.2018 KRJ, he B ; 5/50 30.10.2018 KRJ, he B ; 1/50 02.11.2018 KRJ, he B ; 4/50 05.11.2018 KRJ, he B ; 5/50 23.10.2018 KRJ, he B ; 4/50 26.10.2018 KRJ, he B ; 2/50 |
27.10.2018 KRJ, he B ; 2/50 03.11.2018 KRJ, he B ; 7/50 05.11.2018 KRJ, he B ; 4/50 09.11.2018 KRJ, he A ; 3/30 04.11.2018 KRJ, he B ; 2/30 05.11.2018 KRJ, he B ; 1/30 10.11.2018 KRJ, he A ; 5/30 13.11.2018 KRJ, he A ; 1/30 31.10.2018 KRJ, he A ; 5/50 01.11.2018 KRJ, he A ; 1/50 |
02.11.2018 KRJ, he A ; 3/50 04.11.2018 KRJ, he A ; 4/50 05.11.2018 KRJ, he A ; 5/50 08.11.2018 KRJ, he A ; 7/50 09.11.2018 KRJ, he A ; 5/50 17.11.2018 KRJ, he A ; 1/40 18.02.2019 KRJ, he A ; 3/40 20.02.2019 KRJ, he A ; 5/40 22.02.2019 KRJ, he A ; 4/40 23.02.2019 KRJ, he A ; 5/40 |
Päiväkirjamerkintä, © Serena
Kesäiset aamut ihan kerta kaikkiaan kutsuvat unohtamaan paskanlappamisen ja painumaan maastoon. Saman tekevät naapurin kakarat, joiden ininä ihan oikeasti voittaa joskus itikoidenkin vastaavan. Kun Jenniina ja Jarna ryntäsivät herättämään minut kello 7:00 (kuulemma Kata oli pidätellyt niitä alakerrassa jo vajaan puolituntisen) ja se ininä todellakin alkoi, komensin siskoni viemään mokomat eluk.. vintiöt talliin ja laittamaan pari sopivaa hevosta valmiiksi. Mä tarviisin mun aamukahvini. Piste.
Kun puoltatuntia myöhemmin laahustin talliin olivat siellä valmiina odottamassa kaksi innosta hihkuvaa tyttölasta ja kolme vähemmän innostuneelta näyttävää hevosta. Janinalla oli käpälässään Karkin ohjat ja Jarna oli kiristämässä Haamun satulavyötä.
"Tässä," Kata ojensi mulle virnistellen Lahjan ohjia. Ilmeisesti tämä oli kosto siitä kun olin sysännyt tamman siskoni vastuulle treenattavaksi laatuarvostelua varten. Hemmetti.
Niin sitä sitten lähdettiin. Laitoin Jarnan menemään Haamun kanssa edeltä, ihan vain siksi, että ehkä oripojan lempeä läsnäolo veisi oman ratsuni ajatukset pois pahasta maailmasta ja perää pitävän Karkin rauhallisuus saisi sen olemaan vilkuilematta kaipaavasti kotia. Suunnitelma toimi mainiosti. Aamuinen aurinko ei vielä tuntunut häiritsevän kuumalta, ainakaan siellä metsän siimeksessä, ja itikatkin kaihtoivat myrkkyjämme ainakin toistaiseksi melko hyvällä prosentilla.
Ongelmat alkoivat siinä kohtaa kun Jenniina käänsi Haamun turvan kohti tuttua laukkapätkäämme. Jopa rennonlupsakkaana tunnettu ori höristi korviaan valpastuen silminnähden, kun taas taakseni pysähtynyt Karkki kuului paukuttavan tannerta jalallaan. Lahja väänsi välittömästi nämä merkit havaittuaan korvansa linttaan ja jähmettyi - sitä en tiennyt oliko tamma valmiina jumittamaan siihen loppu iäkseen vai syöksymään, ja jos niin mihin suuntaan.
"Okei, tota.. menkää te tytöt vaan ja mä tulen jos tulen. Tulkaa tähän takasi jos mua ei ala näkyä."
Likkoja sen enempää kuin heidän ratsujaankaan ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja olisin kaiketi tuntenut pientä kateutta ihanasta laukkapätkästä jollen olisi joutunut keskittymään steppaavaan Lahjaan. Sen enempää minä kuin ratsunikaan ei vaikuttanut ihan varmalta siitä mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä, jos ylipäätään liikkuminen oli se järkevin vaihtoehto. Sain kuin sainkin tamman maaniteltua eteenpäin, oveluuttani ihan ravillekin ja onnistumisen puuskassani otimme pätkän viulunkireää laukkaa. Eihän se ollut sama kuin tyttöjen ihana kiitolaukkapätkä, mutta yhdenlainen voitto kuitenkin.
Päiväkirjamerkintä (kirj. Serena)
Pieni (pyöreä) orivarsa ravasi siivosti liinanpäässä, viis veisaten pakkasenpaukkeesta joka silloin tällöin kantautui maneesin ”lämpöön” saakka. Ei siellä kyllä lämmintä ollut – tai ei ainakaan minulla. Korkeintaan sydäntä lämmitti käsitellä vaihteeksi näinkin selväpäistä nuorta hevosta, joka ei selvästikään ymmärtänyt, että jos samaan elikkoon yhdistetään sekä määritteet ’ori’ että ’varsa’ saisi se jopa anteeksi pienissä määrin pölhöilyä. Ei, Haamu se vaan mennä hölkkäili tasaisella rytmillä rennosti kuin renkipoika eikä sen keskittymistä häirinnyt edes maneesin nariseva ovi josta Vilja par’aikaa astui sisään.
”Haluatko kunnian?” Huikkasin luotetuimmalle apulaiselleni samalla kun pyysin ponia pysähtymään – minkä se teki hetkeäkään kyseenalaistamatta – ja kävelin sen vierelle livauttamaan porkkanan palan pehmeiden huulien hamuttavaksi. Viljan ilme oli yhtä kysymysmerkkiä.
”Niin, että selkään vaan. Minusta tämä tuntuu aika valmiilta paketilta.”
”Jaaaaa, joo! Mikä ettei, sinähän minun sairaslomani maksat.”
Ojensin Viljalle oman kypäräni ja pidin ponia paikoillaan hänen laskiessa jalustimia. Olin jo totuttanut Haamua painoon selässään ja kaikki oli muutenkin sujunut oriin kanssa epäilyttävän mutkattomasti, joten jätin omaan arvoonsa Viljan kuittailun. Tämä nyökkäsi minulle, mutisi jotain itsekseen ja nosti jalan jalustimeen, nostaen hitaasti ja tunnustellen painonsa ponin satulaan. Haamu otti kaksi askelta sivulle ja pyöritteli korviaan hämmentyneeseen tapaan, mutta loppujen lopuksi Vilja istui satulassa ja ori seisoi suhteellisen rentona kaikilla neljällä jalallaan kuin asiassa ei olisi mitään outoa. Ja sitten mentiin; tasaista, rentoutuneen pörinän säestämää käyntiä parin kierroksen verran, eikä mikään maailmassa näyttänyt huolestuttavan nuorta ratsun alkua. Voi kun olisivatkin kaikki tällaisia.
ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © PJ