Jeili

Vähän vahingossa viimeisimmästä varsarysäyksestä kotiin tupsahti Kimmo. Kimmon emää Helmi-Q:ta olin kyllä vähän sillä silmällä katsellut jo jonkin aikaa, niin että kun se nyt astutettiin omalla Kappe-oriilla niin myyntiin tarkoitettu varsa jotensakin ihan vahingossa jättäytyi kotiin.

On päivänselvää, että Kimmo jakaa isänsä Kappen kanssa saman aivosolun, joka luultavasti on yhteinen myös koko maakunnan oranssien kissojen kanssa, sen verran harvoin se tuntuu olevan läsnä. Urotekoja ei siis kannata oriilta odottaa vaikka se kovin yritteliäästi seikkailuihin tahtoo tarttuakin. Vähäisestä älykkyysosamäärästään huolimatta Kimmo on helppo käsitellä, miellyttämisen halua kun sen elopainosta on noin 90% ja käytös sellaista labradorinnoutajan luokkaa, samoin kuin ruokahalu. Vartalon mallistakin sen huomaa, että Kimmo esittelee vaikka sen kuuluisan lambadan jos vain on herkkuja tarjolla.

Vaikka ruunikon ravi onkin omaa luokkaansa - iso, voimakas, jopa elegantti - on se ratsuna lähinnä keskiluokkaa. Yritteliäisyyttä ei puutu ja yliyrittämistä on senkin edestä, ja Kimmoa voikin hyvällä syyllä kuvailla sellaiseksi hyväntahtoiseksi häsläksi joka ei tunnu koskaan oikein kasvaneen mentaalisesti omiin mittoihinsa - tai aikuiseksikaan sen puoleen.