#KUUN9230

★ ★ KTK-II Ch KERJ-II

Alice In A Wookieeland

	Rotu, skp	Trakehner, tamma
	Väri, korkeus	Mustanruunikko (AA Ee), 168cm
	Syntymäaika	21.06.2019 GB 21 vuotta
	Rekisterinro	VH20-021-0001

	Kasvattaja	Kristian Roe
	Omistaja	Kuunokka (VRL-09334)
	Koulutus	Kenttäpainotus

06/2020 Kuunokka, Finland

Vaikka näin ei sais sanoa, oli Kristian Roen onnettomuus tietyllä tapaa mulla onni, ilman sitä en nimittäin ehkä koskaan olis tutustunu tammaan nimeltä Alice. Näin siinä potentiaalia niin kilparatsastajan kuin kasvattajankin näkökulmasta, joten vedin homman sellaisella "nopeat syövät hitaat" -mentaliteetilla maaliin ennen kuin kukaan muu ehti väliin. Ei koeratsastuksia, ihan tyystin näkemättä koko elukkaa. Tupaan vaan, videot ja orastavan kilpauran ensimmäiset näytöt vakuuttivat mut.

Myönnettävä se kuitenkin on, että tuskimpa olisi tamma meille muuttanut jos olisin sen selässä tullut käyneeksi. Mä tulen pääsääntöisesti toimeen ihan kaikenlaisten hevosten kanssa, mutta ensimmäiset kuukaudet Alicen kotiuduttua tuntuivat tervassa rämpimiseltä. Askel eteenpäin ja kolme taakse. Jopa Nelli ja Malla, jotka yleensä heitetään sudensuuhun silloin kun hevosella ilmenee erityisen herkkä sielunlaatu, olivat sitä mieltä, että noinkohan Alicesta kilpahevosta saadaan. Miten sen kanssa pystyisi ikinä matkustamaan? Miten entinen omistaja oli siihen pystynyt?

Kärsivällisyys - sitä Alice on opettanut meille kaikille. Tutut ihmiset ovat tammalle henkireikä jännittävinä hetkinä ja kun se viimein hyväksyi meidät ystävikseen alkoi oikeastaan kaikki sujua kuin mitään ongelmia ei olisi koskaan ollutkaan. Alicesta kuoriutui säyseä ja rauhaa rakastava hevonen; rennot maastoretket ja pitkät harjaustuokiot ovat sen suosikki juttuja. Muut hevoset ovat ongelma. Epävarma tamma jää herkästi vahvempien persoonien varjoon, jopa kiusattavaksi, joten tarhajärjestelyjä sai alkuun laittaa uusiksi kerta toisensa jälkeen. Ihmiset ovatkin sille selvästi mieluisampia ja Alice hakeekin hellyyttä kuin iso koiranpentu, joka sille tottakai suodaan.

04/2022 Haltiasalo, Finland

Alicen ensimmäiset isot kenttäkilpailut päätettiin ajoittaa KERJ Cupiin. Se oli järkiratkaisu, tamman kaksi aiempaa suurkilpailua kun olivat menneet niin ikään penkin alle ja sen kisa-ahdistus tuntui yhä nostelevan päätään. Koto-Suomessa järjestettävä Cup tuntui helpoimmalta kolmepäiväistä rupeamaa ajatellen. En mä suoranaisesti voi sanoa, että Alice olis hankala matkakumppani; kun sen saa pysymään rentoutuneena on käytös erittäin hillittyä ja mallikelpoista eikä tekemisessäkään ole vikaa. On vaan fakta, että tamma ottaa herkästi itseensä ja alkaa jännittämään, ja sitten ei tahdo enää onnistua mikään. Game over.

Kouluratsastus ei ole Alicen vahvinta osa-aluetta vaikka omalla tasollaan tamma suoriutuukin ihan hyvin. Kokoaminen kouluun vaadittavalla tasolla on tammalle vaikeaa, se useimiten tuntuu olevan enemmän tai vähemmän jännittynyt ja levällään siitä huolimatta, että selvästi yrittää parhaansa. Cupissakin kouluosuus meni luokkaan nähden keskitasoisesti, mutta Alicen omalla mittapuulla tekeminen oli kerrassaan hienoa, varsinkin ravitehtävät joka on ehdottomasti onnistuessaan tamman paras askellaji.

Esteillä Alice onkin varmempi suorittaja ja vaikka muuta voisi kuvitella, eivät erikoisetkaan koristelut saa tammaa hämilleen niin kauan kuin paketti noin muuten pysyy kasassa. Hyppytekniikastaan Alice saakin jatkuvasti kehuja eikä tamma pettänyt nytkään, vaikka askelvirheet - jotka ikävä kyllä ovat Alicelle varsin tyypillisiä - rokottivatkin kahden pudotuksen verran. Siinä missä rataesteillä Alicen kanssa saa aina pelailla askelpituuksilla, luottaa tamman laukka huomattavasti paremmin maastossa ja tämä osuus onkin se jossa Alice pärjää yleensä parhaiten, sekä ilmiselvästi myös sen oma suosikki. Vähäiset virhepisteet viimeisellä osiolla takasivatkin meille huiman 3. sijan näissä ensimmäisissä isoissa kenttäkilpailuissa, mikä oli aiempien epäonnistuneiden Cupien jälkeen melkoinen parannus Alicen matkalla varteenotettavaksi kilpahevoseksi.

Sukutaulu

Tutustu hevosen sukuselvitykseen
isä Gatsby Loki TRAK mrn 169cm, EVM	ii. Gatsby Avenger TRAK rn 168cm, EVM	iii. -
	ii. Gatsby Avenger TRAK rn 168cm, EVM	iie. -
	ie. Rohrbach Ameli TRAK rn 164cm, EVM	iei. -
	ie. Rohrbach Ameli TRAK rn 164cm, EVM	iee. -
emä Anarchy At Woodstock TRAK rn 166cm, EVM	ei. Lumley von Wirnhier TRAK trn 166cm, EVM	eii. -
	ei. Lumley von Wirnhier TRAK trn 166cm, EVM	eie. -
	ee. Drawdykes' Elven TRAK rn 169cm, EVM	eei. -
	ee. Drawdykes' Elven TRAK rn 169cm, EVM	eee. -

Kristiania ei tarvinnut houkutella tarinoimaan kasvattinsa taustoista, päin vastoin, miestä ei saanut hiljaiseksi edes iso kuppi lattea ja kaksi palaa kakkua, jotka nekin niin ikään odottelivat suun vuoroa miehen edessä. ".. joo siis Anarchy At Woodstock oli mun oma hevonen, eka jolla kisasin kansainvälisellä tasolla. Ihan huippu tamma. Vähän ujo. Sen kanssa oli hienoo lähtee kilpailemaan oikeesti isoille areenoille ensimmäisiä kertoja. Me sijotuttiinki tosi hyvin muutamissa nimekkäissä cupeissa Iso-Britanniassa, en tiiä ootko kuullu --"

Mä nyökyttelin, yritin vähän hymyillä. Kyllä mua kiinnosti, mutta Kristianin englanninkielinen monologi eteni kuin höyryjuna ja siinä oli aika ajoin vaikea pysyä mukana. Miehen mainitsevat kilpailut olivat toki itsellenikin tuttuja eikä niihin millä tahansa ansioilla ollut asiaa.

"Andista ois ollu varmasti vaikka mihin jos mussa ois ollu miestä viemään sitä eteenpäin," Kristian naurahti huolettomasti, "sen isä Lumley von Wirnhier oli kaksinkertainen kenttäratsastuksen Saksan mestari, mä näin sen muutaman kerran livenä kun se kävi Briteissä kisaamassa. Johan Meyer ratsasti sitä, tiiät varmaan?"

"Joo eiks se tullu viime vuonna toiseksi maailmancupissa jollain toisella hevosella?" ehdin hät'hätään sanoa väliin.

Kristian nyökytteli suu täynnä kakkua. "Just se. Lumley on jättäny myös monta suurkilpailuissa menestynyttä jälkeläistä. Andikii oli melko hintava, mutta sain mun sponsorit puhuttua siihen." Puhuit varmaan ne pyörryksiin, mietin. "Ja Andin emä on mun tuttavan hevonen. Se kilpaili muistaakseni 7- tai 8-vuotiaaksi asti, mutta alko oireilemaan jalkoja. Harmi, se on tosi hienon näköinen tamma, ei uskoisi ikäisekseen. Mutta on se jättäny tosi hienoja varsojakin."

"Oliks tää Alicen isä tää.. öh," kaivelin muistiani, joka oli tunnetusti hyvä, mutta lyhyt.

"Joo Gatsby Loki!" Kristian hihkaisi väliin kuin lapsi karkkikaupassa.

"Joo, se just. Ennen Alicea mä katselin paria muutakin myytävää varsaa samasta oriista, mutta ne oli aika kalliita. Sehän on saanu ihan huippu arviot kantakirjassa?"

"Se oli mun ykkösvalinta jo ennen kuin suunnittelin Andille varsaa. Mä ratsastin yhtä tammaa samalla tallilla jossa se silloin asui. Tosi hieno hevonen, kiltti luonteinen. Mulle se on aina ollu tärkeetä, että tulee hyvin juttuun ihmisten kanssa. Lokista oli siellä muutamia eri ikäisiä varsojakin ja nekään ei jättäny kylmäksi. Erityisen hyviä hyppääjiä. Niinku Alicekin. Lokihan on itsekin kilpaillut vielä esteillä sen jälkeen kun lopetti kenttäuran."

Tyydyin jälleen nyökyttelemään orastavan infoähkyn kourissa, mutta Kristianilla ei juttu loppunut. "Sen isä Avengerhan onkin esteratsu ja osallistunu aikanaan useamman kerran MM-kisoihin. Tosi kova sukuinen. Sen vanhemmat--"

Kuuntelin vaitonaisena lähes elämänkertamaista selvitystä saksalaisesta Gatsby -siittolasta ja sen vuosikymmeniä jatkuneesta jalostustyöstä. Vaikka trakehnerit olivat myös mulle intohimo ja kyseinenkin kasvattaja nimeltä tuttu, vaikutti Kristianin päässä olevan varsinainen hevosmaailman wikipedia. Gatsbyn hevoset olivat menestyneet esteradoilla kautta maailman, se oli selvää.

"Lokin emästä mä en kyllä tiedä paljon mitään. Ilmeisesti se ei juuri kilpaillut ja taisi kuollakin melko nuorena. Sen isä oli tosi käytetty kenttäori Saksassa, Rohrbach Pirate, varmaan tuttu nimi sullekin?" Nyökyttelin kun en muuta voinut, tai kerennyt. "Oot sä muuten jo miettiny Alicen tulevaisuutta? Jos sä meinaat joskus sitä astuttaa nii mulla ois muutama tosi hyvä ehdotus oriiksi.."

rotu	varsan nimi	syntynyt	isä / emä	meriitit
trak	Nox Anarchomancer	s. 15.09.2023	Necromancer II	-
trak	Nox Aurum Unia	s. 20.01.2023	Xul Solar xx	-
trak	Kuunokan Anastasia	s. 20.10.2022	Acheron	KTK-II
trak	Aladdin and Genie's Lamp	s. 20.09.2022	Panteon	KTK-II
trak	Nox Anânêl	s. 01.01.2022	Baryshnikov	KTK-III

Kilpailumenestys

koulu	esteet	kenttä	valjakko
vaativa B ei kilpaile	140 cm 40 / 40 kpl	CIC3 7 / 6 ( 3014.01p. )	- ei kilpaile
Virtuaalinen näyttelyjaos		Virtuaaliset shownäyttelyt
09.08.2020 pt. alaera ; irtoSERT 17.08.2020 pt. Lissu T. ; irtoSERT 17.11.2021 pt. Jannica ; irtoSERT 31.12.2021 pt. Jannica ; Best In Show 4		28.04.2022 pt. Spookiness ; Reserve Champion

pvm	kilpailu & ratsastaja	luokka	sija
27.08.2021	Kalla Cup Elsi Harju	140	17/38	0-4vp
25.04.2022	Sim World Cup Miska Hoffrén	140cm	14/15	12vp
05.05.2022	Hannaby Hanami Week Miska Hoffrén	140cm	36/52	8vp
20.06.2022	Sim World Cup Miska Hoffrén	140cm	2/14	0-4vp
25.12.2022	Sim World Cup Miska Hoffrén	140cm	7/13	4 vp

30.04.2022	KERJ Cup Serena Malvalehto	CIC3	3/43
31.04.2022	KERJ Cup Serena Malvalehto	CIC3	2/37
28.02.2023	KERJ Cup Miska Hoffrén	CIC3	1/31

Päiväkirjat

01/20

Päiväkirjamerkintä
© Serena Malvalehto (VRL-09334)

Harjailin mustaa, hikistä karvaa pitkin, huolellisin vedoin. Me oltiin startattu Alicen kanssa vasta muutamia kertoja, mutta mä olin jo ottanut tavakseni ottautua sen hoitoon normaalia rauhallisemmin, pitkän kaavan mukaan. Ottihan se aikansa, mutta minusta tämän hevosen kohdalla sen henkinen hyvinvointi stressaavassa tilanteessa oli paljon tärkeämpää kuin se, että asiat hoituisivat tietyllä aikataululla.

"Excuse me." Mä hätkähdin, hevonen hätkähti, ja nyrpeä ilme rumansi kai naamaani kun käännyin katsomaan kuka kehtas häiritä mun ja Alicen kahdenkeskistä hetkeä. Mies oli melkein tutun näköinen, mutta en äkkiä saanut kaivettua muistini sokkeloista syytä tähän. Alicen pehmeä tervehdyshörinä taustoitti mun omaa tölväisyäni; "Yes?"

Herrapa astahtikin ohitseni ja alkoi ominluvin käpältämään (ihmeen ilahtunutta) hevostani. Että mitä?
"Hej, jente."

Viimein mun päässäni loksahti muutamakin palanen paikoilleen.
"Oh! You are.. are you.. Kristoff..?"
"Kristian," kättelimme lyhyesti, esittelin itseni, mietin kuumeisesti mikä olisi kohtelias asia sanoa. Huomioin tässä vaiheessa kainalosauvat, mutta pohdin, että muutoin poju näytti päällepäin hyvinvoivalta - siis verrattuna mun mielikuvaan kokovartalokipsissä makaavasta entisestä kilparatsastajasta.
"She seems to be doing fine," poju totesi tamman hellittelyn lomasta.
"Joo.. yeah. She's very sweet. I like her quite a lot."
Kristian hymähti - haikeasti? "Don't worry. I'm not trying to get her back. They say my riding days are over. Well, I might have something to say about that myself but.. it's nice to see her, you know. Alice is a very special girl."

Nyökyttelin ja pakenin hienoista paniikintunnettani takaisin harjaushommiin. En luonnehtisi itseäni epäempaattiseksi, musta tuntui kyllä pahalta Kristianin puolesta, mutta olin hirveän huono osoittamaan sitä. Toisekseen tämä ei myöskään ollut mun ongelma.

"Hey! Are you finished for the day? Would you like a coffee or something?" Mun pääni sisällä muodostui lista vähän rumempia sanoja, mutta suustani putkahti kohtelias, myöntävä vastaus. Seuraavien kolmen tunnin ja orastavan kofeiiniyliannostuksen aikana jouduin käymään läpi liki kaiken Alicen päivä- ja treeniohjelmasta ja kuulemaan koko tamman historian sukulaisista astutushetkeen ja varsavuosiin. Olinkohan mä samanlainen omia kasvattejani kohtaan? Toivottavasti en.

12/19

"Hei toi on sen norjalaismiehen hevonen!" Mä hihkaisin ja osoitin läppärini näyttöä etusormella. Enna kattomua kulmiaan kohottaen ennen kuin kurkotti keittiön pöydän yli vilkaisemaan mitä tarkoitin. Myynti-ilmoituksessa kaupattiin 4-vuotiasta, Englannissa sijaitsevaa trakehnertammaa.

"Öö.. siis?"
"No SEN. Pitkä, vaalee, harteikas.. mikä sen nimi nyt on."
"Sä kuvailit just seiskytviis prosenttia kaikista norjalaismiehistä."
"No hemmetti, se joka meni nurin siellä Sheffieldin kisoissa. Joku.. Kristoffer tai vastaava."
"Joo. Jos se ei köröttele siellä vuonoilla sellaisten alle metristen pikkuponien kanssa, niin mä en kyllä tiedä."

Mä kuitenkin naputtelin jo uudella välilehdellä googlen hakua auki ja löysin tamman nimellä joitakin hevosurheiluaiheisten sivustojen uutisia tapauksesta.

"Kristian Roe. 26-vuotias, kotoisin Norjasta, mutta asuu Briteissä. Oho.. siltä murtu selkä useammasta kohtaa ja reisiluu plus kylkiluita ja muita, ja aivotärähdys. Hevonen selvisi vammoitta." Enna hörppi kahviaan ja kuunteli selostustani säälivän näköisenä. Muakin säälitti, vaikka kyseisen henkilön kilpailu- ja hevoshistoria ei ihan tuttu ollutkaan. "Tamma on sen oma kasvatti. Tässä myynti-ilmoituksessa sanotaan, että myydään ajanpuutteen vuoksi tavoitteelliseen kotiin. Kuulostaa mun korviin siltä, että tais poikaparan kilpailut olla siinä."

Hevosurheilun parissa tuli joskus todella nopeasti todella pahaa jälkeä. Se oli riski joka me kaikki tiedettiin, vaikka ei sitä kauheasti ajatellut normaaliarjessa. Silloin niissä kilpailuissa mä kuitenkin muista ajatelleeni. Myös Gerardo tippui siellä ja joutui keskeyttämään. Mä puskin suoritukseni läpi pelonsekaisin tuntein.

"Mun on kyl pakko soittaa tosta hevosesta. Se oli nätti tamma ja melko hyväsukuinen. Ja sen nimi on tosi söpö. Mä haluun sen."