05/2020 Päiväkirjamerkintä (© Minni)

Olin sopinut Serenan kanssa, että kävisin ajamassa Fannilla kaikki askellajit lävitse kevyenä liikutuksena. Serena oli kertonut minulle mistä löytäisin kaikki varusteet ja huomauttanut että kyseessä olisi todellakin utelias pieni ponitamma, joten lähdinkin mielenkiinnolla kohti tulevaa liikutusta. Päästessäni Kuunokkaan ihailin paikkoja hetken, ennen kuin lähdin tekemään matkaani kohti tallia ja kävin hakemassa Fannin valjakkovaljaat sekä suitset ja muut hoitotarvikkeet, jotka vein ponitamman karsinalle.

Tarkistettuani viidennen kerran, että en ollut unohtanut mitään, kävelin autolleni poimimaan vielä kypäräni ja hanskani, ennen kuin suuntasin sille tarhalle, josta tietäisin Fannin löytyvän. Jouduin hetken metsästämään vajaan metrin korkuista ponitammaa, mutta taskuni pohjalle jäänyt twix paperi voitti ponitamman uteliaisuuden ja näin ollen sain pujotettua riimun ponin päähän ja pääsin taluttamaan ponin talliin. Tallissa kiinnitin Fannin käytävälle ja laskettuani kypäräni käytävälle avasin Fannin harjapakin ja aloin kaivamaan mustaa ponitammaa kurakuorrutteen alta esiin. Vajaan puolen tunnin kuluttua Fanni alkoi näyttämään enemmän shetlanninponilta, kuin mutamonsterilta ja viimeisteltyäni harjauksen pääsin viimein nostamaan silat ponitamman selkään.

Fanni olisi kovin mielellään tutkinut valjaita ja kaikkia remmejä, mutta käänsin päättäväisesti ponitamman pään pois ja sainkin kaikki remmit paikoilleen. Lopuksi vielä painoin oman kypäräni päähäni ja vedin hanskat käsiini, ennen kuin poimin suloiset pienet valjakkosuitset käsiini ja pujotin Fannin riimun ponitamman kaulalle ja suitsin ponin. Lopuksi kiinnitin vielä ohjat kuolaimiin ja vedin riimun takaisin ponitamman päähän, ennen kuin irrotin ponin käytävältä ja talutin sen ulos puomille, jossa sain kiinnitettyä sen siten että sain helposti pienet valjakkovaunut yksin tamman perään. Kiinnitettyäni kaikki remmit, otin ohjat käsiini ja tarkistettuani että ne olivat suorassa, tiputin riimun Fannin päästä ja nousin ponitamman vaunuihin. Löydettyäni hyvän paikan vaunuissa pyysin Fannia peruuttamaan muutaman askeleen, jotta sain sen käännettyä ajoreitille.

Annoin Fannin alkuun kävellä vain pitkin ohjin ja ponitamman lihaksien lämmetä, ennen kuin lyhensin ohjaa paremmalle tuntumalle tien pohjan muuttuessa ravaamiseen soveltuvaksi. Löytäessäni hyvän ohjastuntuman suhistin Fannin raviin, ja poni lähtikin ravaamaan shetlanninponeille tuttua tikittävää ravia, mutta silti se ei tuntunut perinteiseltä poniravilta, vaan siinä oli omanlaista pituutta ja lennokkuutta, joten ravissa oli mukava istua vaunuilla. Ravissa tein hieman temponmuutoksia askellajissa, sillä suoralla tiellä ei voinut ihan hirveästi tehdä mitään valjakkotehtäviä. Fanni tuntui toimivan hyvin ravissa ja ponitammaa olikin mukava ajaa. Jossain kohtaa suoraa annoin ponitammalle laukkakäskyn ja musta ponitamma lähtikin korvat hörössä laukkaamaan eteenpäin. Annoin Fannin laukata vapaasti jonkin matkaa suoraa eteenpäin, ennen kuin hidastin ponitamman raviin ja siitä käyntiin.

Loppumatkan tyytyväisesti pärskivä ponitamma saikin kävellä vapaalla ohjalla ja tallin pihassa sain pysäyttää puomille tyytyväisen ponin. Avattuani valjaita sen verran että sain vaunut pois Fannin perästä, talutin ponitamman takaisin käytävälle ja avasin loputkin soljet valjaista, ennen kuin vedin ne pois ponin päältä ja nostin ne odottamaan pesuaan. Ensin kuitenkin kävin antamassa Fannille pikaisen suihkun ja palautin ponitamman tarhaansa. Lopuksi vielä valjaille ja suitsille huolellinen pesu ja palautus omille paikoilleen, ennen kuin olin valmis suuntaamaan kotiin.

05/2019 Valjakkovalmennus (© reibili)

Seuraavat valmennettavat Kuunokassa olivatkin kaksi shetlanninponitammaa. Serena oli valinnut ajokikseen Assin ja minulle jälleen uusi tuttavuus Enna oli saanut ajettavakseen Fannin. Valmennuksen alkuun käytiin läpi hieman molempien valjakoiden varustusta, turvallisuus ennen kaikkea. Sanoin toimivani molempien groomina vuoron perään valmennuksen aikana, jonka teemana tänään oli tarkkuusajo. Rakentelin kentälle oransseista tötteröistä koostuvan radan, joka käsitti kahdeksan välikköä. Tötteröiden päälle olin asetellut golfpalloja, eikä näitä saanut tiputtaa. Alkuverryttelyt oli suoritettu sillä välin kun rakentelin rataa ja ennen tehtävän suorittamista tarkkailin valjakoita vielä hieman. Molempien ajajien ohjasotetta joutui hieman vielä tässä vaiheessa korjaamaan, mutta ponit liikkuivat hienosti kumpainenkin.

Serena ja Assi olivat ensin suoritusvuorossa joten hyppäsin groomiksi. Assi tiputti kahden ensimmäisen välikön pallot, mutta loppurata sujui hienosti. Kehotin Serenaa ottamaan tehtävän vielä uusiksi ja kiinnittämään huomiota siihen että poni kärryineen on kunnolla suora näissä väleissä. Tällä kertaa suoritus oli oikein hyvä.

Seuraavaksi hyppäsin Ennan ja Fannin kyytiin. Fanni hieman kiemurteli ja kaarteli, eikä ensimmäisessä suorituksessa ollut juuri muuta kehuttavaa kuin se, että sentään viimeisen välin pallot eivät tippuneet. Ennan ja Fannin kanssa tehtävä otettiin myös uusiksi. Ohjeistin Ennaa varmaan ärsyttävyyteen asti mitä tehdä, ja toisella suorituksella koko rata menikin puhtaasti, palloja ei tippunut tällä kertaa enää lainkaan. Kävin rapsuttamalla kiittämässä molempia poneja hyvästä työstä ja pienen palautekeskustelun jälkeen jätin valjakot tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.