Kuunokka

Headshot 48; nimi joka kuvaa tätä hevosta täydellisesti. Shottinakin tunnettu ori on nimittäin todellakin yhtä tarkka kuin mikäkin tarkka-ampuja - se on tarkka ruokinta-ajoista, sopivan lämpimästä loimesta, satulan istuvuudesta, planeettojen asennosta… Mutta ennen kaikkea, se on tarkka jaloistaan, ja sekös orin ympärillä olevia esteratsastajia ilahduttaa. Shotti nimittäin ylittää minkä tahansa esteen ihminen sen eteen keksii laittaa, eikä se koskaan kolistele jalkojaan. Rohkea ja kohteliaskin se on, sillä vaikka jokin olisi huonosti Shotti ilmaisee asian kyllä, mutta varsin hienotunteisesti ja herrasmiesmäisesti. Ei siis ihme, että tämä ori on kovin suosittu jalostuksellisesti, sillä se periyttää hyvää hyppytekniikkaa ja yhteistyöhaluista luonnetta.

Headhunter 48 oli hiukan omalaatuinen tapaus. Ori lopetettiin aikanaan vaikean ähkyn seurauksena vasta 16-vuotiaana, mutta eläessään se aiheutti ympärillään ihastusta että kauhistusta. Headhunter 48 oli nimittäin sellainen estehirmu, että heikkohermoisten ei kannattanut edes katsella. Pitkät jalat viuhuen menemään ori pisteli sellaista kyytiä esteradoilla, että oli kumma ettei se koskaan edes kompuroinut tai juuri pudotellut puomejakaan. Käsitellessä se oli aavistuksen haastavampi. Etenkin vieraat ihmiset Headhunter onnistui usein pelottelemaan pois julman katseensa ansiosta.

Catching Fireflies oli mitä ihanin hevonen. Kaunis, siro ja elegantti; se hurmasi jokaisen katsojan hetkessä. Eikä Firefly ollut vain kaunis, sillä se oli myös kiltti ja luottavainen, joka yritti ihan aina parhaansa. Vaikka tamman sukujuuret ovat täynnä melko menestyksekkäitä estehevosia, tammalta itseltään puuttui tietynlainen palo korkean tason kilpahevoseksi. Sillä oli kapasiteettia hypätä korkealle, mutta siinä sen leijailevat liikkeet oikein korostuivat - tamma nimittäin viipyi esteen päällä aivan liian pitkään saadakseen hyviä aikoja radoilta. Joskin onneksi Firefly myös periytti jälkeläisilleen juurikin suurta kapasiteettiaan.

Lighbringer on vakava, kaiken aika tosissaan ottava hevonen. Siltä puuttuu kyky suhtautua juuri mihinkään positiivisesti, vaan kaiken tamma ottaa vastaan korvat aavistuksen luimussa ja ilme nyrpeänä. Kaikista tyytyväisin se on kun kaikki, ihmiset ja hevoset, jättävät sen rauhaan. Voisi ajatella, että Lighbringer olisi sitten myös vihainen, mutta ei sentään. Tamma kyllä näyttää kyllästyneeltä ja huokailee äänekkäästi, niin pitkään kunnes sen eteen tulee este. Silloin tamman ilme kirkastuu ja voisi jopa väittää, että se suorastaan ilahtuu päästessään hyppäämään. isommilla korkeuksilla Lighbringer tarvitsee kuitenkin ratsastajan joka sitä osaa tukea, sillä muuten tamman itseluottamus horjuu ja se kieltää herkemmin.

Bring The Thunder - näyttävä, äänekäs, urheilullinen. Thunder oli, ja kaiketi voisi sanoa on edelleenkin, kilpahevosen ruumiillistuma. Komeakin se oli sysimustan karvansa ja pitkän valkean piirtonsa kanssa ja vaikka se ei ollut kovinkaan iso, sen ego ja liikkeet olivat ihan valtavat. Mihin tahansa Thunder menikään sen kuuli jokainen lähitienoolla, ja on ainakin huhuttu että sen käsittelijät joutuivat käyttämään korvatulppia aina kodin ulkopuolella orin kanssa. Thunderin vahvuus oli sen ponnistusvoima; se pystyi hyppäämään isojakin esteitä hyvinkin pienellä vauhdilla, jonka takia sen kanssa oli mahdollista tehdä lähes mahdottomia reittivalintoja ja silti säästyä ottamatta puomiakaan.

Evlitalisa IN oli tasaisen varma suorittaja. Se suhtautui kaikkeen melko neutraalisti ja avoimin mielin - paitsi vesilätäköihin, niitä tamma ei koskaan oppinut sietämään. Mutta kaikki muu, ei ongelmaa. Evitaksi kutsuttu tamma oli miellyttävä ratsastaa sen keveyden ja herkkyyden vuoksi, ja se oli pätevä vähän kaikessa. Evitalla onkin useita jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet sekä koulu- että esteratsastuksessa.