★ ★ ★ YLA3

Suomalainen puoliverinen, tamma Ruunikko (Aa Ee), 167cm s. 24.11.2007 FI 8 vuotta VH04-031-2587 kasv. shonna (VRL-01044) om. Gerardo y Cuevas (VRL-09334) koulupainotus jalostuskäytössä	Prejucide Celt Nosto
	virtuaalihevonen / a sim-game horse kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonne

luonne

Suku & jälkikasvu

Sukua 6 polvea tutustu
Pracelot FWB 169cm, KRJ-II	ii. WDL Lancelot FWB prt 169cm, KRJ-II YLA2	iii. Dara's Dascott FWB tprn 170cm, KRJ-II YLA1
		iie. KMS Cecilie FWB rn 168cm, KRJ-II YLA2
	ie. Magnolia's Prada Realm FWB 160cm, KRJ-I	iei. KWB Antonio FWB tprn 162cm, KRJ-I YLA1
		iee. Magnolia's Verona TRAK 165cm, KTK-II VIR MVA Ch
Marijuana SIN FWB väri säkä (kadonnut VRL)	ei. Méxicant NR FWB rn 166cm	eii. Gimrant Luna FWB prn 173cm, VIR MVA Ch
		eie. Osiria Luna FWB prn 165cm
	ee. Adoro's Uptonic FWB prn 169cm, KRJ-II	eei. Hoobastank FWB trn 174cm, KRJ-I
		eee. NRW Sonja FWB km 166cm

Jälkeläiset
fwb	Nox Imnotgonnadoit	s. 11.04.2021, isä/emä Iwillthinkaboutit Thrill	ei meriittejä
fwb	Critical Crescent	s. 18.02.2019, isä/emä Caribbean Champagne	ei meriittejä
fwb	Celtic Osiris HT	s. 15.06.2016, isä/emä Hittin' The Club	ei meriittejä

Kilpailumenestys

Kilpailustatistiikka
Vahvimman ominaisuudet Nopeus Kokoamiskyky Ketteryys	KO GP sijoituksia 37/40	ratsastaja ex omistaja
	RE taso ei kilpaile	ratsastaja -
	KE - ei kilpaile	ratsastaja -
NJ näyttelyt ei näyttelymenestystä	VSN näyttelyt ei näyttelymenestystä	Arvokilpailumenestys ei arvokilpailumenestystä

Muut sijoitukset

07.03.2018 KRJ, GP ; 2/30 11.03.2018 KRJ, GP ; 4/37 12.03.2018 KRJ, GP ; 3/30 13.03.2018 KRJ, GP ; 5/37 17.03.2018 KRJ, GP ; 4/30 18.03.2018 KRJ, GP ; 6/37 24.03.2018 KRJ, GP ; 3/30 26.03.2018 KRJ, GP ; 5/30 30.03.2018 KRJ, GP ; 5/30 03.04.2018 KRJ, GP ; 2/40 04.04.2018 KRJ, GP ; 4/40 08.04.2018 KRJ, GP ; 5/40 09.04.2018 KRJ, GP ; 4/40 10.04.2018 KRJ, GP ; 5/40 14.04.2018 KRJ, GP ; 1/40 15.04.2018 KRJ, GP ; 5/40 18.04.2018 KRJ, GP ; 1/40 01.02.2017 KRJ, GP ; 1/30 04.02.2017 KRJ, GP ; 3/30 05.02.2017 KRJ, GP ; 4/30 07.02.2017 KRJ, GP ; 2/30 10.02.2017 KRJ, GP ; 5/30 12.02.2017 KRJ, GP ; 6/30 13.02.2017 KRJ, GP ; 5/30 19.02.2017 KRJ, GP ; 9/40 19.02.2017 KRJ, GP ; 6/30 13.02.2017 KRJ, GP ; 5/30 22.02.2017 KRJ, GP ; 6/40 20.12.2016 KRJ, GP ; 1/30 20.12.2016 KRJ, GP ; 5/59 18.12.2016 KRJ, GP ; 5/30 18.12.2016 KRJ, GP ; 1/75 13.12.2016 KRJ, GP ; 1/49 11.12.2016 KRJ, GP ; 4/37 14.11.2013 KRJ, GP ; 3/30 07.07.2013 KRJ, GP ; 4/27 11.07.2013 KRJ, GP ; 4/27

Päiväkirja

Celt ja Criminal näyttivät viihtyvän hyvin yhdessä. Mammat pääsivät olivat päässeet lomailemaan kevätvarsojensa kanssa ulos, kevyemmälle käytölle. Tai no, eihän neitoja oikeastaan oltu liikutettu juuri ollenkaan, koska varsat sinkoilivat joka kerta holtittomasti eteen. Nyt olisi kuitenkin aika ainakin vuolla Celtin pitkäksi venähtäneet kaviot. Kenkiä ei ainakaan vielä tarvittu, kun tamma sai viettää nykyään lähinnä aikaansa siitostammana - ja punaruunikko näytti kyllä rennommasta elämästään pitävän, etenkin kun muutaman treenin yhteydessä, oli näkynyt taas huolestuttavaa epäpuhtautta. Puin rauhallisesti seisovalle entiselle kouluratsulle riimun ja vilkaisin rääpälettä. Kyllä, kutsuimme Celtin tammavarsaa toistaiseksi rääpäleeksi tai CC:ksi. Parempaa lempinimeä ei ollut vielä muodostunut.

"Tulehan!" tokaisin lähinnä varsalle, joka ei oikein näyttänyt ymmärtävän seurata emäänsä. Päätinkin pukea vielä sillekkin varmuuden vuoksi riimun ja riimunarun. Onneksi tätäkin tapausta oltiin jo taluteltu jonkun verran, joten ei tarvitsisi olla enää työntämässä.

Matka talliin sujui ilman yllätyksiä. Kiinnitin Celtin kahdelle puolelle riimunarulla, ja siirsin tamman varsan viereiseen karsinaan, näköyhteyden päähän. Tämä oli jo Celtin toinen varsa, eikä punaruunikko onneksi näyttänyt olevan yhtä suojelevainen tästä varsasta kuin edellisestä. Kaipa tamma oli vihdoin oppinut, ettei varsaa mihinkään vietäisi, vaikka se hetken olisikin kosketusetäisyyden ulkopuolella.

"Hei, tässä olisi ensimmäinen potilas." huikkasin kengittäjälle. " Pelkkä vuolu tällä kertaa." lisäsin vielä.
Celt oli onneksi helppo laitettava, joten homma ei kestäisi kauaa.
"Jaa, tämä helppo tapaus." kengittäjä naurahtikin Celtin lähinnä tarkkaillessa karsinassa pyörivää varsaansa.
"Joo, oota vaan, kyllä sieltä haastettakin on tulossa muistaakseni tämän jälkeen." totesin huvittuneena. Niin Celt oli ehkä helppo tapaus, mutta tallin kaikki hevoset eivät ikävä kyllä ollet yhtä mutkattomia.

Tunnelma oli kuin jouluna paketteja avatessa kiinnostuneiden ratsastajien rynnätessä pihaan saapuvan trailerin luo. Itsekkin siirryin myhäillen lähemmäksi. Sieltä tulisi kotimaani kansallisuusaarteita - kaksi suomalaista puoliveristä. Ruunikkosta kaksikosta Tico kuoppi lattiaa jo hermostuneesti hirnuen. Matka oli ollut pitkä, ja vihdoinkin lastaussilta avattaisiin. Ticon emä Celt puolestaan vilkaisi vain korvat hörössä takana hääriviä ihmisiä. Oriherra oli kasvanut huomattavasti. Suomenvierailulla se oli vielä ravannut emänsä vierellä honteloiden jalkojensa kanssa. Olin jo silloin ajatellut Celtin ostoa, mutta että ottaa esikoisvarsakin mukaan, se oli extempore idea. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen saadessani kaksi tuttua puoliverista, joiden kanssa pääsisi valloittamaan koulukenttiä, kunhan kaksikko kotiutuisi.

Tänään valmennettavanani oli kaunis puoliveritamma Celt joka liikkui kauniisti maneesissa kun saavuin paikalle. Hetken aikaa seurasin ratsukon menoa jonka jälkeen lennosta aloin huutelemaan ohjeita ratsastajalle. Ratsukko sai jatkaa ravissa ja pyysin ratsastajaa ottamaan pidemmillä sivuilla lisättyä ravia, lyhyemmillä koottua. Hevosella tuntui olevan hyvin virtaa ja lisätyn ravin kanssa ei ollut ongelmia. Koottuun raviin Celt ei kuitenkaan meinannut asettua ja hetken aikaa sitä sai työstää ennenkuin hevonen malttoi rauhottua. Hevosen askellus oli lennokasta ja pehmeää ja oli ilo katsella sellaisen ratsun menoa. Lopussa otimme vielä vähän laukassa vaihtoja. Aika nopeasti sain huomata ettei ratsukko tarvinnut siihen kovinkaan paljon apua, mutta yli-innokas hevonen oli tarjoamassa niitä vähän joka väliin. Sopivan napakoilla avuilla Celt saatiin toimimaan myös tässä kauniisti ja kootusti joten päästin ratsukon loppuverryttelyyn.

"Et haluais lähteä mukaan maastoon?" kysäisin tallipihassa Celtin suitsista pidellen Hannelta. Kenttätreenit kyllästytti, joten päätin uskaltautua astumaan vaikka yksin tallipihasta. Ansaitsimme molemmat tuuletusta ahkeran treenaamisen lomassa.
"Sori, mutta joku toinen kerta, kerkesin juuri liikuttaa Sentin." nainen vastasi pahoittelevaan sävyyn.
"Eipä mitään, enköhän mä elossa pysy yksinkin." vakuutin virnistäen. Totuudessa en ollut ihan niin varma. Viime maastoilu oli joulumaastossa porukalla, ja nyt pitäisi selvitä Celtin kanssa kaksin, ja minun karttapäälläni...

Mielikuvat ryöstävästä ruunikosta karisivat kuitenkin askel askeleelta kulkiessamme pitkin lumen peittämää tietä hiljaista tietä. Celt katseli valppaasti ympärilleen, mutta kulki melko rauhallisesti.

Jonkin matkaa tietä käveltyämme rohkenin ohjien lyhennyksen myötä ravaamaankin rennon ilmapiirin vallitessa. Celt lähti innokkaasti liitämään pitkin tietä, mutta tuntui pysyvän käsissä hyvin lennokkaista askelistaan huolimatta. Tammakin näytti pitävän vaihtelusta.

Ilta pimeni yllättävän nopeasti, mutta päätin silti kokeilla laukkapätkääkin, ennenkuin lähtisin takaisin tallia kohti. Hieman jännittyneenä annoin puolipidätteen kautta laukka-avut, ja Celt hypähti laukkaan. Tamma oli selvästi odottanut tätä merkkiä. Aluksi tahti oli rauhallinen, mutta tamma lähti uhkaavasti kiihdyttämään vauhtia risteystä kohti pidätyksistäni huolimatta. Paniikki alkoi iskeä. Mitä jos kahjo tammani laukkaisi tallille asti, tai päätyisi koristamaan yhtäkkiä vastaan tulevan auton konepeltiä?
"Nyt pysähdyt hullu!" kirosin satulasta nykäisten voimakkaammin tamman päätä sivulle. Se onneksi tehosi ja sain tamman hidastamaan ravin kautta käyntiin - joka meinasi tosin luisua ravin puolelle joka askeleella.

"Ei kyllä laukata enää yhtään tänään..." mutisin helpottuneena ja päätin kääntyä kohti tallia. Onneksi liikennettä ei juuri ollut. Minulla oli täysi työ pitää puoliverinen käynnissä Celtin tajuttua, että oltiin palaamassa tallille.
"Niin... Mistähän me tultiin?" huokasin tammalle muutaman tienpätkän jälkeen. Maisemat näytti erilaiselta hämärän laskeuduttua. Olin turvautunut jopa puhelinpaikannukseen, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Kaikki suunnat näyttivät vääriltä. Päätin turhautuneena luottaa Celtin suuntavaistoon, ja annoin sen tehdä risteyksissä valinnat. Tamma johdattikin meidät onnekseni tutummalle tielle, ja tiesin olevani pian perillä. Tunnelma alkoi vaihtua epätoivosta voitonriemuun tallin ilmestyttyä näkyviin.

"Oliko kiva maastolenkki?" Alva kysäisi pihaan saapuessamme. Nainen talutti ilmeisesti juuri hevosia sisään.
"Olisi se huonomminkin voinut mennä. Meinattiin eksyä, vaikkei edes käyty pitkällä." naurahdin alas tamman selästä hypäten. Vihdoin perillä, ja molemmat ehjin nahoin.

Kouluvalmennukseen tuli puoliveritamma Celt ratsastajansa Evlin kanssa. Alkuverryttelyt tehtiin hannunvaakunakuviolla, eli ratsukko teki neliön jokaiseen kulmaan voltin ulospäin. Ratsukon tuli liikkua täysin suoraana volttien välillä. Celt sai ensin kulkea hieman rennommassa muodossa, mutta lämmettyään sitä pyydettiin kantamaan itsensä ryhdikkäämmin.

​Kun kuvio oli saatu kuntoon käynnissä, lähdimme tekemään samaa ravissa. Celt ravasi letkeästi, ja vaikka kuvio olikin suhteellisen pieni, ei se aiheuttanut ratsukolle ongelmia. Suorien puoliväleissä Evli teki pienen kokoamisen puolipidätteellä, ja Celtin tuli ottaa siinä muutama lyhyempi askel. Samalla ajatuksella volteilla kuljettiin hieman pienempää ravia kuin suorilla. Evli sai olla tarkkana, jotta siirtymät tulisivat hyvin herkästi ja isompaa ravia ehtisi edes esittää ennen kuin oli aika valmistella seuraavaa kokoamista.

Lopuksi temmonvaihtelut otettiin pois ohjelmasta ja treenattiin hieman laukassa. Kuvio pidettiin täysin samana, mutta suorat tultiin ravissa ja voltit laukassa. Siirtymisissä sai taas olla tarkkana! Ratsukon tehtyä kuviota molempiin suuntiin muutaman kierroksen verran Celt sai ansaitut kiitokset, ja Evli ravaili hevosensa itsenäisesti pois. Hyvää työtä molemmat!

Hiidentallilta lähti jännittynyt porukka kohti Ros Cirenin kisoja. Hiljaisessa myynnissä ollut Celtkin päätettiin ottaa mukaan näytille, tällä kertaa vain vaativa B luokkaan. Tamma käyttäytyi esimerkillisesti koko matkan ajan, ja kisapaikallakin neito oli tyyni kuin mikä. Ei tarvinnut kuin istua tämän tutun nelijalkaisen selkään, jotta saattoi todeta, että Celt oli tänään vedossa. Lämmittelytkin meni lähinnä sormet ristissä, että itse kisat sujuisivat yhtä hyvin - ja niinhän siinä sitten kävi, että koko porukan yllätykseksi Celt meni ja voitti luokan! Eihän voitto ollut aivan ensimmäinen kerta koko tamman uralla, mutta tämä voitto loukkaantumisen jälkeen tuntui todella vahvistavan, että Celt oli voimissaan. Kotimatka sujui hieman haikein mielin. Ajatus tamman myynnistä alkoi tuntua vaikealta. Päädyin kuitenkin siihen, että hevosen olisi parempi jossain muualla, missä aikaa tälle aivan upealle yksilölle olisi enemmän.

Olin onnellisempi kuin vähään aikaan aikaisemmin. Olin ostanut vähä aika sitten hoitohevoseni, mikä oli varmasti jokaisen hevosenhoitajan salainen haave. Tallipaikkakin oli löytynyt ennätysajassa. Olin ollut yhtä hymyä varmaan koko viikon ajan. Celt oli tuotu Länkimäkeen pari päivää sitten - itse en ollut edes ehtinyt paikalle viemään hevostani. No, se oli pieni murhe verrattuna siihen, että unelmani olivat juuri käynee toteen.

Saavuin tallin pihaan ja katsoin ympärilleni hetken autosta käsin. Pieni maalaistalli oli vaatimaton ja varmasti moinen oli uutta Celtillekkin. Itse kuitenkin pidin rauhallisesta tunnelmasta mikä vallitsi tilalla. Pieni talli oli juuri sellainen mitä olin etsinytkin - kotoisa ja kutsuva. Nousin ulos autosta ja nappasin takapenkiltä laatikollisen tavaroitani. Kaikkia Celtin varusteita kun ei oltu tuotu trailerin mukana. Lähdin harppomaan lähes puolijuoksua talliin intoa täynnä.

Säpsähdin tallin oven avatessani ja melkein törmätessäni naiseen, jonka päättelin pian paikan omistajattareksi.
"Sinä taidatkin olla Pyry! Tervetuloa!" Alva sanahti ystävällisesti ovea auki pitäen.
"Joo niin olen. Kiitos paljon! Kättelisin mutta... Nyt on vähän kädet täynä!" naurahdin laatikko sylissäni ja astelin sisään.
"Oliko satulahuone missä?" kysäisin perään, ja Alva viittoikin minut varustenurkkauksen suuntaan."Kai Celt on käyttäytynyt... Hevosiksi?" kysäisin vielä laatikon laskiessani Celtin satulatelineen alle.
"Ei siitä ongelmaa ole ollut." Alva vahvisti. Onneksi näin.

Varusteet saatuani paikalleen, pääsin vihdoin tammani luo. Tuttua ruunikkoa ei tarvinnut kauaa tarhoista metsästää. Viheltelin tammalle tuttuun tapaan portilta kiinnittäen tämän huomion nopeasti.
"Celt, tulehan tänne!" maanittelin portilta, mutta turhaan. Tamma oli päättänyt jäädä heinäkasan luo mieluummin, kuin tulla tervehtimään. Huokaisten livahdin portista sisään ja kävelin tamman luo.
"Sinullahan on hienoja kavereita täällä." totesin vilkaisten kahta hevosta. Nala ja Lilja, ne taisivat olla tammojen nimet. Kiiruhdin kuitenkin niiden ohi nappaamaan Celtin heinäkasalta.

Päätin viedä tamman sisälle harjattavaksi. Mikään ei ollut muuttunut. Celt nuokkui puoliunessa karsinassaan, ja minä puunasin mutakerrosta irti raivokkaasti. Tänään ehkä tarmokkaammin kuin koskaan aikaisemmin - kyseessähän oli nyt minun hevoseni.
"Sinähän olet sopeutunut tänne jo hyvin..." naurahdin tamman hätkähtäessä hereille kun lähdin karsinasta hakemaan liinaa ja kapsonia. Celttiä harvoin näki yhtä rauhallisena. Alun perin minun ei pitänyt tehdä Celtin kanssa tänään mitään, mutta päätin juoksuttaa tamman kuitenkin.

Ei mennyt kauaakaan kun löysimme tielle tyhjälle kentälle. Celt tiesi hyvin mistä on kyse, olinhan juoksuttanut sitä usein. Tamma lähti kävelemään vierelläni kierroksen ympäri kenttää, ympärilleen pää korkeana katsellen. Uusi paikkahan kenttä oli Celtille vielä. Koitin saada tammaa keskittymään minuun pysähdyksillä, mutta tamman huomion saavuttaminen ei osoittautunut tänään niin helpoksi.

Celt alkoi kiinnostumaan vasta tehtävästä kun käänsin tamman ympyrälle ympärilleni ja pyysin sitä ravaamaan. Lennokkaasti tamma lähti liikkeelle. Ravi muistutti lähinnä kiitoravia.
"Prr... Energiaa sinulta ainakin löytyy tänään." puhelin rauhallisesti narun päässä. Pikkuhiljaa tamma alkoi rauhoittua. Laitoin Celtin nostamaan vielä liinassa laukat molempiin suuntiin, ennen kuin päätin lopettaa käyntipätkän jälkeen. Nappasin liinan harteilleni ja vaihdoin sen riimunaruun. Celt puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni irrottaessani liinaa ja vaihtaessani tätä riimunaruun. Hymyilin tammalle ja katsahdin pimenevää taivasta.
"Niin. Nyt se ois sitten sinä ja minä vain tästä lähtien. Koita kestää." kuiskasin ruunikolle naurahtaen.

Tamma loukkaantui tänään peltotreeneissä. Ensimmäisten ravilisäyksien aikana Celt kompastui ilmeisesti johonkin kuoppaan alkoi liikkua epäpuhtaasti. Tästä huolestuneena kutsuttiin eläinlääkäri paikalle ja tamma sai lepomääräyksen. Celt siirretty toipilaaksi.

Tamma aloitti heikosti Durenissa kilpailemisen, taisi olla huono päivä neidillä. Tänään meni paljon paremmin ja tamma ylsikin kolmanneksi! Neiti on myös liikkunut hienosti kotikentällä ja näin syksyn tullen sillä tuntuu olevan huikeasti energiaa.