Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
ylläpitäjä VRL-09334
serenavirtuaali@gmail.com

muistosivut

Vuornan Hippa&Harmi

VH16-018-1187
Suomenpienhevonen, tamma
11.04.2016 FI 8 vuotta
Rautias (Aa ee), säkäkorkeus 144cm

Omistaa VRL-09334
Kasvattanut Vuorna

Kouluratsu (helppo A)


KTK-III 10/2016
Ch 10/2020
SLA-I 11/2018
KRJ-III 06/2019
VVJ-II 02/2022

Hippa on sellainen sähikäinen. Se suhisee ja puhisee ja on aina menossa joka suuntaan samaan aikaan, ja vaikka luonteeltaan kiltti onkin, on tamman käsittelyssä toisinaan tekemistä. Hipasta löytyy sitä kaikille niin tuttua tammamaista tuulella käyvyyttä; aina joskus vähän näytetään hapanta naamaa ja poljetaan jalkaa, vaikka ei toki sitten loppujen lopuksi mitään sen kummempaa tehdäkään. Sitä nyt vain täytyy ihan periaatteen vuoksi välillä vääntää turpa nutturalle ja kapuloita rattaisiin, ja miten harmillista se sitten onkaan jos ihminen ymmärtää olla välittämättä moisesta tyhjäntoimituksesta. Myös taluttaessa tamman kanssa saa olla joskus tarkkana, Hippa kun ei omasta mielestään jouda odottelemaan hitaita ihmispolojan vaan pitäisi mennä jo, ja irtilaskiessa voi olla viisasta valmistautua tekemään väistöliikkeitä Hipan pinkaistessa joka kerta villiin pukkilaukkaan joka vetää muutkin hevoset mukaansa hauskaan leikkiin.

Ei Hippa mikään mahdoton vänkääjä siis ole, mutta vaatii arjessa jämäkkyyttä ja kärsivällisyyttä hoitajalta. Tilanne onkin sitten eri jos ollaan muissa kuin arkisissa kuvioissa. Hippa on se hevonen, joka kisapaikalla pyörii kuin väkkärä ja huutaa muille. Kengittäjää tamma mulkoilee joka kerta oikein poikkeuksellisen pahalla silmällä ja eläinlääkäriä vielä pahemmalla – kummassakin tapauksessa Hippa on syytä ottaa kiinni jo ennen kuin h-hetki on käsillä sillä muuten se todennäköisesti juoksuttaa ihmistä olipa sitten karsinassa tai tarhassa. Kun tammalle tekee selväksi, ettei vaihtoehtoja ole, tyytyy se kohtaloonsa yleensä suhteellisen säyseästi, mutta kunhan nyt, jälleen kerran, pitää päästä vähän osoittamaan omaa mieltään.

Kun tammalla lähtee ratsastamaan tai ajamaan, on syytä hypätä selkään taikka kärryihin aika vikkelästi, Hippa on nimittäin yleensä jo menossa kun kyytiläinen vasta asettelee ensimmäistä jalkaa jalustimeen. Tilanne ei ole kuitenkaan niin toivoton kuin miltä ensin saattaa vaikuttaa. Suomineito on energinen, kyllä, ja vauhdikas, joo, mutta myös kuuliainen ja osaava. Kovilla käsillä suustaan herkän tamman saattaa kyllä saada totaalisesti herpaantumaan, mutta kun ratsastaja muistaa painottaa apunsa painoon ja pohkeisiin, alkaa homma olla jo aika hyvällä mallilla. Hipalla on energiset liikkeet joihin se saa ladattua paljon voimaa, ja erityisesti se loistaa tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Joskus tamman takaosa meinaa jäädä vähän laiskaksi, erityisesti laukassa, mutta ratsastajan tuella sekin pysyy siististi liikkeissä mukana.

Myös esteillä Hipan tarkkuudesta on hyötyä. Se taipuu ketteryytensä ansiosta vähän vauhdikkaampiinkin ratoihin, mutta vaatii ratsastajan kannustusta päästäkseen hienoisesta epäröinnistään yli. Hippa ei niin sanotusti ole aivan kotonaan esteradalalla ja vastuu vauhdin ja askelten säätämisestä jääkin tyystin ratsastajalle.

Kun Hipan perään laitettiin ensikertaa kärryt, oli se kuulemma järkyttynyt niistä sydänjuuriaan myöten, mutta sittemmin totuttuaan tammasta onkin kuoriutunut ehta valjakkoponi. Rauhallisemmat kouluosuudet ovat Hipalle helppoja ja herkkyytensä ansiosta se vastaa pieniinkin apuihin viipymättä. Tarkkuus- ja maasto-osuuden ovatkin sitten toinen juttu. Vauhdikkaampi meno kärryjen kanssa on Hipalle melko herkästi räjähtävää touhua ja menohaluja löytyisi usein enemmän kuin on tarvis. Ajajan on siis pysyttävä hereillä sen suhteen, ettei päästä tammaa kuumumaan liikaa, muuten jälki voi olla sanalla sanoen kamalaa.

Suku & jälkeläiset

Tiilikan Hamanaattori
rt 144cm
KTK-II Ch VSN-N Ch YLA2 KRJ-I SLA-I*
ii. Tjefred
m 144cm, KTK-II KRJ-I SLA-I ERJ-I YLA2
iii. Pilvekkeen Sotka
iie. Sitruksen Lemonia
ie. Hamahelmisimpukka
klm 147cm, KTK-I VIR MVA Ch SLA-I KRJ-I YLA2 VSR-AB
iei. Takametsän Maahinen
iee. Hamahelmetär
Koistilan Venla
rt 158cm, KTK-III SLA-I KRJ-I YLA2 VSR-C
ei. Kaamosritari
rt 155cm, KRJ-I
eii. Ruosteprinssi
eie. Venniina
ee. Siian Ehdollinen
prt 155cm, KTK-II SLA-II
eei. Viidakko-Veikko
eee. Siia Maria

Värigenetiikka Aa ee.

Sukua virtuaalimaailmassa 2 polvea.
Tarjolla jalostukseen rajoituksetta.

RMP-arviointi: ★ ★ ★

Rohkeus
Kokoamiskyky
Liikkeet

Jälkeläiset
o.Jeilin Himmeä Hopea
-
s. 01.09.2022 emä Vappulan Hopeaharakka
o.Pahuksen Hippaluola
KTK-III SV-III KV-I KRJ-I ERJ-I
s. 09.02.2021 emä Villahaan Pahus
o.Jeilin Hukka&Härmäys
KTK-II
s. 01.04.2018 emä Tiilikan Väineri
o.Jeilin Hiiskatti
-
s. 25.01.2018 emä Kuukarin Kermitti

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailumenestys

KRJ helppo A

Sijoituksia 40 kpl

ERJ 60cm

Sijoituksia 20 kpl

VVJ vaativa

Sijoituksia 40 kpl

31.10.2016 KRJ Cup, he B ; 14/299
28.02.2019 KRJ Cup, he A ; 6/122

Menestys näyttelyissä

09/2016 NJ ; irtoSERT
06/2020 NJ ; irtoSERT
10/2020 NJ ; BIS12 MVA-SERT

01.06.2016 KRJ, he B ; 3/40
01.06.2016 KRJ, he B ; 5/40
03.06.2016 KRJ, he B ; 6/40
04.06.2016 KRJ, he B ; 5/40
05.02.2017 KRJ, he B ; 6/71
01.03.2017 KRJ, he B ; 6/40
01.03.2017 KRJ, he B ; 2/40
17.02.2017 KRJ, he B ; 5/40
20.02.2017 KRJ, he B ; 2/30
25.02.2017 KRJ, he B ; 1/30
14.03.2017 KRJ, he B ; 1/40
15.03.2017 KRJ, he B ; 6/40
17.03.2017 KRJ, he B ; 1/40
30.04.2017 KRJ, he B ; 4/30
13.04.2017 KRJ, he B ; 4/40
12.06.2017 KRJ, he B ; 5/40
05.05.2017 KRJ, he B ; 5/69
30.08.2017 KRJ, he B ; 4/33
10.06.2016 KRJ, he B ; 2/40
26.12.2016 KRJ, he B ; 7/80
29.12.2016 KRJ, he B ; 6/80
03.03.2017 KRJ, he B ; 3/40
11.02.2017 KRJ, he B ; 5/40
18.02.2017 KRJ, he B ; 2/40
14.03.2017 KRJ, he B ; 5/40
15.03.2017 KRJ, he B ; 5/40
16.03.2017 KRJ, he B ; 2/40
26.02.2017 KRJ, he B ; 4/30
28.02.2017 KRJ, he B ; 2/30
29.02.2017 KRJ, he B ; 5/30
16.03.2017 KRJ, he B ; 9/100
20.03.2017 KRJ, he B ; 3/100
18.03.2017 KRJ, he B ; 4/100
16.04.2017 KRJ, he B ; 3/40
14.06.2017 KRJ, he B ; 2/40
15.06.2017 KRJ, he B ; 6/40
01.09.2017 KRJ, he B ; 2/33
06.01.2018 KRJ, he A ; 3/21
07.02.2018 KRJ, he A ; 1/30
09.02.2018 KRJ, he A ; 5/30
02.01.2018 ERJ, 60 cm ; 4/ 30
03.01.2018 ERJ, 60 cm ; 2/30
11.01.2018 ERJ, 60 cm ; 5/30
11.01.2018 ERJ, 60 cm ; 5/30
15.01.2018 ERJ, 60 cm ; 1/30
15.01.2018 ERJ, 60 cm ; 4/30
18.01.2018 ERJ, 60 cm ; 5/30
08.01.2018 ERJ, 60 cm ; 5/33
07.03.2018 ERJ, 60 cm ; 4/30
08.03.2018 ERJ, 60 cm ; 2/30
01.11.2018 ERJ, 60 cm ; 1/40
07.11.2018 ERJ, 60 cm ; 4/40
09.11.2018 ERJ, 60 cm ; 3/40
23.11.2018 ERJ, 60 cm ; 6/36
23.11.2018 ERJ, 60 cm ; 1/36
24.11.2018 ERJ, 60 cm ; 6/36
25.11.2018 ERJ, 60 cm ; 3/36
03.02.2019 ERJ, 60 cm ; 5/50
05.02.2019 ERJ, 60 cm ; 4/50
15.03.2019 ERJ, 60 cm ; 4/40
23.12.2016 VVJ, vaativa ; 3/16
24.12.2016 VVJ, vaativa ; 3/16
25.12.2016 VVJ, vaativa ; 3/16
24.03.2017 VVJ, vaativa ; 1/40
06.10.2017 VVJ, vaativa ; 5/30
13.10.2017 VVJ, noviisi ; 4/19
17.10.2017 VVJ, vaativa ; 4/30
21.10.2017 VVJ, vaativa ; 3/24
23.10.2017 VVJ, vaativa ; 3/24
24.10.2017 VVJ, vaativa ; 2/24
10.11.2017 VVJ, vaativa ; 5/30
27.12.2016 VVJ, vaativa ; 3/16
28.12.2016 VVJ, vaativa ; 4/16
30.12.2016 VVJ, vaativa ; 3/16
30.03.2017 VVJ, vaativa ; 4/40
14.10.2017 VVJ, vaativa ; 1/27
20.10.2017 VVJ, vaativa ; 5/30
30.10.2017 VVJ, vaativa ; 4/30
28.10.2017 VVJ, vaativa ; 4/24
30.10.2017 VVJ, vaativa ; 3/24
13.11.2017 VVJ, vaativa ; 4/30
19.11.2017 VVJ, vaativa ; 4/30
22.11.2017 VVJ, vaativa ; 2/30
24.11.2017 VVJ, vaativa ; 3/30
29.11.2017 VVJ, vaativa ; 5/30
23.02.2018 VVJ, vaativa ; 7/50
28.02.2018 VVJ, vaativa ; 3/50
04.03.2018 VVJ, vaativa ; 1/50
10.03.2018 VVJ, vaativa ; 5/50
10.03.2018 VVJ, vaativa ; 4/50
14.03.2018 VVJ, vaativa ; 2/50
14.03.2018 VVJ, vaativa ; 3/50
20.03.2018 VVJ, vaativa ; 5/50
05.03.2018 VVJ, vaativa ; 1/75
07.03.2018 VVJ, vaativa ; 6/75
10.03.2018 VVJ, vaativa ; 8/75
14.02.2018 VVJ, vaativa ; 4/38
12.03.2018 VVJ, vaativa ; 2/26
21.03.2018 VVJ, vaativa ; 4/26
11.03.2018 VVJ, vaativa ; 5/46
Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Kun ensimmäisen kerran näin myynti-ilmoituksen Hipasta, mietin, että no ompahan oudon niminen hevonen. Se jäi mieleen, ei aluksi ehkä niinkään hyvällä tavalla, mutta jäipä kuitenkin, ja yhtäkkiä huomasin miettiväni miten kiva ja hauska nimi sillä itseasiassa onkaan. Nimen takaa löytyi myös mitä ihastuttavin hevonen, juuri sellainen sopivan täpäkkä, mutta ei aivan mahdoton, ja vaikka en suomenhevosten suvuista siinä kohtaa niin paljoa ymmärtänytkään (ymmärtänenkö vieläkään), miellytti sekin puoli Hipassa minua. Lisäksi tamma oli jo näyttänyt kyntensä kilpakentilläkin ja pyörähtänyt kantakirja-arvostelussa, eikä tuloksissa ollut moitittavaa. Kaikista hyvistä puolista huolimatta mukaani lähti sillä kertaa vain saman tallin kasvatti Monni, mutta Hippa jäi silti mieleen. Kun Liia kuitenkin myöhemmin palasi kysymään olisinko yhä kiinnostunut ottamaan tamman meille, ei vastausta tarvinnut kahdesti pohtia.

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Kaunis, kuulas syyspäivä pikkupakkasineen ja kuuraisine lehtineen on - jos minulta kysytään - ehkä maailman paras miljöö viettää aikaa ulkosalla ja koska yksi lempipuuhistani on notskimakkaran mättäminen pakettisotalla suusta alas, päätimme naapurin Jusan kanssa lähteä pienelle eväsretkelle noin 15km päässä sijaitsevalle laavulle. Jusahan ei varsinaisesti ole mikään ratsastaja, joten tuupattiin sille varmajalkainen Kultu alle kun taas mie valitsin Hipan - ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi, että molemmilla on ratsu mallia poni. Kultuhan osoittautuikin Jusalle oikein oivaksi kaveriksi, toisin sanoen tamma siis ihastui ikihyviksi mieheen jota meillä leikkisästi sanotaan hevoslässyttäjäksi. Jusahan ei tiedä kavioeläimistä juuri mitään, joten hän korvaa puuttuvan taidon hemmottelulla ja höpöttelyllä, mikä Kultulle sopii paremmin kuin hyvin.

Melko odotetusti Jusahan alkoi valittaa niin tylsyyttä, paikkojen kipeytymistä kuin nälkääkin jo puolessa välissä menomatkaa. Ehkä sille olisi sittenkin pitänyt valita joku Lemmeksen kaltainen häkkärän väkkärä jonka kanssa olisi ollut tekemistä pitkin matkaa (ja Jusahan siis tykkää kyseisestä elikosta, ehkä ne käyvät samalla taajuudella). Valittavasta kuskistaan huolimatta Kultu hoiti tonttinsa mallikkaasti ja näytti nauttivat niin rennosta käyskentelystä kuin vauhdikkaammista pätkistäkin, sekä ennen kaikkea kuunteli ohjastajansa toiveita säntillisesti. Hippa oli vähän toista maata. Sillä on nyt ollut vähän taukoa aktiivisimmasta kisaamisesta ja meidän aika on harmillisen paljon mennyt nuorten hevosten kouluttamiseen. Tamma oli siis täynnä pöllöenergiaa jota ei pari pitkää kiitolaukkapätkääkään meinannut taltuttaa.

Matka oli aavistuksen verran liian pitkä tyhjällä vatsalla taitettavaksi, mutta onneksi laavulla oli valmiita polttopuita joten pääsimme saman tien tekemään nuotion ja hörppäämään kahvit. Siellä metsän keskellä sitä saattoi nauttia luonnon äänistä ja ihanista makkaroista (oikeasti, olen vähän pakkomielteinen), ja jopa Jusa oli vähän aikaa hiljaa.

Meillä oli oikeinkin kiva retki ja kotiin arjen keskelle paluu oli vähän nihkeä ajatus, vaikkakin pakollinen paha. Syystä tai toisesta matka takaisin päin sujui paljon verkkaisemmin ja ilman epämääräistä valituksen ininää takavasemmalla. Myös ponit vaikuttivat tyytyväisiltä ja enimmät energiat näyttivät tulleen puretuiksi. Päätimmekin itse asiassa, että seuraavalla kerralla taidamme napata makuupussit mukaan ja majoittautua kyseiselle kodalle oikein yöksi.

Valjakkovalmennus     © omistaja

Me saatiin siis oma valjakkovalmentaja, viimeinkin! Pääsimme sitten Hipan kanssa olemaan ensimmäisinä kokeilemassa miten yhteistyö uuden tyypin kanssa sujuu, eli näyttämään että meijän hevoset ei ihan aina toimi eikä ihmisetkään ole välttämättä sieltä terävimmästä päästä. Koska Hipalla on erään pienen kompastumisonnettomuuden jälkeen ollut suuria ongelmia ylittää vesiesteitä, oli päivän agendamme läträtä oikein kunnolla.

Ihan aluksi lähdimme tutustumaan vesihautaan jalkaisin, koska "Leksa" halusi nähdä miten pahaksi tammasen vesipelko oli jo äitynyt. Hippahan on toki fiksu tyttö ja vaikka rataympäristö herättikin sillä pienen jännityksen aluksi, lompsotteli tamma suoraan veteen sen enempiä asiaa pohtimatta ja sai palkakseen herkkuaan, pellettejä. Koska Hippa-neidin tilannetaju osoitti, että ongelma on nimenomaan kärryjen kanssa, ei auttanut muu kuin hakea rottelot perään ja yrittämään.

Purimme alkuun enimpiä höyryjä sileällä Leksan seuratessa sivumpaa ja antaessa muutamia hyödyllisiä vinkkejä. Muun muassa Hippa ei ilmeisesti taivu yhtä hyvin vasemmalle, joten saimme kotiläksyksi jumpata käännöksiä ja pyytää hierojaa käymään tamma läpi tämä huomio silmällä pitäen. Kuulemma myös minulla on ajajana hemmetin huono ryhti, mutta senhän me jo tiesimmekin.
Kun viimein suuntasimme kohti maastorataa jännittyi rennoksi työstetty tamma silminnähden. Teimme ensin hieman kaarreharjoituksia esteosiolla saadaksemme enintä terää Hipan jännityksestä pois. Leonoora hyppäsi pois kyydistä ja käveli sitten vesiesteelle vastaan namipussin kanssa. Lahjonnasta huolimatta Hippa epäili ja epäröi, mutta näytti tyyntyvän kun sai pellettejä ja pääsimme jopa kastamaan etukaviot veteen. Teimme tätä muutaman kerran - peruutimme ja menimme uudestaan kastamaan kavioita, välillä heitteän pienen lenkin muualla ja taas uudestaan. Muutaman toiston jälkeen Hippa seisoi melko rennosti etujalat noin polviin asti vedessä ja päätimme lopettaa siltä erää.

Meillä ei kotona ole tietenkään valjakkoajorataa, mutta onneksi syksy ja sateet saattavat hyvinkin avittaa meitä vesitreeneissämme ja tarjota aivan luontaisia harjoittelupaikkoja lätäkköjen muodossa.

Kaius Hiidenheimon kouluvalmennus     © omistaja

Kun Hippaa alettiin sen mammaloman jälkeen taas treenaamaan kävi hyvin pian ilmi, että tarvitsisimme sen kanssa apuvoimia. Oli toki poikkeuksellista varata Kaiuksen arvokasta aikaa ei enää aktiivisesti kisaavalle mammatammalle, mutta tässä kohtaa koimme sen Hipan kannalta parhaaksi ratkaisuksi. Työinto ja rentous oli löydyttävä ja pian, meijän kun pitäis vielä laatuarvosteluissakin pärjätä!
"Hupsista! Otetaampa ihan alkuun kunnon ravityöskentelyä. Tehdään muutama kierros molempiin suuntiin niin, että pyydät pitkät sivut lisättynä; rauhallista, piiiitkää askelta. Lyhyellä voi koittaa lyhentää sen verran mitä luontevasti tulee, mutta pidetään painopiste nyt isoissa linjoissa."

Tämä oli siis Kaiuksen vastaus siihen kun Hippa keksi keulia heti kun kokosin ohjia. Tammalla tuntui olevan patoutumia, energiaa ja turhautumista, joista ne fyysiset oltiin hierottu pois edeltävällä viikolla. Nyt oli siis hierottava vielä korvien välikin toimintakuntoon.
Hippa vastasi apuihin heijaamalla päätään samalla kun viipotti pitkällä, mutta kiireisellä askeleella pitkin kentän laitaa. Se kulki tyydyttävässä muodossa, mutta oli kireä kuin viulunkieli. Lyhentäminen (ja hidastaminen..) lyhyelle sivulle ei miellyttänyt Hippaa laisinkaan; se veti turvan kuolaimen taakse ja pöhisi kuin villiorhi. Ja Kaiusta nauratti. Rakas valmentajamme sanoi, ettei halua koskaan käsitellä Hipan surullisenkuuluisaa viimeisintä varsaa jos se sai emänsäkin noin pahasti hermoromahduksen partaalle.

Muutimme hieman taktiikkaa. Puolikkaalla lävistäjällä pohkeenväistöä ja jäljelle jäävällä pitkällä sivulla avotaivutus, minun pitäisi rentouttaa kädet ja keskittyä jalkoihini, ja kuulemma uskoa (muutaman viikon ajan Hipan kanssa taisteltua alkoi ilmeisesti vika olla omassakin päässä). Hippa venkoili taas kuolaimen taakse eikä hyvästä muodosta voinut puhua, mutta saatiin me jonkinlaista pohkeenväistöä aikaiseksi. Avot meni sitten jopa hieman paremmin. Kaipa se oli sitten näin, että tamman oman latauksen lisäksi meikäläinen oli unohtanut miten tällaista suustaan herkkää hevosta ratsastetaan.
Otimme vielä muutamat väistöt ja taivutukset, Hippa meni suht siivosti, ei hyvin, mutta ei niin kamalan huonostikaan. Isoin juttu oli kuitenkin saada tällainen "osavoitto" alle, itseluottamusbuusti meille molemmille, koska loppujen lopuksi olimme varmaan enimmäkseen edes tällaisen pienen onnistumisen tarpeessa.

Päiväkirjamerintä     © kasvattaja

Venlasta meille kotiin jäänyt ensimmäinen tammavarsa Hippa on osoittautunut todella vauhdikkaaksi pikkutammaksi. Juuri ja juuri pienhevosen mittoihin jämähtänyt neiti osaa kyllä ottaa ilon irti elämästään, eikä sitä juurikaan makoilu tai laiskottelu kiinnosta! Ruokansakin suhteen Hippa on hiukan nirso; varsana jouduttiin taiteilemaan tamman kanssa vaikka ja kuinka jotta löydettiin nirppanokalle juuri oikeanlainen sapuska naaman eteen. Vieläkin tamma on hiukan hoikassa kunnossa, mutta lempparipöperöt ovat onneksi vihdoin saaneet sen innostumaan ruoka-ajoistakin.

Tänään käytiin Hipan kanssa vähän kentällä treenaamassa liinan avulla ja oikein hienosti meni! Alkuunsa tamma liikkui eteen todella energisellä tahdilla, mutta pienellä väsytyksellä alkoi homma muuttua huomattavasti hallitumpaan suuntaan. Tamma kuunteli apuja oikein hyvin ja hidastikin (ainakin melkein) ajoissa. Leikkisänä nuorukaisena Hippa ei aina ihan tunnu tajuavan mistä syystä vauhtia mukamas pitäisi ikinä millään tapaa hidastaa. Hassu poni! Loppuajaksi puettiin tammalle vielä satula ja tehtiin jäähyt varusteiden kanssa. Varustaminen on Hipalle vielä aika jännä paikka mutta varmasti pikkuhiljaa saadaan tuokin homma tamman korvien väliin iskostettua ihan simppeliksi jutuksi.

layout © VRL-09334     tausta © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © COPYT