Jeili

Lempinimi 'Rontti' ei mun mielestä ikinä sopinu tällaiselle runopojalle, joten heti kavioiden kopsutellessa lastaussillalta alas esittelin hänet Roudaksi. Roudan ja mun taival ei alkanut ihan kovinkaan ruusuisesti - mutta mikäs hyvä rakkaustarina on ikinä alkanutkaan? Itse luonnehtisin tilannetta niin, että Routa ei ihmisistä yleensäkään ihan hirveästi piitannut, tai tarkemmin sanoen uusista ihmisistä, eikä se siis ilmeisesti laskenut tuttavuudeksi mun satunnaista kuolausta kisakatsomossa tai kotitarhan laidalla. Yleisesti ottaen mä oon aina ollu sitä mieltä, että ihan vihon viimenen virhe on yhdistää yhtään arkaan hevoseen itsepäisyys, mutta Roudan kohdalla toki näin tämänkin seikan vaaleanpunaisten lasien läpi. Yhteneviä mielipiteitä sai aika turhaan etsiä.

Routa on hevonen jonka kanssa luottamusta rakennetaan hitaasti ja meidänkin kohdalla se ennen pitkää toimi. Yleensä sen kanssa lähinnä pärjää, mutta mä oon kyllä henkilökohtaisesti hemmotellut oria niin kovasti ja kauan, että väitän sen minusta jopa vähän tykkäävän. Roudan kanssa kannattaa muistaa, että se on herkkä poika. Mielipiteensä ja tuntonsa se osoittaa kärkkäästi, joskaan ei milloinkaan hyökkäävästi (no korkeintaan luimii ja napsii ilmaa), ja ikäviin tai pelottaviin juttuihin se reagoi voimakkaasti. Roudan kanssa ei tarvitse tai kannatakaan olla mikään alfa, vaan pikemminkin oriiseen toimii sellainen rajoja ja rakkautta tyyppinen lähestyminen. Sen runopojan sielua täytyy vain vähän ymmärtää suhtautumalla välinpitämättömän rauhallisesti tunnemylläköihin ja hellimällä hyvästä käytöksestä. Näillä eväillä perusarki hoitotoimineen, kengityksineen ja eläinlääkärikuvioineen sujuu melko hyvin.

Myös ratsuna Routa on reaktiivinen ja herkkä, mikä osaltaan tekeekin siitä niin hyvän kouluhevosen. Ori kulkee omalla moottorilla, hyvällä vireystilalla ja liikkuu mielellään, mutta kenties tässäkin kohtaa suhteen luominen selässä keikkujaan on se avainasia. Routa ei ole sieltä miellyttämisenhaluisimmasta päästä ja vieraampi ratsastaja saattaa huomata olevansa pelkkä kyytiläinen. Ori myös turhautuu helposti ja jännittää vieraita tilanteita, joten monellakin tapaa suoritukset voivat mennä sen kanssa pieleen. Ori kuitenkin nauttii esiintymisestä ja huomiosta, ja paras tapa tasoitella senkin hermoja on antaa sille onnistumisia ja kiittää niistä.

Jos onkin voimakas, kestävä ja ketterä ratsu, vaatii Routa yleensä melko paljon jumppaa ja lämmittelyä pystyäkseen parhaimpaansa. Kun ori onnistuu, on sen työskentely hienoa katsottavaa, mutta Routa on myös niitä hevosia joilla se pakka vaan leviää todella helposti ja sitä myötä koko hevonen.