Jeili

Geenibingo suosi meitä pienellä hopearuunikolla tammavarsalla, juuri kuten toivoimmekin, ja miten kaunis pikkuneiti Vintiö onkaan! Vaan senhän tietää kun yhden toiveen saa läpi, tai tässä tapauksessa kaksi, niin kolmas ja neljäs ei voi mennä kuin pieleen. Täytyy tosin myöntää, että vaikka vanhemmissakin särmää on, niin Vintiö on ihan omaa luokkaansa enkä todellakaan odottanut tällaista pyörremyrskyä tulevaksi talliimme.

Kun mietitään luonteenpiirteitä jotka jo yksinään tekevät hevosesta haastavan, on Vintiölle niitä jaettu avokätisesti useampia. Se on sellainen hevosmaailman Angry Bird joka suhtautuu vähintäänkin nihkeästi vähän kaikkeen. Uudet asiat jännittävät ja mitä ihmisiin tulee, ei Vintiö oikein pidä edes niistä tutuistakaan. Alkuun tamma näpsikin vähän kaikkea ja kaikkia, mutta pahin pureminen on siltä onneksi saatu kitkettyä pois, toki mielipiteensä Vintiö osoittaa silti. Myöskään muista hevosista Vintiö ei paria poikkeusta lukuunottamatta pidä, joten kaikkien edun kannalta on parempi pitää se etäällä lajitovereistaan. Varautuneisuutensa lisäksi Vintiö on sekä hirmuisen itsepäinen että uskomattoman temperamenttinen eläin. Tamman kanssa "näytä kuka on pomo" -tyyli aiheuttaa vain kahta kauheampaa vastarintaa, joten parempi on vain yrittää olla ovelampi kuin poni itse. Kannattaa myös muistaa, että tamma on äärettömän ketterä ja nokkela karkaamaan melkein paikasta kuin paikasta, siispä sen hoidetaan aina kiinni ja tarhataan aina samaan, Vintiö-varmaan tarhaan.

Kun ollaan tutustta ympäristössä ja hommat hoidetaan ripeästi, on Vintiö tutuille ihmisille ihan ok hoitaa. Kengittäjää ja eläinlääkäriä tamma ei voi sietää, ja valtaosalle muistakin ihmisistä se vähintäänkin luimii, eikä se arastele viedä uhkauksiaan läpi mikäli vieras tulee suoriltaan lääppimään. Itsepäiselle ja varautuneelle tammalle, joka pelätessään heittää liinat ehdoitta kiinni, on hirveän hankala opettaa uusia asioita, mutta on Vintiö pitkällisellä työllä saatu totutettua asioihin jotka sen on vain pakko hyväksyä. Myös pienestä asti matkanneena toimii tamma kisapaikoilla suhteellisen ruutinilla, jos onkin hermostunut ja räjähdysaltis.

Ratsuna Vintiö on ihan kamala ja kapasiteettia löytyisi enemmän kuin päätä. Pelkkä sunnuntairatsastelu vielä menettelee kun vain pitää mielessä, että Vintiö näkee joskus ufoja ihan tavallisissakin asioissa. Kaikki sitä vaativampi onkin sitten tahtojentaistoa. Vintiön eduksi täytyy todeta, että se on luonnostaan hyvin ryhdikäs, ketterä ja tasapainoinen. Liikkeet sillä eivät silmiä häikäise, mutta se kantaa itsensä yleisesti ottaen melko hyvin. Isoin ongelma onkin se, ettei tammalla ole juuri miellyttämisenhalua. Joskus se tekee, useimmiten kuitenkin vain vähän sinnepäin ja toisinaan ei lainkaan. Jos homma menee vääntämiseksi, nousee ongelmaksi puolestaan tamman kuumuminen.

Myöskään esteet eivät Vintiön kanssa ota sujuakseen, mikä on todella sääli, sillä hyppykykyä tammalta löytyisi. Irtona ylittyvätkin jopa 120cm pystyt, hypyt ovat teknisesti laadukkaita ja ponnistuspaikat löytyvät, minkä lisäksi Vintiö vaikuttaisi jopa hieman tykkäävän hommasta (koska jos se ei jotain halua tehdä, niin sehän ei tee). Kun selässä on ratsastaja ja ympärillä rata menee koko touhu kuitenkin taas täysin läskiksi, joskus häviää korvat ja toisinaan jarrut tai sitten jokin kamala erikoiseste saa tamman heittämään koko leikin kesken. Koskaan ei tiedä mitä päivä Vintiön kanssa tuo tullessaan.