Kuunokka

★ ★ KEV-I KTK-III

A Hobbit In Headlights

Suomalainen puoliverinen, ori
Musta (aa EE), 159cm
s. 28.03.2020 FI 7 vuotta
VH20-031-0068

kasv. Kuunokka
om. S. Malvalehto (VRL-09334)

kenttäpainotus jalostuskäytössä

Jos joku väittää, ettei hevosten jalostus ole oikeaa työtä, niin syötän hatullisen sitä itseään tälle järjen jättiläiselle. Mietit tavoitteesi, katsot suvut - niiden hyvät ja huonot puolet -, valikoit vanhemmat niin, että niiden ominaisuudet suurinpiirtein täydentäisivät toisiaan ja aiemmin asettamiasi tavoitteita, odotat onnistuuko hedelmöitys ja sitten stressaat yksitoista kuukautta meneekö kaikki hyvin. Rahan menosta nyt puhumattakaan.

Lopulta saat hyvässä lykyssä vain puolittain onnistuneen vedoksen ja löydät itsesi itkemästä tallin nurkasta kun et haluaisi pitää sitä, mutta ei sitä kehtaa myydäkään. Jälkeenpäin olin toki ihan tyytyväinen, etten vienyt Hobittia varsana saunan taakse ja jättänyt sinne. Siitä kasvoi yksi lempihevosistani ja oikein hyvännäköinen sellainen. Vaan pistää kyllä miettimään, että mikä tässä hommassa aina menee pieleen. Varmaan se, ettei paskasta saa timanttia vaikka kuinka puristais.

virtuaalihevonen / a sim-game horse
kuvat © scirlin

Luonne

Ihmisen pennuista sanotaan usein, että rauhallisesta lapsesta kasvaa haastava teini ja päinvastoin. Hobitin kohdalla tämä teoria tuntui myöskin pitävän paikkansa. Teininäkin kyllä haastetta ja haistattelua vielä ilmenee, mutta jollakin ihmeen keinolla tästä elikosta kasvoi järkevä aikuinen. Koskaanikinä mikään eläin ei varmaankaan ole uhannut mua väkivallalla niin paljon kuin kuin tämä varsana eikä yksikään ole myöskään saanut uhkauksiaan läpi niin usein kuin Hobitti. Siispä kukaan ei voisi olla hämmästyneempi kuin minä kun pikkumustasta muovautuukin yksi lempihevosistani.

Kukaan ei voine väittää Hobittia läpihuutojutuksi. Edelleen se kyllä käyttää ihmisen heikkoutta hyväkseen ja tekee mitä tahtoo jos sellaiselle avautuu mahdollisuus, mutta milläänlailla vaarallinen ori ei ole. Se erimerkiksi nauttii rapsutuksista ja hoitotoimenpiteistä aivan ylettömästi (en tiedä missä vaiheessa tämä tapahtui, varsana tuli kyllä aivan taatusti hammasta, kaviota ja muita teräaseita). Vieraissa paikoissa käytös on melko kuumapäistä eivätkä eläinlääkärit ja kengittäjät ole pikkumustan ylimpiä ystäviä, mutta muuten Hobitti käyttäytyy arkielämässään sangen tyynesti ja suhtautuu ihmisiin kokeilevalla kunnioituksella.

Hobitin kanssa työskentely on sellaista, että paljon saa töitä tehdä, ja tietää jälkeenpäin tehneensä. Tämän kanssa "pelkkä hömpöttelykin" on työtä, koska pikkumusta kuumuu nollasta sataan aika äkkiä ja sitten vaaditaankin monenlaisia oikaisutoimenpiteitä saada se kuumuus suunnattua oikeaan asiaan. Liikkuminen oriilla on periaatteessa vaivatonta ja ketterää, mutta kokoaminen on ikuinen tasapainottelu siitä mennäänkö överiksi vai ollaanko levällään kuin jokisen eväät. Esteillä ketteryys ja hyppyhalukkuus ovat eduksi, mutta laukan säätely on pahimmillaan ihan perseestä. Sitä hyppyhalua kun tuntuu joskus olevan liikaakin ja silloinkos tekis mieli mennä kovaa ja korkealta, tai vaikka läpi. Noin summattuna Hobitti on siitä hyvä kenttäratsu, että se on tasaisen osaava niin koulussa kuin esteilläkin (eivätkä maasto-osuudet tuota liian suuria ongelmia), mutta yhtälailla sillä on heikkouksia joiden vuoksi työskentely tämän oriin kanssa ei koskaan ole helppoa.

Suku & jälkikasvu

Sukua 3 polvea
Brokeback Wundermordor
HANN rn 165cm, KTK-II ERJ-II
ii. Wunderstern
HANN rn 163cm, KTK-II
iii. Wunderfisch
HANN rn 163cm
iie. Ara Kay
HANN prt 160cm, KTK-III
ie. Molly the Murderer
HANN rn 166cm, KTK-II
iei. Norragon
HANN trn 168cm, ERJ-II YLA2
iee. Murder of Crows
HANN klm 163cm
Sugarcuff Valkyrie
FWB trn 167cm, KTK-III
ei. Røkr Prime
NWB rn 168cm, KERJ-I
eii. Ørnulf Ørn
NWB rn 168cm, KTK-III
eie. Ragnarok Rinna
NWB mkm 167cm, KERJ-I ERJ-I
ee. Pour Some Sugar On Me STC
KWPN rn 164cm, KTK-III VIR MVA Ch KERJ-III ERJ-II
eei. Vincente
KWPN m 167cm
eee. Love Bites
HANN rn 162cm
Jälkeläiset
Ei jälkeläisiä

Kilpailumenestys

Kilpailustatistiikka
Vahvimman ominaisuudet
Ketteryys, liikkeet, kestävyys.

Kilpailee koulu- ja kenttäratsastuksessa Suomessa kansallisella tasolla. Tavoitteena kenttäratsastusjaoksen (KERJ) laatuarvostelu.
KO vaativa B sijoituksia 12 / 20
RE 110cm ei kilpaile
KE CIC2 tasolla 6 / 5
NJ näyttelyt

ei näyttelymenestystä
VSN näyttelyt

ei näyttelymenestystä
Sijoitukset
21.11.2021 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 3/30
26.11.2021 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 2/30
30.11.2021 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 2/30
13.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 7/50
18.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 1/50
19.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 5/50
22.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 2/50
28.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 5/50
21.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 3/40
23.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 4/40
25.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 2/40
26.01.2022 KRJ, ratsastaja S. Malvalehto vaativa B 2/40

Päiväkirja

03/20

Päiväkirjamerkintä
© Serena Malvalehto (VRL-09334)

Monta asiaa tapahtui samaan aikaan. Gerardo oli ihan "koulu sitä ja koulu tätä". Musta tuntui, ettei mun ura edennyt (mikään niistä). Ihan liian moni hevonen oli tavalla tai toisella vikainen. Kun tuli Ruffin vuoro laittaa jalkojaan remonttiin, totesin, että jos nyt tamman loman kunniaksi laitetaan sille pulla uuniin. Varsan pitäisi olla kaikella tavalla kauniimpi, tasokkaampi ja parempi kuin emänsä. Ruffia kun katsoi niin paljoa ei kyllä vaadittukaan.

"Hyvä estesuku menee tossa kyllä ihan hukkaan," totesi Sylvi kun purnasin asiaani sille.
"No mä nyt en haluukkaan estehevosta. Mä haluun kenttähevosen. Ja sen takia mä Mortin alunperin ostinkin; tuomaan mun kenttähevosiin asioita joita niistä puuttuu." Ruffista puuttui kyllä miljoona eri asiaa, mutta sillä oli tosi hyvä suku, joten en aikonu laittaa rukkasia naulaan vielä sen suhteen.

Melkein vuosi myöhemmin mua tuijotti karsinassa varsa; musta, pienikokoinen orivarsa, joka oli just yrittäny haukata palan mun käsivarresta. Se, mikä oli alkanut riemulla ja kuta kuinkin lausahduksella "vvvooi, kato tota tähtee, se näyttää ihan black beautylta", oli reilussa kuukaudessa muuttunut epätoivoa ja epäluottamusta henkivään ilmapiiriin.

Gee kehui varsaa. Sillä oli hienot liikkeet - ei yhtä hienot kuin isällänsä, mutta hienot kuitenkin. Leksa sanoi, että siitä tulis ainakin nätimpi kuin Ruffista, mutta kuten jo todettu, siihen nyt ei paljoa vaadittu. Enna sentään oli suurinpiirtein yhtä mieltä mun kanssa; paholaisen ilmentymä, Luciferin jälkeläinen suoraan sieltä missä neitsyet itkevät verta ja enkelinsiipiä grillataan bbq-bileissä. Mutta mähän olinkin halunnut vain "kauniimpaa, tasokkaampaa ja parempaa kuin emänsä", joten voi kai sanoa, että sain mitä pyysin.