Jeili

• Etusivu
• Tallista
• Asukkaat
• Kasvatus

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Päiväkirjamerkintä, © Serena

Meillä elettiin pitkään siinä uskossa, että Milli vihaa pakkasta. Kun mittari alkoi näyttää siinä -20 asteen pintaan, saattoi musta suomalainen tehdä ensimmäisen stopin jo tallin ovella. Tarhaan maleksittiin niin hitaasti ja viivytellen kuin ikinä mahdollista, ja portilla käännettiin rintamasuunta takaisin kohti tallia. Jos tarhaaja ei ollut tarkkana, saattoi Milli ottaa ja livahtaa portin raosta takaisin sinne mistä tultiinkin. Jos näin pääse tapahtumaan, jää tamma joka tapauksessa portinkulmalle vartomaan mahdollisimman tympeän näköisenä, josko joku ystävällinen sielu pelastaisi hevosparan kurjalta kohtaloltaan. Kumma kyllä, ratsastettaessa ei moista ongelmaa ollut, vaan Milli toimi kelissä kuin kelissä hyvin itselleen tyypillisellä tavalla - eli joko toimi tai ei.

Asiaan tuli yllättävä muutos kun Milli tarhattiin ensimmäistä kertaa Varpun kanssa. Tammat olivat varsoina tulleet hyvin juttuun, mutta Varpu oli sitten muuttanut toisaalle asumaan ja Milli oli saanut tyytyä vähän huonompiin kavereihin. Vanha toveruus näytti kuitenkin yhä pitävän ja teiniprinsessoista aikuisiksi hevosiksi varttuneet neidot päätettiin laittaa taas samaan aitaukseen. Voi iloittelevaa Varpua kun Milli jäikin tavoilleen uskollisena portille mököttämään!

Muutaman tovin kuluttua muuan tallityöntekijä todisti kuitenkin huimaa näkyä. Musta ja ruunikko tammakaksikko rallatti ja leikki puuterilumi pöllyten koko aitauksen pituudelta niin, että vallan naapuritkin meinasivat siihen riemuun ryhtyä. Tarhan nurkasta löytyi myös mytty, joka tarkemmassa ruumiinavauksessa tunnistettiin Millin loimeksi. Varpun tietenkin tiedettiin raatelevan irtaimistoa ihan harrastuksekseen, mutta koskaan aiemmin se ei tiettävästi ollut kajonnut muiden hevosten varusteisiin, tai ehkä muilla hevosilla oli ollut järkeä häätää tungetteleva Varpu pois kimpustaan, toisin kuin aloilleen jämähtäneellä Millillä.

Milli tarhattiin jatkossa ilman loimea, ja tietenkin Varpun kanssa , koska kaverusten yhteiset jumppatunnit olivat kerrassaan riemukasta katseltavaa. Kevään tullen tammoilta saikin repiä tukoittain mammutinturkkia, mutta se oli pieni paha aiempaa tyytyväisempien hevosten elämässä.

Estevalmennus, © reibili

"Anna hevoselle pitkät ohjat ja käytä enemmän istuntaa ohjataksesi hevosta" ohjeistin Serenaa alkuverryttelyjen aikana. Alkuverryttelyt tehtiin käynnissä, herkisteltiin hevosta hieman avuille ja samalla korjailtiin hieman Serenan istuntaa. "Kädet alemmas ja nyrkkiin" oli ehkä eniten kuultu ohje. "Nyt ota ohjat tuntumalle, tehdään hieman siirtymisiä vielä jotta saadaan tamma kunnolla avuille." Serena teki työtä käskettyä ja käynti-ravi siirtymiset sujuivatkin oikein hienosti. Mysteeri oli koko ajan enemmän ja enemmän kuulolla ja sen liikkumista oli ilo katsella.

Valmennuksen alkuun otettiin ensin puomiharjoitus josta tykkäsin aivan erityisesti. Tehtävä suoritettiin laukkaamalla ympyrällä jonne on asetettu maapuomi. Tehtävän pointti oli että ratsastaja kääntää katseen kohti puomia, jotta saisi tuotua hevosen puomille siten että maapuomi jää laukka-askeleen keskelle. Tehtävä sujui kyllä kaikkiaan oikein mallikkaasti, tamman laukka pyöri hienosti, joten seuraavaksi siirryttiin jumppasarjan pariin. Jumppasarja koostui neljästä kuusikymmentä senttiä korkeasta pystyesteestä. Jumppasarjan tarkoitus oli saada hevonen hyppäämään rauhallisesti, eräänlaista kontrolliharjoitusta siis tämäkin.

Hevonen hyppäsi erittäin innokkaasti ja meinasi hieman kuumua sarjan jälkeen, mutta ei kuitenkaan valahtanut liian etupainoiseksi. Kehotin hyppäämään sarjaa vielä uudelleen ja muutaman toiston jälkeen hevosesta olikin jo isoin puhti pois ja nyt se hyppäsi rauhassa ja hyvällä tekniikalla. Mysteeri sopi hyvin Serenan käteen. Tykkäsin todella paljon tamman työmoraalista, se selkeästi yritti aina parhaansa ja oli innokas tekemään mitä pyydettiin. Valmennuksesta kaikkiaan jäi erittäin hyvä mieli ja käytyäni taputtamassa tammaa kaulalle kiitokseksi hyvästä työstä jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti.