virtuaalitalli :: virtuaalihevonen
YHTEYS
ylläpitäjä Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@gmail.com
SUOSITTELEMME
Routaruusu
Myrskylä
Vuorna
NIMI | Snöfink | REKISTERINUMERO | VH18-018-0275 |
ROTU,SKP | Suomenhevonen, tamma | KASVATTAJA | Routaruusu |
SYNTYMÄAIKA | 20.01.2018 FI 8 vuotta | OMISTAJA | VRL-09334 |
VÄRI, SÄKÄ | Rautiaankimo, 158cm | KOULUTUS | Kenttä (CIC1) |
KTK-III KERJ-I SLA-I ERJ-II KRJ-II |
lainauss
Snöfink är jättekul och snobbig ja niin edelleen. Snöfink, Fiinu, kimo kenttäneitimme osaa olla melkoinen prinsessa niin halutessaan. Kortin kääntöpuolella on rapakkorallia pelkäämätön hurjimus. Yleensä Fiinun mielenlaatu kallistuu siihen fiiniin prinsessaan; onhan se nyt ihana pompotella muita kuin alamaisiaan ja saada prinsessakohtelua. Mikäli sitä ei tipu, uhmaikäisen kiukkukohtaus on taattu.
Toisinaan Fiinu nakkelee niskojaan silkasta niskojen nakkelun riemusta. Oikeasti tamma on ihan kiva, mutkaton hoidokki, mutta ne tammamaiset prinsessapäivät… Välillä kimo kehittelee kaikkien iloksi draamaa ahdistumalla pesarin kaivosta (joka yleensä ei ahdista), säpsymällä
suihkepullon suhinaa ja tekemällä kuolemaa, jos joku koskee vatsan alle edes loimivyön kiinnittääkseen. Tammoja ymmärtävä hevoskuiskaaja saa paikan… Kimon suvaitessa käyttäytyä normaalisti kaikki harjauksesta kengitykseen, pesuista loimitukseen ja pinteleiden laitoista
rokotuksiin onnistuvat ilman draamaa, kiljuntaa tai asianosaisten turhautumista. Fiinu osaa käyttäytyä ja on tasan varmasti peloton kaveri. Ilmeisesti arkea vain on kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa piristää pikku performansseilla. Omistaja ei ole aivan samaa mieltä.
Saattaa olla, että Fiinu leikkii rapakoissa kuin lapsi, mutta saattaa olla, että kimo kiertää joka lätäkön kaukaa sillä hyh hyh ja yäk. Taluttaja-parka joutuu väistelemään sekä komentamaan tammaa noina sipsutuspäivinä, prinsessa nimittäin ei paljoa ihmistä väistä.
Fiinu menee traileriin/rekkaan vain, jos saa mennä ensimmäisenä. Jos kyydissä seisoskelee toinen hevonen, ei puhettakaan, että Fiinu menisi kyytiin. Aateliset ensin! Matkanteko sen sijaan sujuu rauhallisissa merkeissä (kunhan ruokaa riittää).
CIC1-tasoinen kenttäneiti on osaava tapaus. Kouluradat sujuvat helppoon A:han asti, esteitä prinsessa hyppää 110cm ratoina. Tammalla on vähän matalanpuoleiset, mutta tahdikkaat ja pitkäaskeliset liikkeet, joita on helppo säädellä. Ainakin kimon suvaitessa tehdä niin. Yhdeksällä kerralla kymmenestä Fiinu on täysin asiallinen ratsastaa, jopa kurarallikakara, joka haluaa vain mennä harja hulmuten kohti seuraavaa estettä ja kuralätäkköä. Jäljelle jäävä yksi kerta kymmenestä on prinsessapäivä, jolloin kaikki avut väärtiä, tehtävät huonoa, kentän/maneesin/maaston pohja pilalla ja mitähän vielä. Perusväittämänä Fiinu on OK ratsu, ei se maailman eteenpäinpyrkivin, mutta perusreipas, jonka moottorin saa kyllä potkustartattua. Ohjasavuista kimo on aina tarkka, istunnalle ja pohkeelle tamma on hieman hidas ja turta. Koulupuolella keskiaskellajit, väistöt sekä vastalaukka ovat Fiinun vahvinta alaa.
Fiinu hyppää mielellään. Prinsessapäivinä tamma kyttää erikoisimpia johteita eikä välttämättä suostu yli, tai jos suostuukin, niin selättömällä, hosuvalla leiskautuksella hypäten. Asiallisina hyppypäivinä kimo ponnistaa suht oikeasta kohdasta (ratsastajan ei kannata luottaa Fiinun estesilmään, se ei ole täydellinen, vaikka hyvä onkin) hyviä tasaisen pyöreitä hyppyjä. Etusiaan tamma käyttää hyvin, selkäänsä kohtalaisesti, takajalat roikkuvat rataesteillä (maastoesteillä ne nousevat kunnolla). Hipaistessaan puomia Fiinu vetää sellaiset kiukkupukit, että heikompaa hirvittää. Fiinu ennemmin kieltää kuin kokeilee, pääseekö vähän huonommasta lähestymisestä esteen toiselle puolen (vähän lyhyt, vino tai muuten epämääräinen lähestyminen, askel ei passaa kunnolla). Maastoesteillä tammalla on rutkasti enemmän itsevarmuutta sekä eteenpäinpyrkimystä, sillä Fiinu yksinkertaisesti rakastaa maastossa rymyämistä, esteillä tai ilman. Ehkä kerran vuodessa iskee sellainen prinsessakohtaus, ettei metsään ole menemistä. Siellähän on puita ja kaikkea, hyi olkoon miten maalaisjunttia. Metsäläisten hommaa sellainen. Ja normaalisti Fiinu on ensimmäisenä tunkemassa turpaansa kohti metsäpolkuja, ja aina parempi, jos matkalla rapa roiskuu.
Kilpaileminen ei juuri Fiinua kiinnosta. Toki tammasta on ihanaa saada huomiota ja aplodeja, minkä lisäksi kimo ihan oikeasti keikistelee kameralle, jos joku koettaa ottaa siitä kuvia. Kaikki se huomio tuntuu kuitenkin olevan Fiinulle oletusarvo, ei mikään ”ylimääräisen työn” sivuilmiö. Fiinu, ihan tiedoksi; sinut on jalostettu kilpakäyttöön, kisareissut ovat se leipätyö, eivät mikään ylimääräinen vaiva, jonka voit skipata halutessasi.
luonne © Susiraja, kiitos!
Kärmeniemen Kamtinamo trtkm 158cm KTK-II SLA-I KRJ-I ERJ-II KERJ-II VSR-B |
ii. Asfalttiviidakkovekara vkk 148cm, KERJ-I ERJ-I KRJ-I | iii. Vekara-Juuso |
iie. Asfalttiprinsessa | ||
ie. Siniketun Pilfink trtkm 160cm, KERJ-I SLA-I YLA1 SV-I | iei. Rokki-Pena | |
iee. Siniketun Pärluggla | ||
Turmeltajan Kekrikaski trt 159cm, KTK-III SLA-I SV-II KERJ-I |
ei. Tervapiru klm 159cm, KTK-II SLA-I* KERJ-I Ch | eii. Tervaskanto |
eie. Pihlajapalo | ||
ee. Tulitasmia vrn 155cm, VIR MVA Ch, KTK-II ERJ-I KERJ-I SLA-I VSR-C | eei. Tulituholainen | |
eee. Tamiania |
Värigenetiikka Aa ee Gg. Rohkeus, älykkyys, kestävyys. |
Hevosen RMP -arviointi. |
o. | Halinallen Haamu ei meriittejä | s. 11.10.2021 | emä Helmiahon Kuka Kummittelee |
o. | Tosi-Veleho ei meriittejä | s. 09.08.2021 | emä Freistingarin Illuusio |
o. | Jeilin Jötunn SV-I | s. 18.07.2021 | emä Kahmon Viin'vala |
t. | Pakkoruotsin Pakoluola KTK-III EV-II KV-II KEV-II SV-II | s. 10.02.2021 | emä Mörkövaaran Vouti |
o. | Kalmanvarpunen SV-II KEV-I | s. 19.05.2020 | emä Kalmantaikoja |
Hevonen kilpailee kenttäratsastuksessa luokassa CIC1 sekä koulu- ja esteratsastuksessa luokissa he A ja 110cm. |
|
00.00.0000 Cup, luokka ; 0/0 |
00.00.0000 NJ, tuomari ; palk |
Snöfink. Mietin missä kohtaa oli käynyt niin, että tallista löytyi jo kolme hevosta jonka nimet haiskahtivat naapurimaalta. Toisaalta ne olivat myös kaikki sukua toisilleen, joten ainakin niitä muisti olla risteyttämättä keskenään. Snöfink oli vähän sellainen, noh, vahinko – siis siinä mielessä, ettei sen alun perin ollut tarkoitus tulla meille. Kun kuitenkin olin jokatapauksessa aikeissa jättää Kamtinamosta varsan itselleni ja Snöfinkin emä sattui miellyttämään minua kovasti, niin ajattelin, että miksipä ei. Kyllähän näitä hurreja vielä yksi meille mahtuu.
Jos Fiinu on lähdössä kisoihin tai muihin julkisiin kissanristiäisiin, täytyy liikkeellelähtövalmisteluihin varata aina sen verran normaalia enemmän aikaa, että sille ehtii suorittaa perusteellisen pesun. Jos kuvittelet puunaavasi tamman näppärästi edellisenä iltana valmiiksi, mietippä uudestaan. Luulisi suht perusteellisella prinsessan mentaliteetilla varustetin hevoselikon tekevän vapaa-aikansa iloksi jotain muuta kuin rypevän kuravellissä ja omassa paskassaa, mutta Fiinu osoittaakin tämän arvelun vääräksi. Ehkä se on joku kimojen hevosten juttu - sitä halutaan suojaväri pahaa maailmaa vastaan, joten loogisin vaihtoehto on etsiä se karsinan tai tarhan ällöttävin pari neliötä ja kellahtaa siihen.
Eikä muuten auta Fiinun kanssa loimitus. Tämä tyttö ei moisissa pukineissa kauan viihdy ja lopputuloksena saat parsia ja pestä sitten sen loimenkin. Helpommalla pääsee kun varaa vaan sitä aikaa tarpeeksi tamman pesuun ennen matkalle lähtöä ja toivoo ettei se keksi mitään omia stunttejaan kesken kuljetuksen, sekin on nimittäin nähty.
Siispä nöyrimmät anteeksipyyntöni edustamani yrityksen puolesta jo etukäteen kaikille laatuarvostelujen tuomaroinnista vastaaville, erityisesti rakenne sellaisille, saatatte nimittäin vilpittömistä yrityksistämme huolimatta joutua tarkastelemaan kuselta haisevaa, ruskeakirjavaa neiti näppärää jonka esittäjän otsassa komeilee metrin mittainen tatti.
Ensimmäisen jeililäisen hommattuani, ruotsalaisniminen Häxvrål, ilmeisesti jonkin sortin ruotsalainen karkki, noitapilli jonkun lähteen mukaan, oli saanut minut kiinnittämään syystä x huomiota juurikin näihin kyseisen naapurimaan kielisiin nimiin. Eikä Snöfink ollut poikkeus, surkealla peruskoulun ruotsilla olin yhdistänyt nimen liittyvän jotenkin lumeen (Late oli sanonut Lumivarpusen kuin niin sanotulta ”apteekin hyllyltä” saaden minulta erittäin painavan katseen) ja ulkomuodoltaan se nimi sopi rautiaankimolle tammalle kuin nenä päähän.
Joten, nähdessäni myytäviä kevät-jeililäisiä iskin silmäni heti Fiinuun, sopivan fiini kutsumanimi tietenkin – luonnollisesti, ah niin ihanan naapurimaan kielellä nimettyyn prinsessasuomenhevostammaan. Fiinussä, sen edellä mainitun virallisen nimen, ja kimon värityksen lisäksi huomiota oli herättänyt tamman hieno suku; isän puolelta puhdas kärmeniemeläinen joka oli erityisesti kenttähevosistaan tunnettu. Ja emän puolelta suvussa edusti Takapajula TM, kaikki tiet kenttähevosilla kun tuntuivat vievän tavalla tai toisella Susirajaan tätä nykyään. Ja tämä jos mikä puhui kaiken sen potentiaalin puolesta. Lisäksi emän puolelta oli mainittavina Turmeltaja ja Routaruusu, joihin olin suomenhevospiireissä aiemminkin tietenkin törmännyt. Ja kirsikkana kakun päällä Fiinin suvun lisäksi, tamman ensimmäisen varsan Jeilin Kalmanvarpusen, joka tulisi asumaan meille Haltiasaloon, isäoriksi oli valikoitunut hieno Kalmantaikoja (mainittakoon että tälläkin tiet vievät Takapajulaan TM). Varsalle nimiehdotuksia lukiessani olin hieman pettynyt, ettei tarjolla ollut juurikin tätä ruotsalaisedustusta, mutta sukutaulussa Snöfink näyttäisi silti hienolta ja varpusteema pääsisi jatkumaan.
layout © VRL-09334 tausta © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © VV