Kuunokka
- tallista
- asukkaat
- toiminta
Herraskartanoksi aikoinaan rakennettu Kuunokka on todistanut monia Suomen historian merkityksellisimpiä vaiheita. Itämeren rannikolle perustetun historiallisen tilan rakennutti herrasmies nimeltä Kristian von Edelfelt. Hän asui Kuunokassa vaimonsa Elenan kanssa noin kaksi vuotta, mutta kumpainenkin menehtyi traagisesti pienessä tulipalossa keväällä 1868, samalla päättäen von Edelfeltin aatelissuvun. Seuraava omistaja Axel Lillienberg rakennutti kartanon ja sitä ympäröivän puistoalueen syrjään komean tallirakennuksen, sekä myöhempinä vuosinaan noin 2km päähän meren rantaan pienen huvilan. Vailla merkittävämpiä lisäyksiä ovat tilukset sittemmin säilyneetkin aina näihin päiviin saakka.
Serena, suomalainen hevosalan opiskelija, ja espanjalaisen "hevosmiessuvun" vesa Gerardo, tapasivat Sevillassa. Lomaromanssi venyikin useamman vuoden mittaiseksi ja samansuuntaiset ajatuksen hevosten ja niiden kasvatuksen suhteen täyttivät pariskunnan arjen. Kihlojen jälkeen oli aika etsiä oma koti. Kun kaksi aavistuksen verran yltiöromanttista ja hivenen suuruudenhullua laittavat viisaat päänsä yhteen, saattaa Suomen rannikolla sijaitseva konkurssikartano näyttää vallan mainiolta sijoituskohteelta.
Kartanon remontointi vaati muiden töiden ohella noin vuoden verran aikaa, paljon verta, hikeä ja kyyneliä sekä yhden parisuhteen. Vaikka Serenan ja Gerardon tarina pariskuntana päättyi, ei moinen ollut este eikä edes hidaste yhteisten hevosunelmien toteuttamiselle.
Nykyisellään Kuunokan kartanosta löytyy niin Gerardon asuintilat kuin myös tarvittaessa vakinainen majoitus kahdelle työntekijälle, joiden yhteisten oleskelu- ja keittiötilojen yhteydessä on myös ns. reissukamari satunnaisemmille vieraille. Tavallisesti tallin väki lounastaakin kartanon tilavassa keittiössä eivätkä illanistujaisetkaan tällä porukalla ole harvinaisia.
Asuintilojen remontoinnin ohella myös tilan pihapiiri sai uutta ilmettä. Villiintynyt vanha puutarha muuttui vaaleanpunaiseksi väriloistoksi (kesäisin.. talvella se on yhtä synkeä ja harmaa kuin koko muukin Suomi) ja pihan ikivanhat puukujat pääsivät takaisin arvoonsa asiantuntevan ehostuksen avulla.
Vaikka tallirakennus oli kestänyt aikaa varsin hyvin sitten Axel Lillienbergin vuosien, sai sekin päivitystä ja pientä pintaremonttia osakseen, varsinkin henkilökunnan tilojen osalta. Erityistä huomiota vaativat myös uudet tarhat ja laitumet, joita rakennettiin niin yksin viihtyville hevosille kuin isommille ryhmillekin. Sittemmin pihapiiriin rakennettiin oma tallinsa shetlanninponeille; se käsittää neljä pihattoa sekä muutaman erillisen karsinan omine varustetiloineen ja rehuvarastoineen.
Suurimmat lisäykset hevosten puitteisiin olivat kuitenkin kaksi ratsastuskenttää, toinen valaistu, katsomollinen ja kilpailukriteeritkin täyttävä, toinen taas pienempi treenikenttä. Myös pienehkö, jossain määrin muokattavissa oleva maastoesterata rakennettiin tilan maille heti säiden salliessa, joskaan se ei kata kaikkein tasokkaampien hevosten treenivaatimuksia. Oman maneesinsa Kuunokka sai vasta paria vuotta myöhemmin. Se vastaa lähinnä tallin omia tarpeita, vaikka on toki iso ja sisältää pienen katsomonkin.
Kuunokassa luotetaan merkittävän paljon myös suhteisiin. Esimerkiksi parempaa estekalustoa, tasokkaampaa maastoesterataa sekä valjakkotreeneihin soveltuvampia puitteita käydään lainaamassa muissa lähialueen talleissa. Tilalla on myös pari siirtotallia varattuna ulkopuolisille siitostammoille ja luomuna astuville oreillemme, mutta valtaosa jalostuspalveluista pyörii läheisen, Dahlvikin hevosopistolla toimivan oriaseman kautta.
Kuunokan vakituinen henkilökunta pienine laajennuksineen (lähisukulaiset, parhaat kaverit) ja lisäyksineen (vakituisemmat valmentajat, paremmat hevospiirien tuttavat) käsitetään melkeimpä perheeksi. Varsinkin tilan omistajien ja vakituisimpien työntekijöiden sekä näiden lähimpien ystävien sekä perheenjäsenten muodostama tilkkutäkki on joukkio, joista jokainen tuntee toisensa ainakin jollakin tasolla ja jotka ovat aina tervetulleita yhteisiin yhteisiin iloihin ja suruihin, sekä erityisesti illanistujaisiin ja muihin juhliin joita Kartanon tiloissa satutaan pitämään. Tällä porukalla myöskään juuri mikään ei pysy salassa, ainakaan kovin pitkään, joten ei kannata edes kuvitella salasuhdetta tallin henkilökunnan tai näiden lähipiirin kesken, koska se kyllä tulee julki enemmin tai myöhemmin.
Alunperin Kuunokalla oli kaksi omistajaa, Serena Malvalehto ja Gerardo y Cuevas. Molemmilla oli tähtäimessä laadukkaiden ratsuhevosten kasvatus sekä oman kilpauran eteenpäin vieminen. Kuunokka piti saada maailmankartalle. Jossain vaiheessa kuvaan astuivat shetlanninponit - ei yksi eikä kaksi, vaan kasvava lauma niitä - ja Serena päätti jakaa poniharrastuksensa tallimestarinsa Ennan kanssa virallisesti, antaen tälle 10% osuuden tallin omistajuudesta.
Serena Malvalehto
ratsuttaja, osa-aikainen baarimikko, kenttäratsastaja (CIC2)
Serena on kasvanut shetlanninponien kanssa. Hänen äitinsä kasvatti niitä ja sittemmin Serena aloitti niillä ratsastajanuransa kilpailemalla niin koulussa kuin esteilläkin, siirtyen kuitenkin pian suurempiin poneihin ja sittemmin puoliverisiin heti kun tytön pituus riitti. Serena opiskeli Dahlvikissa hevostalouden perustutkinnon hevostenhoitajaksi ja jatkoi sitten ratsuttajan opintoihin, joiden aikana lähti harjoitteluun Espanjaan. Sille tielleen Serena jäikin jatkaen työskentelemistä niin Espanjassa kuin Euroopassakin, suunnitellen tulevaisuutta poikaystävänsä ja myöhemmän kihlattunsa Gerardon kanssa.
Jo nuorena tyttösenä Serena rakastui kenttäratsastukseen; sen monipuolisuutteen ja vaativuuteen. Tästä syystä naisen omista kilpahevosista suurinosa on kenttäratsuja. Kuitenkin todellinen intohimo Serenalla on kasvatuksessa eikä hän lopulta ole halunnut rajoittaa mahdollisuuksiaan tiettyyn rotuun tai lajiin, olkoonkin, että omia suosikkeja löytyy. Nainen työskentelee myös ratsuttajana sen mitä omilta hevosiltaan ennättää, sekä osa-aikaisena baarimikkona paikallisessa pubissa.
Luonteeltaan Serena on introvertti. Hän nauttii ystäväpiiristään ja isoista ihmisporukoista, mutta on luonteeltaan sivustaseuraaja. Yleensä naisen kommentit ovat ironisia ja suoria, mutta osaa Serena olla asiakastilanteissa kohteliaskin jos toinen ei selvästikään tämän omituista huumorintajua kestä. Sisaruksia naisella ei ole, äitinsä on kuollut jo vuosikymmen sitten eikä hän pidä isäänsä juurikaan yhteyttä. Ystäväpiiri onkin Serenalle lähin perhettä vastaava asia.
Gerardo "Gee" y Cuevas
kouluvalmentaja, kouluratsastaja (intermediate I)
Kuten Serenakin, on Gerardo kasvanut hevosten parissa. Hänen kotipaikkansa on Espanjan Sevillassa, pienellä PRE:tä kasvattavalla tilalla. Vaikka aloittikin uransa kouluratsastajana nimenomaan andalusialaisten parissa, siirtyi mies kehittyessään puoliverisiin ja kansainvälisille kilpakentille. Olkoonkin, että yhä edelleen iberialaishevoset ovat Geelle lähellä sydäntä..
Nykyisin Gerardo toimii oman kisauransa ohella kouluvalmentajana. Hän kiertää pääasiassa Suomessa, mutta käy myös satunnaisesti muutamilla tuttaviensa talleilla muualla Euroopassa. Valmentajana Gerardo on puhelias ja vilkas. Hän on iloinen ja ihmismyönteinen extrovertti, joka ymmärtää hevosia - erityisesti tulisempia sellaisia - luonnostaan. Gee on myös tehnyt hieman töitä Suomen PRE-harrastajien kanssa ja kontaktoinut näitä mielellään Espanjan päähän.
Geetä voi luonnehtia melkoisen ulospäinsuuntautuneeksi persoonaksi. Perhe ja lähimmät ystävät ovat hänelle tärkeitä ja sen Gerardo osoittaa säännöllisellä yhteydenpidolla. Hän on myös valmis tarttumaan mihin tahansa vähänkään ystävälliseen kontaktiin, eikä aina näytä ymmärtävän pieniä vihjeitä siitä, ettei vastapuoli välttämättä aivan sydänystäväksi halunnutkaan. Varsinaista latino-temperamenttia Geestä on turha hakea, koska sellaista miehessä on hyvin vähän, jos ollenkaan.
Enna Häxlilja
tallimestari, valjakkoajaja (vaativa taso)
Ennalla on värikäs historia monenlaisten hevosten parissa. Hän aloitti lapsena ratsastuskoulussa, jossa oli pelkkiä shetlanninponeja ja vuonohevosia, ja jatkoi sittemmin isompien hevosten pariin, kunnes palasi takaisin suosikkirotuunsa shetlanninponeihin. Hänellä on tradenomin tutkinto, mutta ikänsä nainen on tehnyt töitä myös hevosten parissa, sekä nai tietenkin shetlanninponeja kasvattavan ruotsalaisen Stefan Häxliljan. Erottuaan tästä Enna muutti tyttärensä kanssa takaisin Suomeen.
Persoonaltaan Enna on, noh, äitee. Vaikkei olekaan paljon Kuunokan kahta muuta omistajaa vanhempi, on Enna sellainen matriarkkapersoona, joka hevosten ohella pitää huolen myös muun henkilökunnan hyvinvoinnista - ja toisaalta jakaa käskyjä kuin maanomistaja ikään. Topakan ja temperamenttisen kuoren takana on erittäin lämminsydäminen ja huolehtiva persoona, jolle perhettä ovat oma tytär, ponit, sekä jokainen kriittisen ensiarvion läpäissyt henkilö.
Ennan työnkuva vastaa tallimestaria, mutta henkilökohtaisesti hän huolehtii pääasiassa tallin shetlanninponeista. Hän myös jatkaa kilpailu-uraa valjakkoajossa vaativalla tasolla, sekä opettaa lajia Kuunokassa käyville junnuille.
Miska & Miro Hoffrén
kenttäratsastaja (CIC4)
kenttävalmentaja
Miskan perheestä löytyy hevosalan ammattilaisia aina isovanhempia myöten. Isä Matias on kilpaillut kansainvälisillä esteradoilla, kun taas äiti Helena ja isoveli Miro kenttäratsastuksessa kansallisella tasolla. Myös isoäiti Meeri Hoffrén kilpaili esteratsastuksessa ja tuli niin ikään tunnetuksi kasvatustyöstään suomalaisten puoliveristen parissa, kun taas hänen miehensä Kaj teki elämäntyönsä kengittäjänä. Kenttäratsastuksesta tuli Miskankin leipälaji, ja tavoitteensa tietenkin huipulla.
Päällisin puolin Miska on leveästi hymyilevä, kohtelias ja useimpien mielestä hieman salaperäinen. Jälkimmäinen piirre perustunee pääasiassa siihen, että mies on hirvittävän ujo, mikä on sangen yllättävää kun katsoo miten paljon Miskan instatilillä on seuraajia - kamerat ja kansa rakastavat Miskaa. Mies on myös todella herkkä hermostumaan ja ottaa vastoinkäymiset sekä tappiot raskaasti. Murjottavaa Miskaa ei kannata lähestyä, vaan jättää mies ottamaan happea keskenään.
Kuusi vuotta vanhempi Miro puolestaan suhtautuu elämään paljon rennommalla otteella ja tällä miehellä pilkettä silmäkulmassa riittääkin, vaikka myös sitä Hoffrénin temperamenttia löytyy. Miro kilpaili kenttäratsastuksessa aina CIC4 tasolla, kunnes joutui auto-onnettomuuteen jossa hänen selkärankansa murtui. Kilpailu-uran katkettua mies kuitenkin päätti jatkaa hevosten parissa ja on nykyisin päätoiminen valmentaja.
Elsi Harju
esteratsastaja (160cm)
10-vuotiaana ratsastamisen aloittanut Elsi löysi sanojensa mukaan lähes välittömästi elämänsä rakkauden esteratsastuksesta. Tavoitteellinen nainen onkin kivunnut sittemmin maan parhaimmiston joukkoon ja kilpailee nykyisin isoilla radoilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Tylsää hetkeä ei tämän naisen kanssa tule, sillä Elsi tykkää heittäytyä ja elää täysillä joka suhteessa. Vahvatahtoinen ja temperamenttinen nainen saa yleensä haluamansa ja jyrää vaikka läpi harmaan kiven tavoitellessaan unelmiaan. Elsi on kuitenkin ystävällinen, rento ja rempseä, ellei hänelle anna syytä tulistua - väittelyyn naisen kanssa ei kannata ryhtyä.
Jaro Santaharju
esteratsastaja (160cm)
Jaro on lainakalustoa Kastanjeholmista ja kilpailee joillakin Kuunokan tasokkaammista estehevosista. (esittelyteksti © Sylvi)
Esteratsastaja Jaro Santaharju (s. 1985) liittyi Kastanjeholmin tiimiin vuonna 2019. Jarolla oli jo ennestään kokemusta kansainvälisellä tasolla kilpailemisesta useamman vuoden ajalta, mutta miehen edellinen sopimus saksalaisen Gestüet Schamerin kanssa päättyi yllättäen. Huhutaan, että syy sopimuksen päättymiseen oli Jaron ja Gestüet Schamerin omistajan vaimon välinen suhde, mutta tiedättehän hevospiirin juorut - ne ovat vain kuulopuheita, kunnes toisin todistetaan. Akseli ei ollut ensimmäisenä käsi ojossa palkkaamassa Jaroa Kastanjeholmiin juurikin miehen kyseenalaisen taustan vuoksi, mutta toisaalta tiimi kaipasi ammattitaitoista vahvistusta ja taitava Jaro todentotta oli. Lopulta Akseli päätteli, ettei Sylvi lähtisi miehen matkaan yhtä heppoisesti kuin Rouva Schamer ja löi kättä päälle Jaron kanssa.
Jaron mainetta ei suinkaan paranna miehen ilkikurinen luonne. 183-senttiselle ruskeasilmäiselle Jarolle flirttailu vaikuttaa olevan sisäänrakennettu ominaisuus eikä miehen vakavaa naamaa tunnu näkevän kuin juuri ennen lähtömerkkiä esteradalla. Jos kaiken muun Jaro ottaa elämässään kevyesti, hevosten kanssa hän ei pelleile. Esteratsastajana Jaro ei ollut luonnonlahjakkuus, mutta vuosien säntillisellä treenauksella mies on onnistunut kehittämään itseään aina 160cm radoille asti. Jaro ratsastaa mieluiten kovapäisiä ja tulisieluisia tammoja, joiden käsittelyssä mies on erityisen taitava. "Kyllä naisessa luonnetta sopii olla!" Jaro muistuttaa aina nikaten silmäänsä samalla.
Nelli-Veronica "Nelli" Rautkyrö
hevostenhoitaja
Viilipyttymäinen Nelli on harrastanut hevosia 13-vuotiaasta niin ratsastustunnein kuin ravureidenkin parissa ja ompa omistanut pari omaakin. Nainen opiskeli peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi, mutta huomasi parin vuoden jälkeen ettei järkipäätös sittenkään ollut hänelle se oikea ja päätti kouluttautua uudelleen hevostenhoitajaksi.
Nelli on rauhallinen, ystävällinen ja erittäin vastuuntuntoinen, ja kenties tahtomattaan hieman kiltintytön maineessa. Hän on erittäin kiinnostunut hevosmiestaidoista ja nauttii paljon erilaisista maastakäsittelyharjoituksista sekä erilaisten ongelmatilanteiden ratkomisesta, vaikka on toki myös etevä ratsastaja.
Malla Malvalehto
hevostenhoitaja, opiskelijana Dahlvikissa
Serenan nuorempi serkku Malla on elänyt suurimman osan elämästään lastenkodissa ja muuttanut vasta hiljattain Kuunokkaan. Serena otti serkkunsa huoltajuuden - joskin suhtautuu tähän enemmän kuin pikkusisareen - ja nyt hevosalaa opiskeleva Malla työskentelee vapaa-aikanaan tallilla tehden perus tallitöitä ja liikuttaen hevosia opintojensa ohella, säästäen näin rahaa omaan hevoseen.
Malla on serkkunsa tapaan introvertti. Hän on harrastanut lännenratsastusta 12-vuotiaasta, mutta on sitä ennen ratsastanut englantilaistyylillä 7-vuotiaasta lähtien. Tytöllä on luontaiset hevosmiestaidot ja halu kehittää niitä erityisesti lännenratsastuksen parissa, ja Malla haaveileekin oman lännenratsun omistamisesta ja kilpailemisesta lajissa. Ulospäin Malla on kenties tympeähkö ja joskus epäkohteliaskin perusteini, mutta lähimmilleen tyttö osaa olla huumorintajuinen ja reilu.
Elias Kelovuo
hevostenhoitaja, kouluratsastaja (vaativa A)
Elias vain ilmestyi. Hän tuli jossain kilpailuissa kysymään olisiko meillä paikkaa työntekijälle ja jouduin tuumaamaan, että tällä hetkellä ei ole. Sittemmin hakiessamme toista tallityöntekijää Eliaksen nimi tuli vastaan ja nähdessäni tyypin muistin heti missä olin nähnyt hänet aiemmin, joten halusin palkata oma-aloitteisen nuoren miehen, vaikkei hänellä koulutusta alalle ollutkaan.
Elias on sosiaalinen, mutta hieman varautunut. Hän ottaa mielellään kontaktia, mutta on enimmäkseen vain kohtelias ja ystävällinen, jakamatta itsestään paljoa henkilökohtaista edes pidemmän tuntemisen jälkeen. Eliaksen intohimo on kouluratsastus ja tulisen temperamentin omaavat hevoset. Vapaa-ajallaan hän valokuvaa, soittaa pianoa ja käy paljon konserteissa.
Stella Häxlilja
valjakkoajaja (noviisi taso)
Ennan tytär Stella on perinyt vankkumattoman intohimon shetlanninponeihin molemmilta vanhemmiltaan. Vaikka tyttö nuorempana myös ratsasti poneilla, on tämä on pienestä pitäen harrastanut valjakkoajoa äitinsä ohjauksessa. Stella on kunnianhimoinen ja täydellisyyttä tavoitteleva, niin poniharrastuksessaan, koulussa kuin toisessa intohimossaan jääkiekossakin. Enna onkin sanonut, että joutuu toisinaan pakottamaan tyttärensä ottamaan myös rennosti, vaihtelevalla menestyksellä.
Kuunokassa Stellalla on pari hoitoponia joiden kanssa hän myös kilpailee. Hän on myös innokas auttamaan nuorempia lapsia ponien kanssa ja ompa tyttö saanut toisinaan tehdä talliaskareitakin pikkupalkkaa vastaa. Kun äitinsä silmä välttää, on Stella useinkin kärkkymässä josko joku kaipaisi apuvoimia tai tekemässä ekstraläksyjä jossain hyvässä piilossa.