Jeili

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

"Reipas, rehti ja rohkea," sanoi Vappulan Ellin myynti-ilmoitus. Mä mietin hyvän tovin mitä moiset sanat mahtoivat tarkoittaa. Oli meillä reippaita, rehtejä TAI rohkeita hevosia toki tallissa, mutta äkkiä ajateltuna ei tullut mieleen yhtäkään joka olisi noita kaikkia - paitsi joku Kuuno joka oli edellisten lisäksi myöskin seniili, mikä tavallaan selitti nuo ylistyssanat. Se, mikä lähti liikkeelle kettuilupuheluna Ellille ("eiks me olla sovittu, että ollaan aina raadollisen rehellisiä kasvattien myynti-ilmoituksissa häh?"), muuttui pian hienoiseksi kiinnostukseksi. Kiva voikko, rehti, rehellinen ja mitä näitä nyt oli - mä aattelin, että se vois olla sellainen järkiostos. Sitä paitsi tän emä oli sukua meidän Snyggmeisterille, joten voiko se silloin ihan täys nösviittikään olla? Ja jos ori osoittautuisi ihan kaheliksi, voisin aina osoittaa syyttävällä sormella Elliä. Win win.

Päiväkirjamerkintä     © alaera

Nyt kun Tarun varsotus alkoi olla ajankohtaista olin huomannut juuri sopivasti jeililäisorien tarjotaan jalostukseen-mainoksen. Joku pienisuuri etiäinen oli saanut minut selaamaan hevoslistaa, ja sieltähän se oli löytynyt – sopiva sulhaskandidaatti ruunivoikolle prinsessasuomenhevoselleni. Voikko yleispainotteinen vappulalainen suomenhevosori Vappulan Hopeaharakka, tutummin Naakka, oli herättänyt huomioni – juurikin sen voikko väritys ja pienen pieni (tarkkoja jos ollaan niin 25%) mahdollisuus saada valkovoikko suomenhevosvarsa oli saanut silmäni hetkeksi kiilumaan animetähtisilmien lailla. Ja vaikka valkovoikkoa ei tulisikaan, niin voikkovarsan todennäköisyys oli hyvä (tässäkin tosin se 25% mahdollisuus ei voikkoon varsaan). Rakenteellisesti Naakka ei ollut ehkä se paras vaihtoehto, tosin voikkoväriset orit nyt olivat … … huonorakenteisempia, näin nätisti ilmaistuna, ihan yleisellä tasolla. Naakan suku puhui kuitenkin puolestaan; isän puolelta se oli vähäpeltolaista yleispainotteista suomenhevoslinjaa ja emän puolelta turmeltajalaista myöskin yleispainotteista suomenhevoslinjaa. Voikkovärisyyden se oli perinyt emältään ja emän emältään.

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa ensimmäiselle palkittu Naakka on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvinkin näyttävä tapaus, puutteellisessa ulkomuodossa suku kompensoi enemmän kuin hyvin. Haluaisin kovasti lisätä tähän myös maininnan luonteesta, mutta niiden puheiden perusteella, mitä olin kuullut Naakan omistajalta Serenalta, orin pitkät piuhat, tai se kiireetön sytytys – päätelköön kukanenkin näistä nyt sitten ihan itse: suomiMies isolla M:llä.