Jeili

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Hevostenostelureissut ovat vaarallisia. Sitä menet katsastamaan yhtä, törmäätkin siinä toiseen ja otat kaupanpäälle mukaasi vielä kolmannen. Vähän tähän tapaan se meni Hamajaisenkin kanssa, sillä erotuksella, että ori oli vasta pilke emänsa silmäkulmassa, jos sitäkään. Nimenomaan oriin emä olikin syypää koko heräteostokseen nimeltä Hamajainen, sillä nähdessäni tamman Kaunovaarassa olin samointein myyty. Siellä se vei satulassa taistelevaa ratsastajaansa pitkin kenttää onnistuen silti näyttämään niin upealta ja elegantilta, että suustani karkasi jotakin niinkin idioottimaista kuin; ”tuommosesta tammasta voisin millon vaan huolia varsan”. Ilmeisesti pienen tumman tammasen särmikäs lumovoima oli saanut minut unohtamaan, että olin juuri tekemässä lähtöä taskussani kauppakirjat kahdesta hevosesta, sillä huomasin yhtäkkiä syventyneeni keskusteluun kyseisen hevosen suvusta ja saavutuksista, sekä siitä mikä ori sille kävisi parhaiten. Kaunovaarassa oli kuin olikin sopiva ori, pieni ja voikko Aggressio, jonka nimi kuulosti pahemmalta kuin tämä oikeasti olikaan. Olisihan sitä voinut rauhallisemmankin sulhasen Hamalle valita, mutta näin asian niin päin, että tamma paikkaa Aggression heikkouksia eikä toisin päin. Niimpä teimme alustavan sopimuksen vielä kolmannesta Jeiliin jonakin päivänä syntyvästä kaunovaaralaisesta, jota allekirjoittanut poistui odottamaan kuin kuuta nousevaa.

Estevalmennus     © Lissu T.

”Vatsalihakset tiukkana ja ajatus mukana, älä anna Hämiksen ottaa tuollaista valtavaa loikkaa! Hevosen pitää keskittyä, sinun pitää keskittyä, tuollainen räiskiminen ei käy, vaikka kyseessä onkin kavaletti tai miniristikko. Laitan molemmille esteille parit puomit eteen ja taakse, nyt mietit laukkaa tosissasi. Olen nähnyt teidät kisoissa, olette molemmat hurjan taitavia!” Mahdoin näyttää huvittavalta harppoessani talvitoppauksissani pitkin poikin Jeilin kenttää kantaessani laukkapuomeja niin kavaletin kuin pikkuristikon tueksi. serenan ratsu, komea, ryhdikäs Hämis, oli selkeästi ottanut kierroksia jo pienistä esteistä. Herkkä, innostuessaan kuumuva ja kaiken kaikkiaan vähän vaativamman puoleinen ratsu tuntui jo nyt äärettömän kiitolliselta, kiinnostavalta valmennettavalta.

Ensimmäiset pari lähestymistä Hämis juoksi vähän apujen alta, kompasteli kavioidensa alle jääneisiin laukkapuomeihin ja hyppäsi liioitellut loikat (joskin ponnistuspaikat olivat kohdillaan). serena piti tasapainonsa ihailtavan hyvin, ja jo kolmas suorituskerta alkoi näyttää paremmalta. Hiljalleen verryttelyesteidenkin korkeus nousi ja aloin pyytää ratsukolta enemmän. Laukassa tehtävään, ensimmäisen maapuomin jälkeen ravi, toisen maapuomin jälkeen takaisin laukkaan ja parin askeleen kuluttua hyppy pystyesteelle, pari askelta laukkaa ja taas raviin, maapuomi, maapuomi ja laukka. Arvelin tehtävän tuskastuttavan Hämistä. Ensimmäiset siirtymiset raviin olivatkin töksähtävät, laukkasiirtymät taas melko räjähtävät; orilla oli menohaluja.
”Hyvä, vakaa käsi, oikea pohje lähti vähän seikkailemaan, sillä istut vähän vinossa; huomaatko, olet lantiosta asti pikkumutkalla? Noin, paljon parempi. Sinulla on hyvä tasapaino, ratsastat siististi ja reitit ovat huolelliset. Ratsusi vain on melko kuumuvanpuoleinen. Ota puomitehtävä vielä pari kertaa, sitten voit ottaa vastalaukkaa molempiin kierroksiin. Emme hyppää tänään mitään isoja esteitä tai kummoisia ratoja, hinkataan näitä Hämiksen mielestä tyhmiä pikkutehtäviä, jotta saamme orille malttia ja yhteistyötänne hiottua entistä parempaan malliin.”

Puomitehtävä siirtymisineen sujui jo näppärän näköisesti; Hämiksen ilmeestä näki, ettei se arvostanut ravipätkiä, mutta siirtymistä oli tullut pehmeät ja sujuvat, eikä orin ravi ollut kipittävää tai laukalle lähtö räjähtävää. Hypyt 60cm korkealle pystylle olivat myös paljon hillitymmät, todella siistit ja kauniit. Vastalaukkatehtävä sujui ratsukolta näppärästi; Hämiksellä oli hyvä tasapaino ja lihaskunto, eikä vastalaukka näyttänyt yhtään sen työläämmältä kuin myötälaukkakaan. Vastalaukkatehtävän jälkeen ratsukko sai hetken huilia rennon ravin ja käynnin parissa.
Työskentely jatkui hyvin simppelillä neljän laukka-askeleen suhteutetulla välillä (pysty – pysty). Hämis oli jo paljon paremmin kuulolla, ori malttoi laukata ilman kaahailua, ja väli suoritettiin pari kertaa hyvätempoisella laukalla täsmälleen neljällä laukka-askeleella. Ensimmäiset hypyt 60cm esteille olivat vähän reilut, mutta ne tasoittuivat heti seuraavalle suorituskerralle.
”Ja sitten sama väli kolmella ja viidellä laukka-askeleella. Ensin kolme, sitten viisi, taas kolme ja viisi.” Pidempiaskelinen laukka ei iloksemme mennyt kaahaamiseksi; Hämis venytti askeltaan, muttei lähtenyt vetämään rallia ennen tai jälkeen esteiden. Ensimmäinen viiden laukka-askeleen suorituskerta jäi harmillisesti neljään ja puoleen, mutta ratsukko petrasi ja teki todella tasaisen hyvät kolmen ja viiden laukka-askeleen suoritukset seuraavilla kerroilla.
”Meno parani huomattavasti loppua kohden, etenkin suhteutetulle välille! Sinulla on todella komealiikkeinen, kaikin puolin hieno hevonen. Hieman malttia tekemiseen, niin lähdette kisoista vähän useamminkin ruusukkeen kanssa kotiin.”

Kouluvalmennus     © omistaja

Olin jo saanut Hämiksen lämpimäksi Kaiuksen tullessa maneesiin (se oli käyny sisällä keittämässä itelleen pikakahvit ennen valmennusta). Ori liikkui rennosti, hieman liikaa virtaa sillä oli ja vieraalle valmentajasedälle piti hieman pöristä, mutta muuten rautias tuntui hyvältä. Olimme jo aiemmin sopineet työstävämme ainakin siirtymiä, jotka nuorella oriilla olivat välillä hieman leväperäisiä. Kaius antoi tehtäväksi mennä koko uralla aina kymmenen askelta yhtä askellajia, aluksi vuorotellen vain käyntiä ja ravia. Hämis liikkui aktiivisesti ja melko hyvässä muodossa. Ravi nousi melko nätisti ja kulki tasaisella, sopivalla rytmillä, mutta takaisin käyntiin laskeminen otatti hieman ylimääräisiä askeleita ja aiheutti pienen pukin. Pikkuhiljaa ori alkoi kuitenkin keskittymään paremmin, muuttui kevyemmäksi kädelle ja kuulemma painokin siirtyi paremmin takaosalle. Muutaman toiston jälkeen laskeminen takaisin käyntiin ei enää aiheuttanut vastustelua ja niin käynti kuin ravikin kulkivat hyvin molempiin suuntiin. Hämis ansaitsi onnistumisistaan kunnon kiitokset ja rapsutukset, sekä pikku hetken pitkiä ohjia ennen kuin jatkoimme harjoitusta.

Seuraavaksi kuvioon lisättiin laukka, jota myös otettiin kymmenen askelta. Hämiksen siirtymät laukkaan ovat usein enemmän tai vähemmän räjähtäviä ja kulku tahtoo levitä hieman etupainoiseksi, joten kiinnitimme nyt erityistä huomiota tähän. Ensimmäisen yrittämän jälkeen Kaius käski ottamaan oria kiinni vaan enemmän. Hämis protestoi aluksi, mutta toisaalta puolipidätteet saivat sen myös hieman hidastamaan tahtiaan ja siirtymät alkoivat sujui rauhallisemmin vaikka täydellinen muoto olikin yhä haaveissa vain. Oli kuitenkin myöskin Kaiuksen mielestä tärkeämpää saada rentous nuoren hevosen laukkatyöskentelyyn eikä latistaa sen motivaatiota liian isoilla vaatimuksilla.

Lopuksi, kuten olimme suunnitelleet, esitimme helppo B:n kouluohjelman jota olemme Hämiksen kanssa aktiivisesti työstäneet. Joissakin kohdin siirtymät olivat heikompia, välillä taas onnistuivat paremmin. Kulmissa ja volteissa oli parantamisen varaa ja lopetellessamme Kaius kehottikin meitä harjoittelemaan tämänpäiväistä tehtävää kahdeksikkouralla jolloin Hämis saisi kehitettyä samalla tasapainoaan ja asettumistaan kaarteissa.