Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Huvin Lumikalvaus

KTK-II SLA-II

NIMI Huvin Lumikalvaus
ROTU,SKP Suomenhevonen, ruuna
SYNTYMÄAIKA 08.01.2018 FI 8 vuotta k. 11/2021
REKISTERINUMERO VH18-018-0240
VÄRI, SÄKÄ Rautias, 157cm
KASVATTAJA Huvitus
PAINOTUS (TASO) Yleis (ko he A - re 60cm)
OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Jos nyt kuitenkin satuit vetämään lyhyen korren ja edessäsi on elämysmatka *****-Keijon maailmaan, pakkaa laukkusi ja pakene matkaasi kunnon annos määrätietoisuutta ja itsepäisyyttä sekä rautaiset hermot.

Saanko esitellä; Keijo K. Kojootti ja hänen veemäisempi sivupersoonansa jonka nimeä emme lasten kuullen mainitse - kaksi hevosta yhden sisällä. Keijo itsessään on nimensä mukaisesti melko keijo. Isältään se on perinyt ylisosiaalisen luonteen ja laajan sanavaraston, jota ori muistaa käyttää aina silloinkin kun ei välttämättä tarvitsisi. Ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, se tervehtiä matalalla hörinällä ja muita hevosia korvia vihlovalla kiljunnalla, ja jos olet unohtanut hänen ylhäisyytensä huomiotta, muuttuu oriin ääni vielä aiempaakin korkeammaksi kimitykseksi. Toisinaan kuulostaa siltä, että Jeilinvaaran pihaan on rantautunut kuolemaa tekevä merinorsu, mutta ei hätää, sekin on vain Keijo.

Keijo onkin sosiaalisesta ja armottoman rakastavasta luonteestaan johtuen käypä hevonen kenen tahansa hoidettavaksi. Se on utelias ja kohtalaisen hyvätapainen; joskus oria saa hieman komentaa olemaan mälväämättä tavaroita ja osallistumatta hoitotoimenpiteisiin, mutta silloinkin se tottelee kuin partiopoika. Oltiimpa sitten kotikarsinassa tai keskellä kisapaikan hälinää, sujuu Keijon käsittely ilman ongelmia ja tarhaan se voisi taluttaa vaikka kuuro-sokea mummo. Ainoa vaihe jossa Keijo saattaa mulkaista hieman epäilevään sävyyn on se kun otat suitset ja satulat esiin, mutta vielä siinäkin kohtaa ori yleensä käyttäytyy kivasti ja antaa varustaa itsensä mukisematta.

Onkin suuri kysymysmerkki mikä tähän vähemmän fiksuun, mutta ehdottoman filmaattiseen oriiseen menee sen jälkeen kun joku keksii kivuta sen selkään. Keijo on ratsuna kammottava ja sen liikuttaminen on joka kerta täyttä työtä. Yleensä esitys alkaa muutamalla kokeilevalla pukilla; pysyykö ihminen selässä? Jos pysyy, alkaa järkyttävä ohjalle painaminen ja kaiken kyseenalaistaminen. Keijo kyllä osaa, mutta miellyttämisenhalu ja usein myös yhteistyökyky tuntuvat puuttuvan täysin. Ori on sitä mieltä, että ratsastele sinä akka yksinäs ja ilmaisee sen myös selvästi mennä puuskuttamalla kuin suossa ryömisi. Jos Keijon kanssa onnistuu jossakin, menee siitä täysi kunnia papukaijamerkkiä myöten ratsastajalle.

Jos nyt kuitenkin satuit vetämään lyhyen korren ja edessäsi on elämysmatka *****-Keijon maailmaan, pakkaa laukkusi ja pakene matkaasi kunnon annos määrätietoisuutta ja itsepäisyyttä sekä rautaiset hermot. Keijon kanssa ei myöskään tarvitse pelätä käyttää välillä hieman riuskempia apuja – itse asiassa ne ovat usein pikemminkin välttämättömyys etenkin alkuverryttelyissä mikäli haluaa (yrittää) tehdä oriille selväksi kenen pillin mukaan kentällä tanssahdellaan. Voin myös kertoa faktana, että Keijo tekee aivan samoin.
Ja sitten hyvät uutiset; Keijolta löytyy kolme hyvää askellajia. Loppu.

No on Keijossa muutakin hyvää. Se on notkea ja ketterä hevonen, askeleessa on elastisuutta ja esteälyäkin löytyy. Sillä on hieno, luontainen ryhti, mutta hyvään peräänantoon saaminen on kirjaimellisesti työn ja tuskan takana. Hikeä, verta ja kyyneleitä – niitä kun uhraa muutaman litran niin alkaa hevonenkin kulkea jollainlailla. Koko ajan sitä täytyy aktivoida, herätellä ja muistutella, mutta kyllä sieltä hyvääkin suoritusta saattaa sekaan eksyä kun tarpeeksi kauan taistelee. Kevyeksi ja pehmeäksi ei Keijoa kyllä saa sitten missään vaiheessa, mutta jos hammastapuremalla sietää ja jaksaa, niin lopussa kiitos seisoo. Esteillä kuvaan astuu topakka jalkapeli joka kannustaa oriin hyppäämään, Keijo kun mieluummin lähettäisi ratsastajan rakettina edeltä.

Kaiken tuon älyttömyyden jälkeen ori on hoidettaessa taas oma halailtava itsensä. Jakautunut persoona, kuten jo sanoin.

Keijo ruunattiin, pääasiassa sen luonneongelmien vuoksi, mutta myös koska sillä ei suoranaisesti ollut jalostuksellista käyttöä sen enempää meillä kuin muuallakaan. Varsinaisesti tällä myöhäisellä pallien pudottamisella ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta Keijon tapoihin vaan se on ruunauksen jälkeenkin ollut sama idiootti itsensä kuin siihenkin asti.

Suku & jälkeläiset

Kalvia
(klm 157cm) KTK-III SLA-I KRJ-III ERJ-III
ii. Malkamäen Verneri
(tprt 156cm) Ch KTK-II SLA-I KRJ-III ERJ-II
iii. Väinämöinen
(tprt 162cm) VIR MVA Ch
iie. Hepulin Amalia
(prt 155cm)YLA3 SLA-II ERJ-II ERL-III
ie. Kalvankehrääjä
(prn 155cm) KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-II
iei. Kalvanto
(mrn 160cm)
iee. Kuunkehrä
(rn 158cm)
Lumetar
(trtkm 152cm)
ei. Koistilan Karma
(rtkm 151cm) KRJ-I ERJ-II KERJ-II SLA-I YLA1
eii. Karmava
(rtkm 150cm) KTK-III ERJ-I KRJ-I KERJ-I
eie. Lasisiipi
(trtkm 152cm) SLA-II
ee. Lumeni
(trtkm 150cm) KTK-II
eei. PP. Paroni
(prt 145cm) VIR MVA Ch KTK-III
eee. Luminna
(rtkm 152cm) KTK-III

Värigenetiikka aa ee.

Ketteryys, nopeus, kestävyys.
Temperamentti, herkkyys, voima.

Sukua virtuaalimaailmassa 3 polvea.
Ei jalostuskäytössä.

Ei jälkeläisiä

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee koulu- ja esteratsastuksessa.

Kouluratsastus tasolla 5 / 4
Esteratsastus sijoituksia 20 / 20
Kenttäratsastus -
Valjakkoajo -

KTK-II ; Virtuaalinen suomenhevoskantakirja (R) 08/2019

SLA-II ; Suomenhevosten laatuarvostelu 09/2020

KRJ ; ei vielä osallistunut 00/0000

Näyttelyjaoksen näyttelyt Virtuaaliset show-näyttelyt VSR:n rotunäyttelyt
27.06.2019 kutsu ; irtoSERT
28.08.2020 kutsu ; irtoSERT
09.10.2021 kutsu ; KUMA, paras ruuna
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
VSR-CUP KRJ-CUP ERJ-CUP
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
Esteratsastusjaos
11.03.2019 ERJ, 50 cm ; 5/40
04.09.2019 ERJ, 50 cm ; 3/15
05.09.2019 ERJ, 50 cm ; 3/15
08.09.2019 ERJ, 50 cm ; 2/15
10.09.2019 ERJ, 50 cm ; 1/15
01.10.2019 ERJ, 60 cm ; 5/39
03.10.2019 ERJ, 60 cm ; 2/39
04.10.2019 ERJ, 60 cm ; 5/39
08.10.2019 ERJ, 60 cm ; 5/39
08.10.2019 ERJ, 60 cm ; 3/39
12.10.2019 ERJ, 60 cm ; 2/39
18.10.2019 ERJ, 60 cm ; 4/39
20.10.2019 ERJ, 60 cm ; 4/39
01.11.2019 ERJ, 50 cm ; 5/32
11.11.2019 ERJ, 60 cm ; 4/30
16.03.2020 ERJ, 60 cm ; 4/43
27.03.2020 ERJ, 60 cm ; 1/43
29.03.2020 ERJ, 60 cm ; 1/43
21.10.2020 ERJ, 60 cm ; 1/24
22.10.2020 ERJ, 60 cm ; 3/25
Päiväkirjamerkintä, © Serena

Tuskallisen tuttu vastaajaviesti tervehti minua puhelinlangan toisessa päässä. Oli ihan tyhjän kanssa yrittää saada eläinlääkäreitä kiinni puhelimitse, ainakaan näitä kunnan sellaisia. Avasin whatsapin ja naputtelin viestikenttään seuraavanlaista: "Moikka! Pitäis päästää yks jätkä palleistaan. Tuu ku ennätät, ei oo niin päivän päällekään".

Kolmisen tuntia myöhemmin miun puhelin alkoi huudattaa soittoääntään kesken päivällisen.
"Nooooh, mitä pahaa se Jusa nyt on tehny?" Mulla meni hetki yhdistellä asioita päässäni, mutta lopulta hienoinen naurunremakka täytti hämmentyneen hiljaisuuden.
"Jos sie haluat kuohita Jusan samalla käynnillä niin ei kun vaan, mie kyllä maksan," hörähdin ja heitin parasta kaveriani pöydän yli ilkikurisella katseella. Jusa näytti vähintäänkin hämmästyneelle. "Mutta noin ensisijaisesti mulla oli ihan sellainen nelijalkainen Keijo-kaveri mielessä." "Okei. No mä oon siellä noin puolessa tunnissa."

Keijon ruunaamisesta oli ollut puhetta ennenkin, asia ei vaan koskaan ollut päässyt ihan sinne työlistan kärkeen asti. Mä olin tiennyt jo kauan, etten tulisi itse käyttämään Keijoa jalostukseen, mutta kun siinä nyt oli hyviäkin puolia, olin halunnut jättää mahdollisuuden auki muille. Sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan kukaan ollut käyttänyt, enkä ihmettele. Keijon hyviä puolia olivat päässeet näkemään lähinnä kotiväki ja mekin vain silloin kun oriin kanssa tehtiin jotain muuta kuin ratsastettiin. Viimeisimmän, tämän aamuisen rodeon jälkeen päätin, että katsotaan vielä tämä kortti. En usko, että Keijo ruunauksella rauhoittuu, mutta en tahtoisi muuten ihan mukavaa hevosta laittaa hautaankaan ennen kuin olen edes kokeillut.

Pakko sanoa, että jopa mun kävi hieman Keijoa sääliksi. Tyypillisesti mun suhtautuminen oreihin on ollut enemmän sitä mallia, etteivät ne ole hevosta kummempia ja henkilökohtaisesti tammojen oikut ja ailahtelevaisuus ovat herättäneet mussa enemmän tunteita.
"Sori ukkeli," hymähdin rapsutellessani Keijoa samalla kun Sara annosteli pian entiselle oriille rauhoitetta. Ennen uinahtamistaan Keijo vielä muisti antaa hevosen suukkoja neiti eläinlääkärillekin, jotta voisimme kaikki tuntea olomme mahdollisimman paskaksi ilkiteostamme. Ja tästä prosessi, joka osoittaisi Keijon kyvyn toimia harraste- ja kilparatsuna, vasta alkaisi.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, W VRL-00121