Jeili

Päiväkirjamerkintä

Annoin pikkusormen ja koko käsi meni kertaheitolla. Ihan äskettäin ei oo tämmöstä shoppailubuumia tälle muijjalle iskeny, tuli nääs uusattua niin varustearsenaalia kuin hevoskantaakin. Itse syytän kevätaurinkoa; se vetää sadanprosentin varmuudella niin muumit kuin vanhat puliukotkin luolistaan, ja molemmat kohtaavat toisensa nopealla tahdilla avautuvilla terdeillä. Se ei oo kiireisen hevosyrittäjän paikka se, mutta löysimpä itseni tien päältä kuitenkin, suunnistamassa geepeeässä tahtia lyöden paikkoihin joissa en ole aiemmin käynyt (mikä on jo saavutus sinänsä pienehköissä suokkiympyröissä). Kahmon Suomenhevoset ja Turmeltaja, tämmösiä itselle ihan uusia tuulia, mutta tuttuja nimiä kuitenkin. Mulla oli talleille suunnatessa ihan selvät sävelet, tiesin mitä hain. Molemmissa osoitteissa myös löysin juuri sitä ja poistuin kahta hevosta rikkaampana (tai köyhempänä, riippunee näkökulmasta).

Niin ja emmä sinne terdelle tietenkään kerenny, mutta silti kysyntä kohtasi tarjonnan, ja sain ihan omat Kuoharikekkerit ja Viin'valan.