Jeili

Vappulan Vanilliini

KTK-II SLA-II

NIMI Vappulan Vanilliini ROTU,SKP Suomenhevonen, tamma SYNTYMÄAIKA 30.07.2017 FI 1v. - 16.09.2017 2v. - 03.11.2017 3v. - 21.12.2017 4v. - 07.02.2018 5v. - 27.03.2018 6v. - 14.05.2018 7v. - 01.07.2018 8v. - 18.08.2018 9v. - 05.10.2018 10v. - 22.11.2018 11v. - 09.01.2019 12v. - 26.02.2019 13v. - 15.04.2019 14v. - 02.06.2019 15v. - 20.07.2019 16v. - 06.09.2019 17v. - 24.10.2019 18v. - 11.12.2019 19v. - 28.01.2020 20v. - 16.03.2020 k. 08/2020 vanhuuteen REKISTERINUMERO VH18-018-0033 VÄRI, SÄKÄ Rautias, 154cm KASVATTAJA Vappulan Kartano PAINOTUS (TASO) Yleis (ko he B - re 110cm - helppo) OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Kun olin hakemalla hakenut Jeilinvaaran tammalaumaan suomalaisvahvistusta ja sitä saanutkin Tellun ja Liinun muodossa, ajattelin, että nyt alkaisi olla paketti kasassa (tai toisin sanoen; nyt riittää). Vaan eipä riittänyt. Olin juuri päässyt lastaamasta Liinun pois kyydistä kun puhelin pirahti jälleen niin sopivasti "trololoo" ja näyttö ilmoitti soittajaksi Liekkiharjun Ellin. Jo pelkästään siitä muljahti hieman pahaenteinen tunnelma vatsanpohjaan - jostakin syystä joka kerta kun Elli otti yhteyttä, huomasin pian nurkissani pyörivän uuden hevosen. Vastasin kuitenkin ja pian minulle selvisi enteiden olleen tässäkin tapauksessa oikeassa ja varmaankin jo viikon sisään Liekkiharjun neiti kaahaisi pihaani ja purkaisi traileristaan jonkinlaisen eläimen harmikseni, koska sellainen se Elli nyt vaan oli. Kiinnosti toki hieman kuka meille tällä kertaa muuttaisi, mutta sekin selvisi hyvin nopeasti.

Sattuipa nimittäin niin, että olin tykästynyt Ellin omistamaan Kuukarin Kermitti -nimiseen oriin niin kovin, että käytettyäni sitä meidän Hipalle olin kertonut haluavani siitä itsellenikin varsaa, Hipan esikoinen kun oli tarkoitus myydä. Sattuipa sopivasti, että nytpä Ellillä olikin myytävänä vanhempi kasvatti juurikin Kermitistä ja jonka emäkin oli myöskin sen verran näpäkkä peli, että enhän mie moisesta voinut kieltäytyä - niin tai vaikka olisin kieltäytynytkin, tuskin se olisi mitään auttanut. Seuraavalla viikolla, kuten olin arvellutkin,kaahasi Elli Jeilinvaaran pihaan lumi nastarenkaissa pöllyten ja luovutti riesakseni tamman nimeltä Vanilliini.

Lalli on sellaista selkäänpuukottaja tyyppiä; se saattaa näyttää nättiä naamaa vaan huomiosi herpaantuessa iskevät hampaat ahteriin.

Vanilliini kuulostaa nimenä aivan liian viattomalta, joten päätimme kutsua sitä Lalliksi. Lalli on sellaista selkäänpuukottaja tyyppiä; se saattaa näyttää nättiä naamaa vaan huomiosi herpaantuessa iskevät hampaat ahteriin. Uhmakas, kärsimätön ja itsepäinen, sitä Lalli on eikä se sovi aran tai kokemattoman ihmisen käteen, saatikka piispojen. Toisaalta kun tammalle kerran osoittaa, että tän ihmisen yli ei muuten kävellä, tyytyy se näyttämään vain hapanta naamaa, mutta käyttäytyy ihan siivosti. Toki tilaisuus voi silti tehdä varkaan, joten ihan hyvä ajatus on pitää Lalli hoidettaessa kiinni ja turvata selustansa. Kannattaa myös toimia suhteellisen ripeästi, sillä kaikenlainen seisoskelu ja odottaminen saavat takuulla kupin nurin.
Lalli matkustaa suhteellisen siivosti ja käyttäytyy vieraissa paikoissa asiallisesti (siis on niinkuin oma aurinkoinen itsensä). Tamma ei kuitenkaan tule vieraiden hevosten kanssa laisinkaan toimeen, joten kisapaikoilla on syytä pitää riittävä väli muihin ja lauman kasvaessa tehdä totuttaminen hissukseen.

Lallin itsepäisyys ja tietynlainen kunnioituksen puute näkyy myös ratsastettaessa, ja henkisen keskisormen voi aistia osoittavan sinne kuskin suuntaan. Tamman kanssa toimiminen vaatii ratsastajalta kärsivällisyyttä, Lallilla itselläänhän ei sitä ole, ja ilman riittävää auktoriteettia voi kunnon työskentelyn melkeimpä unohtaa. Lalli on vähän sellainen, että jos sille jättää vaihtoehtoja, ovat ne tamman mielestä automaattisesti parempi idea kuin ihmisen kuunteleminen. Lallin saa kuitenkin väänneltyä ihan kelvolliseksi ratsuksi; sillä on tasaiset ja tasapainoiset liikkeet, notkeutta ja ketteryyttä, mutta säätövaraa ei kovin paljoa. Tai pikemminkin Lalli vain on sitä mieltä, että mennään reippaasti tai ei mennä ollenkaan.

Hyvän hyppytyylin omaava Lalli käyttää hienosti selkäänsä ja jalkojaan, mutta on tarkka lähestymisistä. Jos vauhti tai kulma on tamman mielestä huono vetää se liinat kiinni ja pienet itkupotkuraivarit siihen päälle. Ironista kyllä, Lalli kuitenkin pyrkii ryysäämään itse aina vähän liian kovaa, mutta ompahan ratsastajalla tekemistä. Maastossa kaikenlainen veteen liittyävä, mm. maastoradan vesiesteet, saavat tamman sisäisen kiukkupyllyn aina vähän heräämään.

Suku & jälkeläiset

Kilpailut & Valmennukset

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0), VV