Syksy, sateet ja ktk-tilaisuus. Vaikka kyseinen tapahtuma kuuluukin mun lemppareihin – ihan vaan siks, koska tykkään esitellä mun supersöpöjä ponejani koko kansalle – ei räntäsadetta lähentelevä ilma ihan täysillä sopinu mielikuviini onnistuneesta reissusta. Omistani voin varmaan sanoa, ettei ponivalinnatkaan tällä kertaa olleet sieltä hehkeimmästä päästä, joten jo tämäkin lisäsi osaltaan niitä kuumotuksen tunteita joita matkalla koin.

..tai no oikeastaan jo ennen matkaa, Leiahan nimittäin on heti aamusta sitä mieltä, että hänpä se ei tähän leikkiin lähde. Vettä sataa, piha on yhtä liejua, ihan liian aikaista, kaikki on muutenkin pilalla. Todistimme Ennan kanssa poneja lastatessamme siinä sitten sellaisen tyypillisen Leiamaisen kiukkusirkuksen ja käytännössä raahasimme tamman koppiin.

Mun täytyy kuitenkin Leian hyväksi todeta, että tappuraiseen alkuun nähden oikein hyvin hän tsemppasi. Toki voi olla, että tässä kohtaa suorituksen itse asiassa kruunasi juuri se sellainen kiukunsekainen topakkuus, joka näkyi nyt hyvänä eteenpäinpyrkimyksenä ja temmokkaina askeleina. Kyllähän se paikallaan seisominen ponineidin kanssa oli enemmän ja vähemmän hikistä puuhaa, ja jos se negatiivinen tahtotila ei yleisölle näkynytkään niin kyllä se handlerin näppituntumaan välittyi. Saatiin kuitenkin juuri sellainen palkinto mikä tälle ponille kuuluukin, ei enempää eikä vähempää.

Enna handlasi Severuksen. Kaikki ponin kanssa toimineet tietävät, että se osaa olla välillä ihan hirveä junttura, siis sellainen ihan totaalisen yhteistyöhaluton k****. Tällä kertaa Severus oli kuitenkin saanu rusinat kallonsa sisällä oikeaan linjaan. Sen esiintyminen oli käyttäytymisen osalta ihan priimaa, draivia löytyi (missä ikinä ori sitä piilotteleekin aina muulloin?) ja ajokin sujui vähintäänkin tyypillisellä tasolla. Ennahan ei ihan hirveästi ole Severuksen kanssa harrastanut, siis lähinnä sen verran, että tiesi kirota etukäteen koko ponin olemassa oloa, mutta nyt nainen vaikutti peräti vaikuttuneelta.

Meidän tallin kolmas osallistuja oli Dorian. Mä en viiti Dorianista mitään edes sanoa, koska sehän oli käytännössä se niin sanottu varma nakki. I-palkinto puhukoon puolestaan.