Desjardins

Gerardo oli tutustunut suomalaisiin puoliverisiin jo edesmenneen "pupusensa" Perlan kautta ja vaikka mielipide tuntui edelleenkin olevan vähättelevä kyseistä kantakirjaa kohtaan, oli suhtautuminen muuntunut ajan saatossa ilmiselvästi positiivisempaan suuntaan vaikkei Gee sitä koskaan ääneen myöntäisi. Jostain syystä vaan miehen nimiin oli ilmestynyt jo kolme suomalaista ratsuhevosta. En siis ollut ylettömän hämmästynyt kun Gee ilmoitti ostaneensa Italiasta suomalaissyntyisen tamman.

Emälinja edusti meillekin hiljattain tutuksi tullutta Wayward Dressagea ja sitä kautta jo pidemmältä matkalta suomalaista kantakirjaa, kun taas isä - saksalaisen Thirteenin kasvattama GP-tasoinen punarautias württembergilainen - vaikuttaa Escapismessa. Jälkimmäisestä tallista oli Gerardolla jo ori Gucci joten hevosten laatu oli niin ikään tullut tutuksi. Minunkin silmääni tamma vaikutti mielenkiintoiselle, mutta ennen kaikkea täytyi olla ylpeä rakkaan ex-kihlattuni "suomalaistumisesta", muistanpahan nimittäin ajan kun FWB-ratsu ei tullut herralle kysymykseenkään.