Jeili

Aloimme aika nopeasti kutsua Unelman varsaa Anelmaksi, ihan vaan pirruuttaan, koska se on emänsä täydellinen vastakohta ja joku "Kinuskihöttölöttö" -nimitys olisi kuulostanut aivan liian kivalta tälle tuittupäälle. Anelma on taas elävä esimerkki siitä, ettei ikinä pitäisi tehdä tarkkoja suunnitelmia. Vituiks ne menee kuitenkin. En tiedä mistä tamma on luonteensa perinyt, kun kuuliaisuutta tällä ei ole nimeksikään ja temperamenttia onkin annosteltu reippaammalla kädellä, siinä missä molemmat vanhemmat ovat erittäin hyväluontoisia hevosia. Myöskään siitä ei koskaan tule sitä koulukuningatarta jota Unelman varsasta kaavailin, ei tuolla luonteella eikä etenkään tuolla motoriikalla. Voi hemmetin hemmetti.

Anelmahan on siitä hauska hevonen, että se on todella sievä räpsyripsineen ja kerubinkatseineen. Se on kuitenkin fiksu, rohkea ja vahvatahtoinen, sekä omaa Aku Ankan kärsivällisyyden (vaan ei onneksi tuuria). Anelma tietää mitä tahtoo ja keksii yleensä keinot sen tavoittamiseksi, ja kun keinot loppuu, alkaa kiukuttelu. Ihmisistä tamma kunnioittaa lähinnä niitä jotka se on tuntenut varsasta asti, eli jotka ovat neidin umpiluupäähän iskostaneet jo silloin keskenkasvuisena miten sopii käyttäytyä ja miten ei. Uudet ihmiset tarvitsevat yleensä hieman vippaskonsteja Anelman kanssa, elleivät sitten halua hyppiä tamman pillin mukaan. Onneksi useimmat hoitotoimenpiteet ovat Anelmalle ihan hyväksyttäviä ja talutellessakin se on kohtuullisen säyseä, sikäli mikäli määränpäästä päästään yhteisymmärrykseen.

Kuten sanottu, toivoin Anelmasta vähän tasokkaampaa kouluratsua ja jatkajaa emänsä linjalle. En sitten tiedä mistä se sai perunan kyvykkyyden säädellä liikkeitään ja hakeutua muotoon, eikä tosiaan sitä miellyttämisenhaluakaan ole liiemmin siunaantunut. Liikkumishalua tammalta sentään löytyy eikä työskentely ole sen mielestä ihan ällöttävää, niin kauan kuin suunnan ja vauhdin määrää Anelma. Pikkutarkka piiperrys ei tamman pirtaan oikein istu ja vaikka omaakin hyvän hyppykyvyn (mistä sekin tuli?), voi touhu äityä yhdestä erimielisyydestä kädenväännöksi.

Summattuna Anelma on siis aika rasittava hevonen johon juuri kukaan ei halua koskea, ratsastamisesta puhumattakaan, ellei sitten ole kyse maastoilusta. Puskapollena Anelma menettelee rohkeutensa ja kestävyytensä ansiosta aivan mainiosti.