Jeili

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Meikäläisen suu on vähän niin kuin Jeilin ovet; aina auki, sillä erotuksella, että miun suustani pääsee sammakoita ja tallin ovista niitä kävelee sisään. Tarvittiin vain hieman varomaton maininta, että oon jo tovin himoinnut tiettyä nimilinjaa edustavaa hevosta, ja eikös Susirajasta jo huudahdettu notta kyllä löytyy ja lähtee! Eihän siinä auttanut kuin laittaa käpälät ristiin ja rukoilla, että tällä kertaa kohdalle sattuisi sellainen edes kohtuullisen tervepäinen susirajalainen, mutta nähtävästi meikäläisen katumusharjoituksissa olisi vielä petraamista, sillä rukouksiin ei tosiaankaan vastattu, pikemminkin taisi yläkerran ukko vain esitellä keskisormeaan ja nauraa höröttää päälle.

Kouluvalmennus     © omistaja

Seurailin katsomosta kun pieni ratsukko asteli pitkällä käyntiaskeleella maneesin kaviouraa ympäri. Hyviä ja hankalienkin eläinten kanssa toimivia poniratsastajia oli hankala löytää, mutta viimein meillä tuntui käyneen tuuri ja siellä se uusin tulokas nyt keikkui, meijän Kirpun selässä; Helmi Ahvenharju, Hangosta. Kaius käski ratsukkoa ottamaan ohjat ja laittamaan ponia raville. Helmin pehmeä ohjastuntuma ja rento, tasainen istunta oli hienoa katseltavaa ihan katsomosta saakka - niin ja Kirppukin tykkäsi. Mistäkö tiedän? Ei ainoatakaan pukkia tähän mennessä.

Ravi lähti rullaamaan pikkupunaiselle tyypillisellä lennokkuudella. Kaius huusi ohjeita kentän keskustasta; "Tehdään voltteja ravissa. Pyri hieman kokoamaan voltille, kiinnitä huomiota asetukseen, ja suoralla uralla lähdetään vähän pidentämään askelta. Vaihda itsenäisesti välillä suuntaa."

Ratsukko teki työtä käskettyä. Kirpun kanssa oltiin jo harjoiteltu jonkin verran askeleen säätelyä, mutta käytännössä tamma oli vielä alkutekijöissään. Nyt sopivan ratsastajan löydyttyä oli tarkoitus paneutua asiaan kunnolla ja työstää ponineitiä eteenpäin. Helmin työskentely oli ihailtavan eleetöntä ja Kirppu asettui kauniisti ja rennosti volteille. Pidemmän askeleen pyytäminen alkoi kuitenkin selvästi rassata ponia ja sen korvat tekivät epävarmaa liikettä joka enteili ongelmista. Helmi työsti kuitenkin määrätietoisesti, pehmensi otetta ja vaati uudestaan, ja lopulta Kirppukin jälleen rentoutui, välillä tarjoten pätkiä joita olisi hyvällä omallatunnolla voinut kutsua lisätyksi raviksi.

Vajaaseen tuntiin mahtui niin monta hyvää suoritusta, että Kaius päätti ottaa lopuksi vielä hieman laukkatyöskentelyä saman asian parissa. Kirpulle laukka on aina ollut haastavampi askel, joten tavoitteena oli saada ihan vaan muutama oikeanlainen askel hermostuttamatta tammaa liikaa. Puolikkaalla leikkaajalla Kaius pyysi ihan pientä lisäystä. Itsensä venyttäminen on aina ollut Kirpulle jotenkin epämieluisaa, joten oli odotettavissa, ettei se ihan purematta niele tällaista touhua. Useammallakin kiekalla tamma lisäsi tempoa ja painoi korvankärkiä varoittavasti kohti niskaa, jonka jälkeen tuntumaa haettiin taas ravin kautta. Loppujen lopuksi Helmi sai kuitenkin muutamalla kierroksella esitettyä pidempääkin askelta pikkutammalta ja ennenkaikkea poni kulki jälleen rennommin. Siitä tekemistä olisi hyvä jatkaa seuraavalla ratsastuskerralla.