Jeili

Kun Hattara ja Hurja olivat asettuneet taloksi Jeilin lakeuksille, niin tulihan siinä vähän väkisinkin mieleen, että mites jos niitä hevosen pentuja? Nämä kun sopivat toisilleen varsin aukottomasti, siis jopa siinä määrin, että lopputuloksesta uskalsi odottaa hyvää. Niin syntyi Hui Hattara. Vilja risti sen heti ensimmäisinä viikkoina Hirviöksi ja nimi jäi muiden ehdotusten puutteessa voimaan. Ehkä aika kultaa muistot, mutta tuskin koskaan on Jeilin historiassa nähty yhtä itsepäistä ja aikaansaavaa varsaa. Viljasta puolestaan tuli vähemmän aikaansaava, käyttäessään työtunteja keskimäärin kerran päivässä omille teilleen karanneen suomenhevosvarsan etsimiseen ja kiinnisaamiseen; "missä hitossa se pikkuhirviö taas on?!".

Ei voi myöskään sanoa, että Hirviö olisi vuosien kartuttua kauheasti aikuistunut. Nöyryyttä tai kunnioitusta ei tammaan ole liiemmin siunaantunut; kun Hirviö haluaa jotain, se yleensä sen saa ja tekee, keinolla millä hyvänsä. En Hirviötä silti pahaksi hevoseksi haukkuisi, vaikka ovat sen hampaat kuuleman mukaan Viljan takalistoa joskus tavoitelleet. Huumorilla pärjää tamman kanssa pitkälle ja pilkettä tuntuu sillä itselläänkin silmäkulmassa olevan. Mitä suuremman reaktion se tempauksillaan ihmisissä saa aikaan, sen hauskempaa tuntuu Hirviöllä olevan.